Seikkaillen Sardiniassa

Suuntasimme syksyisen lomamatkan Sardiniaan, joka on Välimerellä sijaitseva Italian autonominen alue. Tarjolla olisi ollut myös joitakin valmismatkoja, mutta lähdimme matkaan omatoimisesti, koska halusimme kiertää saarta olematta sidottuja yhteen kaupunkiin. Aloitimme pohjoisesta kuljimme länsilaitaa pitkin kohti etelää.

Sardiniaan ei Suomesta ole kuin joitakin suoria lentoja viikossa, joten lensimme Roomaan, josta jatkoimme laivalla Sardiniaan. Kaiken kaikkiaan varasimme matkaan kymmen päivää aikaa. Tutkailimme ennakkoon saarta ja sen tarjontaa mm Ciao Sardinia -sivuilta ja Trip Advisorista ja varasimme majoituspaikat Booking.com kautta.

Matka alkoi Helsinki-Vantaan lentokentältä, jolta lensimme Norwegianin aamulennolla Roomaan. Lentoliput oli ostettu kätevästi verkosta ja check-inkin tehtiin itse. Saavuimme Roomaan ajallaan ja oli aika löytää perille Civitavechkiaan, josta laiva lähtisi illalla. Lentokentältä pääsee yhdellä junan vaihdolla perille reilussa tunnissa ja lippuja sai ostaa lehtikioskilta, josta saimme palvelua italiaksi. Ja tähän oli tottuminen, italian kielellä toimimiseen vaikka kieltä ei osannutkaan. Taisimme saapua Civitavechiaan siestaan aikaan, kaupunki oli hyvin hiljainen. Illan tullen pääsimme laivaan, joka lähti 22.30. Olimme varanneet paikat ja hytin Moby-Linesin verkkokaupasta. Matkaliput tuli olla tulosteina mukana ja passikin tarkastettiin laivaan noustessa. Laiva oli siisti ja henkilökunta oli puettu virallisen oloisiin univormuihin. Laivalla selvisi myös että läppärini johdon pistoke oli mallia saksalainen ja näin ollen liian suuri moniin italialisiin pistorasioihin. Ostinkin myöhemmin adapaterin, mutta en tullut kyllä koko asiaa ennen matkaa edes pohtineeksi.

 

Saavuimme Sardiniaan aamuvarhaiselle Olbian kaupunkiin, josta matka jatkui Palauhun. Bussien aikatauluja ja reittejä olimme katsoneet bussiyhtion verkkosivuilta. Busseja kulki kyllä mutta moniin paikkoihin vain harvoin ja ei myöhään illalla. Sardianiassa on myös junaverkostoa, mutta nekään eivät kulje kovin myöhään.

 

Lähdimme etsimään pääbussipysäkkiä, joka epähuomiossa ohitimme kun mielikuvamme keskusbussiasemasta oli toisen lainen kuin tolpalla varustettu tiehen piirretty ruutu. Kun bussi vihdoin tuli kävi ilmi että liput olisi pitänyt ostaa läheisestä kahvilasta. Tämä olikin bussilla matkustamisen hankalin puoli, emme oikein koskaan tienneet mistä liput tuli ostaa, toisinaan niitä myi kuski. Bussilla matkustaminen on edullista, mutta voi kysyä paljon aikaa harvan aikataulun vuoksi.

Pääsimme perille Paluhun ja vielä piti päästä La Maddalenan saarelle. Olimme lukeneet että Palausta on säännöllistä, päiviitäsitä lauttaliikennettä saarelle, mutta emme löytäneetaikatauluja. Asia kuitenkin selvisi perillä Palaun pienessä satamassa ja laivafirmoja oli kaksikin. Ostimme meno-paluu lipun La Maddalena Linesiltä.

Pientä tuuria oli, että satamassa myytiin myös lippuja venematkalle, jolle olimme ajatelleet lähteä seuraavana päivänä. Olimme etsineet venereissuista tietoa ennakkoonkin Tripadviorista ja erinäisillä nettisivuilta, joilla surffailu päätyi yllensä lyhyeen italiankielisyyden vuoksi. Niin ja venereissuille ostimme liput sujuvasti italiaksi. Vihdoin perillä ja hotellissa Garibaldissa, jossa majoittuisimme seuraavat kaksi yötä. Hotelli oli mukava ja saimme ystävällistä palvelua englanniksi. Päivä oli ollut pitkä mutta illalla jaksoi vielä tehdä kävelyn kaupungissa, jossa oli paljon kivoja pikku teitä. Kaupunki oli rakennettu rinteeseen, joten hotellille oli aikamoinen kapuaminen.

Seuraavana päivänä oli aika lähteä veneretkelle ja tukimaan La Maddalenen saariryhmän muita saaria ja ihastelemaan turkoosin sinistä vettä. Laivalla kuuntelimme sujuvasti italian kielistä opastusta. Taisimme olla joukon ainoat ulkomaalaiset. Sardinian matkailijoista onkin suurin osa italialaisia ja siitä saattaa osittain johtua myös se että englantia ei niin yleisesti osata.

Laivamatka oli mukava ja saaret joilla vierailimme kauniita. Aurinkoisuudesta ja jopa +28 asteesta huolimatta merivesi alkoi olla jo hieman viileää, olihan jo syyskuun viimeiset päivät käsillä. Palasimme La Maddalenalle illansuussa ja voi sanoa että pizza ja uni maistuiva. Italiassa näkyi monen ravintolan listalla olla pizza, jona päällä oli täytteiden lisäksi ranskalaisia. Aikamoinen yhdistelmä, jota en kuitenkaan maistanut.

La Maddalenalta jatkoimme matkaa kohti länsirannalla olevaa Algheroa. Kävimme kuitenkin aamulla vielä Carperan saarella tutustumassa Garibaldin kotitaloon. Guiseppe Garialdi oli merkittävä italialainen vapaustaistelija ja Carperan saari oli joskus kokonaan hänen. Paikalliset bussilinjat olivat kanssamme toiselle aaltopituudella ja bussien aikataulut ja reitti olivat meille vaikeaselkoisia eikä niitä oikein löytynyt informaatiota. Pääsimme kuitenkin Carperalle ja takaisin. Onneksi taitoimme matkaa pari seuraavaa päivää vuokra-autolla, jonka otimme käyttöömme Palaun satamasta.

Saavuimme illansuussa Algheroon Google Mapsin ja tavallisen kartan ohjastamana. Kirjauduimme majapaikkaamme Casa Nova B&B:hen ja lähdimme syömään. Matkan varrelle ei ollut sattunut yhtään ruokapaikkaa, joka olisi ollut auki tai josta olisi saanut kunnon ruoka-annosta. Majapaikan isäntä kertoi mielellään vinkkejä kaupungista ja lähellä olevista rannoista ja nähtävyyksistä. Selvisi myös että etunimeni on saarella tavallinen sukunimi, ilmankos olimme nähneet baarin nimeltä Sanna.

 

Seuraavana päivänä tutustumme kaupunkiin ja sen kauniiseen espanjalaistyyliseen vanhaan kaupunkiin, ajoimme katsomaan lähialueiden nähtävyyksiä, ja rannallekin ehdimme. Kävimme myös rantatörmällä Capo cacialla, jolta oli laskeutuminen Neptunus-luolalle, joka oli suosittu vierailukohde. Itse emme luolaan menneet. Nähtävyyksistä oli usein aika huonosti informaatiota saatavilla paikan päältä, joten nähtävyyksien tutkiminen ennakkoon oli tarpeen. Onneksi majoituspaikoissa oli ilmainen internetyhteys saatavilla.

Algherosta matka jatkui kohti etelää ja Cagliaria, jossa viettäisimme lopun ajan eli neljä päivää. Lähdimme matkaan aamusta, koska ajettavaa oli jonkin verran ja halusimme palauttaa auton ajoissa määränpäässä. Reitti oli mitä mainioin ja kaunis eli kumpuileva ja kiemurteleva rantaa pitkin kulkeva tie. Ruuhkaa ei ollut ja taloja tai kyliä silloin tällöin. Isoa teitä pitkin, jota kuljimme loppu pätkän, olisi varmasti ollut aiemmin perillä vaikka ajattavia kilometrejä olisi ollut enemmän mutta olisi menettänyt upeat maisemat. Cagliarista vuokrasimme asunnon, Apetmentto Lillan oleskelumme ajaksi. Melkoinen yllätys oli kun lähetin sähköpostilla viestiä saapumisestamme asunnon omistajalle ja sain vastauksen italiaksi. Ymmärsin kuitenkin oleellisen ja sain vastattua viestiä italiaksi Babelfishin avustuksella. Pääsimme perille ja saimme asunnon ja joukon vinkkejä kaupungin kaupoista, busseista ja nähtävyyksistä italiaksi.

Meren rannalla sijaitseva Cagliari on kaunis kaupunki kapeine kujineen. Majapaikkamme sijainti oli hyvä, lyhyen kävelymatkan päässä keskustasta ja ruokakauppa oli suhteellisen lähellä. Olikin mukavaa laittaa välillä itse ruokaa ja syödä aamiaista omassa kahvipöydässä.

 

Kävelimme eri puolilla kaupunkia ja kävimme katsomassa suolajärveä ja vanhan amphiteatterinkin näimme aidan raosta (paikka oli suljettu). Uimaankin suuntasimme, tosin rannalle pääsy edellytti bussimatkaa. Taas hieman selvittelyä ja löysimme bussipysäkin ja saimme selvittyä jopa mistä lippuja saa. Paikallisliikenteeseen olisi ollut mobiilisovelluskin, mutta sitä ei voinut käyttää kuten Reittiopasta. Bussien ohitusajat sai parhaiten selville kun löysi pysäkin, jolla oli printattu aikataulu.

Paluumatkalla palasimme Cagliasrista lentämällä Roomaan Alitalianan kyydissä, liput varasimme heidän verkkosivustolta vasta Sardiniassa. Lähtöjä oli tunnin välein ja matka Roomaan kesti noin tunnin. Varausjärjestelmä toimi muutoin hyvin, paitsi että kun vaihtoi asiointikieleksi englannin vaihtuivat hinnat puntiin. Olimme Roomassa hyvissä ajoin ja Rooma-Helsinki lento oli myöhässä ja vielä matkan päätteeksi istumme ja odotimme hyvän tovin lentokentällä. Matka oli antoisa, vaikkakin paikasta toiseen kulkemisen selvittelyyn upposin energiaa. Monet asiat olisivat olleet varmasti helpompia jos olisimme osanneet italiaa, mutta onneksi oli Google maps ja Trip Advisor ja muut reissaamista helpottavat verkkosivustot. Sardinia oli kaunis ja hieno kokemus.

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Jätä kommentti

Miten valmistautua tulevaisuuden työelämään?

 

Työelämä elää vahvaa murroskautta. Muutoksia tapahtuu työympäristössä, työtehtävissä ja työtavoissa kiihtyvällä vauhdilla. Työ ja toimeentulo pirstaloituu, eriarvoistuminen lisääntyy ja väestön ikääntyessä nuoremmat ikäluokat valtaavat työelämän. Uudet työnkuvat synnyttävät keskustelua siitä, miten työ määritellään. Työn merkitys muuttuu, kun työelämään tulvii uusia ajatuksia ja asenteita työstä. Työtä tehdään missä vain, silloin kun sitä on ja yhä harvemman toimesta. Työn rytmiin ja sisältöön on kuitenkin mahdollisuus vaikuttaa. Myös työn tehokkuus, mielekkyys ja miellyttävyys ovat asioita, joita pohditaan.

Joko teillä toteutettiin tämän vuoden organisaatiomuutos? Vai riittikö tällä kertaa pienempimuotoinen vastuualueiden viilaus ja työtehtävien uusjako? Tämän päivän työympäristö elää jatkuvassa muutostilassa, ja muutokset näkyvät esimerkiksi siinä, miten organisaatiossa työskennellään ja jaetaan vastuuta sekä miten tiimit toimivat. Kvartaalitalous pakottaa yritykset reagoimaan markkinoiden liikkeisiin koko ajan nopeammin, mikä vaikuttaa organisaatioiden toimintatapoihin ja tunnelmiin. Epävarmuus lisääntyy ja organisaatioista ja työtehtävistä tulee projektimaisempia.

Teknologia tuo meidän kaikkien työhön lisää joustavuutta, sillä sen avulla työtä voidaan tehdä ajasta ja paikasta riippumatta. Kääntöpuolena tämä tarkoittaa kuitenkin myös sitä, että työ- ja vapaa-ajan raja hämärtyy ja työntekijä itse vastaa siitä, kuinka työn tekemiseen käytetyn ajan rajaa. Yrittäjämäinen ote ja itsensä johtamisen taidot ovat tarpeen – olitpa sitten renki tai isäntä. Teknologia muuttaa työympäristön myös yhteisöllisemmäksi, kun uudet teknologiat ja pilvipalvelut helpottavat yhteistä tekemistä. Tietoa jaetaan tehokkaasti ja monta henkilöä voi osallistua tiedon jalostamiseen samanaikaisesti.

Työelämä kansainvälistyy ja vieraat kulttuurit sekoittuvat suomalaisiin tapoihin. Konfliktit eri maailmankolkilla lisäävät muuttoliikettä myös Suomeen, mikä tarkoittaa yhä monimuotoisempaa ja -kulttuurisempaa työyhteisöä, uudenlaisia koulutustarpeita ja uusia mahdollisuuksia kaupalle. Kilpailu työpaikoista kiihtyy ja työntekijän onkin jatkuvasti kehitettävä itseään, etsittävä keinoja erottautua ja hankittava ainutlaatuista osaamista. Tämä voi tarkoittaa myös sitä, että työntekijän on oltava valmis vaihtamaan ammattia kysynnän ja työelämän tarpeiden muuttuessa.

 

Tämän päivän työtehtäviä ei huomenna ole olemassa

McKinsey Global Instituten raportin (tammikuu 2017) mukaan lähes puolet nykyisistä työtehtävistä voidaan automatisoida vuoteen 2055 mennessä. Rutiininomaisia toimistotehtäviä korvataan jo nyt automaatiolla tai tehtävät on sisällytetty digitalisaation myötä osaksi muiden asiantuntijoiden työtä. Tästä konkreettinen esimerkki on matkavarausten tekeminen, mikä aikaisemmin oli usein sihteerien tai assistenttien tehtävä. Teknologioiden, esimerkiksi robotiikan tai biotekniikan, avulla poistetaan työntekijöiden tehtävälistalta raskaita ja vaarallisia työtehtäviä. Keskitason ja keskiluokan työtehtävät katoavat kehityksen tieltä ja matalapalkkaisista töistä kilpailee entistä useampi. Palkkaerot kasvavat ja samalla kasvaa vaatimus työntekijöiden joustolle. Työelämä sirpaloituu, osa-aika- ja projektityöt lisääntyvät ja tuloja hankitaan monesta eri lähteestä. Ehkä olet jo huomannut tämän trendin lähipiirissäsi?

Kehittyvät teknologiat ja digitalisaatio tuovat mukanaan uusia työkaluja. Tiedon keräämisen, käsittelyn, analysoinnin ja raportoinnin työkalut antavat tietoa suunnittelun tueksi ja auttavat yritystä kehittämään toimintaansa kannattavammaksi. Integroidut järjestelmät tuottavat tarkempaa dataa yrityksen liiketoiminnan kehittämistä varten. Automaation hyödyntäminen jatkuu ja kiihtyy, sillä yritysten tuottovaatimukset kovenevat ja henkilöresurssit harvenevat edelleen. Halutaan saada aikaan enemmän vähemmillä resursseilla.

Markkinoinnin työtehtävissä datan rooli on merkittävä ja näkyy selvästi jo tänään. Automaatio tehostaa markkinointia ja myyntiä mm. analytiikan ja personoinnin avulla. Erilaisten yhteisöllisten kanavien ja verkostojen tuntemus ja läsnäolo oman yrityksen liiketoiminnan kannalta oleellisissa medioissa on entistäkin tarpeellisempaa. Jos et ole mukana, sinua ei ole olemassa.

 

Pidä osaamisesi ajan tasalla

Oman osaamisen jatkuva kehittäminen, uusien teknologioiden ja työkalujen hallitseminen, verkostoituminen ja alan seuraaminen on elintärkeää työllistymisen ja uralla etenemisen kannalta. Oman ammattitaidon kehittämisen lisäksi on tärkeää huolehtia henkisestä jaksamisesta, sillä työelämä vaatii työntekijältä koko ajan enemmän ja työn ja vapaa-ajan erottaminen on entistä haasteellisempaa. Kiire on yleinen ongelma ja sen mukanaan tuoma stressi vaikuttaa ilmapiiriin. Työpaikan huono työilmapiiri näkyy yrityksen tehottomuutena, joten on myös työnantajan intresseissä huolehtia siitä, että työrauha säilyy ja työntekijät viihtyvät työssä.

Tulevaisuuden työelämä tarjoaa haasteiden lisäksi paljon hyvää ja innostavaa. Työkulttuuri muuttuu modernimmaksi ja vapaamielisemmäksi. Joustavuus ja itsenäisyys lisääntyvät ja työn mielekkyys kasvaa, kun digitalisaatio hoitaa rutiinit ja aikaa vievät prosessit. Näin jää aikaa myös omien taitojen kehittämiseen.

Minna Lappalainen

 

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Avainsanoina , , , , , , , , , | Jätä kommentti

Destination Bali

Bali, tuo paratiisisaari Indonesiassa. Itse olin siellä matkalla marraskuussa 2016 ja sen takia ajattelin jakaa pari vinkkiä sinne haluaville. Vaikka saari on suhteellisen pieni (5 561 km²), on siellä silti noin 3 miljoonaa asukasta, (http://www.bali.fi/faktat-ja-historia/). Yksi sen suurista eduista turismin kannalta on se, että saari on ainut Indonesiassa, jossa hindulaisuus on suurin uskonto, eikä islamin usko, niin kuin muilla saarilla.
Bali sijaitsee hieman päiväntasaajan alapuolellla mikä takaa lämpöä lomalle aina, minä vuodenaikana tahansa, (kuitenkin muistaen sadekauden loka,-maaliskuu). Bali on siis rantalomailijan unelma. Siellä on vaikka ja mitä aktiviteettiä mitä voi harrastaa: surffaus, sukeltaminen, tulivuorelle kapuaminen, balilaista tanssia, you name it, (http://www.rantapallo.fi/indonesia/bali/).

Indonesiassa käytetään valuuttana Indonesian rupiaa. Summat ovat todella isoja ja saa turistin aluksi aika pyörälle päästään. Silloin marraskuussa kurssi suhteutettuna euroon oli 100 000 rupiaa oli noin 8 euroa. Eli hirmu suurista summista puhuttiin. Illallisen sai yleensä, (riippuu tietty paikasta), n 100 000 rupiaan eli melko halvalla.

Toinen asia jonka matkailijan on hyvä tietää on Blue Bird- taksit. Ne ovat luetettavimmat taksiyritykset. Heillä on mittarit ja luotettavat kuskit. Ongelmana on vain se, että Balilla on paljon huijari taksifirmoja, jotka ovat maalanneet autonsa aivan saman näköisiksi kuin Blue Bird taksit. Heillä vain ei ole mittaria ja he vain kertovat jonkun tietyn summan.

 Old Mans Bar kylässä nimeltä Ganggu.

Jos haluaa kokea paikallista ruokaa kannattaa suunnata Warungeihin syömään. Silloin pääsee todella halvalla ja saa kokea muutakin kuin länsimaalaista ruokaa. Yleisimmin näissä on tarjolla Mie Goren ja Nasi Goren eli liha-, kana-, tai kasvis vaihtoehto nuudeleilla tai paistetulla riisillä.

Balilaista ruokaa!

Jokaisen Balilla käyvän on pakko käydä Ubudissa. Siellä on enemmän sademetsää, koska se sijaitsee enemmän sisämaassa kuin rantakohteet. Se on myös Balin taidekeskittymä. Lisäksi siellä on nähtävyyksinä Monkey Forest (itse pysyin kaukana apinoista Sri Lankan matkan jälkeen), sitten on riisipellot jotka ovat ihan silmiä hiveleviä. Niin kauniita ja luonnollisia. Jos on katsonut elokuvan Eat, Pray, Love on se kuvattu Ubudissa.

Ubudin riisipellot

Vaikka luonto onkin aivan järkyttävän kaunis, ja rannat ja auringonlaskut sellaisia joita ei tule ikinä unohtamaan, on Balilla ehkä parhainta kuitenkin paikalliset ihmiset, jotka ovat niin ystävällisiä ja auttavaisia. He itse tietävät, että saari elää turismilla ja että jos pahuudet leviävät kuten, ryöstöt ja pommi-iskut, eivät turistit tule enää ja silloin saari menettää kaikki tulonsa, jonka saavat tursmista. Jokainen taksikuski joka meillä oli, oli supermukava ja kertoi meille erilaisia asioita Balista ja omasta elämästään. Hauskoin ”Fun Fact” jonka saimme hotellimme autokuskilta Danalta oli se, että Balilla eivät talot saa tulla korkeammalle kuin palmut.

Kehotan siis niitä ketä kohde kiinnostaa lähtemään käymään NYT, ennen kuin liika turismi pilaa saaren ja sen kauneuden, (teiden varsilla näkee nyt jo isot kasat roskia, jotka toisn ovat paikallisten jättämiä).

 

Auringonlasku Sanurissa

 

Temppelijättäret

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Jätä kommentti

Insiders’ guide to Helsinki: Would anyone care to read such a blog on a hotel website?

A few years back my workplace was considering implementing a blog with entries from personnel of the sales office, reception, and restaurant. The idea was to create a sort of an insider’s guide to Helsinki with entries on what to do, see and experience in our magnificent home city; a sort of an erratic listing for tourists and hotel guests with different viewpoints. Since there would have been multiple different participants from the hotel staff the blog would have offered a varied collection and the entries would not have been so one-sided and monotonous. The posts would have been seasonal enough to offer true value to the reader. One important motivation behind all this, of course, was to create more organic traffic to the hotel website and to have more committed guests and website/blog followers: this would have made the website more favoured by the search engines.

keep-calm-and-start-a-blogThis SEO aspect of the blog implementation made me think of what we are doing: we are doing business and we are trying to make profit to meet the expectations of the company’s shareholders thus keeping them happy. This is the main goal of our efforts. How this goal is reached, what are the means and what is the method in implementing these means is another story. The blog would have been an engaging and true value creating tool that would have had the potential to not only strengthen the commitment of guests but also engage and motivate the personnel, at least those who would’ve been involved in the blog creation.

There was only one but: how to get enough staff members to get the blog started? There were five of us who had committed to join the blog writing team: two from the front desk, two from the sales office and one brave soul from the restaurant waiting staff. The total number of staff at that time was 33. So, there the five of us were, led by our content marketing co-ordinator at that time. It was going to be rotating shifts in writing, with a blog entry at least once, preferably twice a month. So, nothing too demanding in my mind since these blog writing shifts could have been worked into the duty sheets for the reception and restaurant; and the personnel at the sales office could have had time allotted intermittently with their regular duties. But for some reason the blog never came to fruition; to this day I wonder why not.

Kaikki lähtee visiosta, joka on strategian lähtökohta!

Today I am looking with admiration – and admittedly with a slight pang of envy as well – at the blog entries of another independently-owned hotel in Helsinki, Hotel Helka. They do not have the same idea behind their blog as we did at Arthur but the texts are thought-provoking, engaging and showing true outreach to the guest. The blog is manifesting a vision and commitment to true hospitality that any hotel owner would be proud of. This kind dedication to running an establishment is very inspirational and Helka is an excellent reference and benchmarking point for Arthur; we have a lot to learn and adapt. The world of content marketing is huge and the options are bountiful; which are the best tools for Hotel Arthur to meet and exceed the set goals? Is running a blog on Arthur’s website even worth the effort?

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Olemmeko riippuvaisia älypuhelimistamme?

Vai pitäisikö kenties kysyä, onko riippuvaisuutemme toimintakykyämme haittaavalla tasolla: jokainen meistä on jollakin tasolla mobiililaitteestaan riippuvainen. Itse totesin riippuvaisuuteni siinä vaiheessa, kun koordinoin muuttoa kahden muuttoapurin, autonkuljettajan ja apukuskin, poikaystävän kesken ja koetin saada itseni oikeaan paikkaan oikeaan aikaan.

Muuttoapurien ja poikaystävän kesken perustin WhatsApp -ryhmän, jolla sain koordinoitua kaikkien liikkeitä kätevästi muuttopäivän aikana. Älypuhelimen karttasovelluksella sain selvitettyä apureille sekä vanhan että uuden asunnon sijainnin. Autonkuljettajan kanssa oltiin yhteydessä perinteisesti puhelujen välityksellä. Itseni sain parhaimmin paikasta toiseen taksilla: taksin sain kätevimmin tilattua Valopilkku -sovelluksella, minkä ansiosta näin helposti taksin arvioidun saapumisajan. Tätä kaikkea piti tietenkin juhlistaa pakollisella Facebook -päivityksellä, jossa mukana oli puhelimella napattu kuva muuttotilanteesta ja asianmukainen päivittely ihmiselon varrella kertyneestä tavaran määrästä. Selfieen saakka en päässyt – tai sortunut.

Muuton ollessa käynnissä piti sopivan tilaisuuden tullen – hissin vapautumista odotellessa tai taksimatkan aikana – tarkistaa, mitä eri uutispalvelut tarjosivat juuri sillä hetkellä jo valmiiksi informaatiotulvan huuhtelemalle mielelle. Hektisyydestä muotoutuu nopeasti elämäntapa, jota älypuhelimen ylenpalttinen käyttö helposti ruokkii. Sosiaalisen median käyttökokemukseen liittyvä yhteenkuuluvaisuuden tunne luo helposti riippuvuuden, jota ei itse välttämättä tajua tai huomaa. David McCandlessin mukaan somen tuoreimpien päivitysten lukematta jättäminen luo ahdistuksen tunteen, mikäli älylaiteriippuvuus on olemassa: jotakin tärkeää saattaa jäädä huomaamatta kaiken informaatiovirran keskellä.

Älypuhelinriippuvuus_sarjakuva

Mitä kaikkea menetämme reaalimaailmassa ja elämässämme älylaiteriippuvuuden vuoksi?

Huffington Postin lyhyessä artikkelissa kerrataan kuuden väittämän avulla, onko älypuhelimen käyttö liiallista: mikäli jokin näistä väittämistä pitää paikkansa kohdallasi, saattaa olla aiheellista tarkistaa ja tietoisesti muuttaa käyttötottumuksiasi. Älypuhelimen käyttö on kuitenkin yksilöllistä, ja vaikka jotkin kyseisen artikkelin väittämistä pitäisivätkin omalla kohdalla paikkansa, se ei automaattisesti tarkoita käytön olevan riippuvuuden tasolla. Omalla kohdallani toteutuu väittämistä kaksi, lienee siis aihetta miettiä ainakin jonkin verran omaa älypuhelimenkäyttöäni. Mutta enhän minä nyt sentään riippuvainen ole älypuhelimestani, olenhan siihen liian älykäs… Riippuvuusvapauteeni uskon lujasti, kun illan viimeisenä hetkenä ennen unta katson viimeisimmät uutispäivitykset YLE:n, Guardianin ja NPR:n sovelluksista.

Kuka on tärkein kaverisi nukkumaan mennessäsi?

Liisa kirjoittikin jo blogissaan sosiaalisen median runsaudensarvesta ja sen synnyttämästä multitaskauksen tarpeesta – todellisesta tai kuvitellusta – sekä informaatioähkystä ja siitä, että välillä olisi hyvä olla tietoinen tästä hetkestä ja tehdä valinta keskittyä miettimään vain tätä hetkeä ja tässä hetkessä olevaa toimintaa. Älypuhelinten ja muiden älylaitteiden tarkoitus – helpottaa elämäämme – tuntuu joskus peittyvän kaiken sen taakse, mitä laitteiden käytön pinta on: fyysinen tekniikka ja sovellukset. Käyttötarve tuntuu olevan hukkunut käsite, aina kun ei tarvitsisi olla viimeisintä tekniikkaa oleva laite vaan kunkin käyttäjän tarpeisiin sopiva laite olisi oltava riittävä. Myös kaikkia sovelluksia ei tarvitse laitteessa olla, vain ne todella käytössä olevat. Laitteen käytön rajojen veto on jokaisen aikuisen tehtävä itse itselleen ja vanhempien lapsilleen – minun itseni ei tarvitse olla sosiaalisessa mediassa 24/7 läsnä. VAI pitäisikö ehkä sittenkin, jos vaikka jotakin kovinkin tärkeää jää huomaamatta?

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Klikkaamalla lisää palvelua kiitos!

Viimeisen kahden vuoden aikana olen viettänyt enemmän aikaa Arabiemiraateissa, kuin Suomessa ja palaan sinne mielessäni edelleen päivittäin. Enkä vähiten siksi, että täällä Suomessa ei saa palvelua, joka helpottaisi ja ilahduttaisi marraskuisessa lapsiperheen arjessa. Varsinkin digi mahdollistaisi niin paljon enemmän myös täällä.

Sopeutuminen Arabiemiraatteihin sujui pienten lasten kanssa sujuvasti. Päivät uima-altaalla, kotikoulussa ja ostoskeskuksissa kuluivat rattoisasti, saimme paljon ystäviä ja touhua riitti. Me kaikki totuimme nopeasti erilaiseen kulttuuriin. Ihmiset suhtautuivat toinen toisiinsa ilolla ja lämmöllä, ja se sama asenne heijastui myös palvelukulttuurissa.

Dubaissa arkipäivää on se, että palveluita on runsaasti tarjolla ja niitä hyödynnetään tehokkaasti, hyvällä omalla tunnolla. Emme siis eläneet naistenlehtien esittelemää luksuselämää, mutta hipaus keventävää ylellisyyttä oli tarjolla jokaiseen päivään. Ystäväni sanoin “Dubaissa kaiken saa klikkaamalla ”.

Jos aamulla huomasin kahvimaidon loppuneen, niin klikkaamalla lähimarketista tilauksen oli maidot ovella ennen kuin kahvi oli ehtinyt tippua. Puhelinsoitolla ovelle tuotiin myös särkylääkkeitä apteekista, jos kuumeisten lasten kanssa oli vaikea lähteä liikkeelle.

Kotipäivinä tilasimme usein ruokaa lähiravintoloista ja viime visiitillä opin hyödyntämään paremmin myös ravintoloiden online-palveluita. Testailinkin eri sivustoja ahkerasti, kuten www.foodonclick.com, www.talabat.comwww.deliveroo.ae tai www.zomato.com. Valikoima on uskomaton, mutta tilatessani suosin usein libanonilaisia ruokaa kanalla ja lampaan lihalla, lisukkeena hummusta ja tabbouleh-salaattia ja lebneh-levitettä sekä pitaleipää. Mopopoika kiidätti ruoat puolessa tunnissa ovelle 49. kerrokseen.

Iltapäivisin kokoonnuimme jonkun ystäväperheen luokse leikkimään ja kahvittelemaan.  Talon emännän ei tarvinnut stressata tarjoiluista tai kodin siistimisestä, koska keksit ja hedelmät sai tilattua kätevästi ovelle esim. www.trolley.ae tai www.geant-uae.com verkkokauppojen kautta. Siivoojaan sai nopeasti paikalle Matic Appilla, jos oma viikkosiivoja tai nanny ei sattunut olemaan samana päivänä tavoitettavissa. Osa ystävistäni hyödynsi tottuneesti myös pyykinpesupalveluita Washplus Appin avulla. Palvelu haki yllättävät pyykit ovelta ja palautti muutaman tunnin päästä pestynä ja silitettynä.

Kun päivät kuluivat pitkälti lasten ehdoilla, niin yksi ilta viikossa oli pyhitetty naisille. Ladies Night (www.ladiesnightdubai.com) tarkoittaa ilmaista juotavaa ja usein myös syötävää naisille. Kuohari lasia täytettiin ahkeresti kyselemättä. Groupon (www.groupon.ae), Enterteiner (www.theentertainerme.com) ja Voucherskout App mahdollistivat parempien ruokapaikkojen testaamisen kohtuuhinnalla, mutta hauskimpia olivat viikottaiset naistenillat ranta-klubeilla. Näistä illoista kiirehdin kotiin ilmaisen tarjoilun päätyttyä ja hyppäsin kätevästi Uber Appilla tilaamani taksin kyytiin, myös Careemin (www.careem.com) kyytiä tuli joskus testattua. Pääsin aina edullisesti, jonottamatta ja turvallisesti kotiin asti.

Kävimme usein elokuvissa (uae.voxcinemas.com), jossa katsojat saatetaan kädestä pitäen omalle paikalle. Varsinainen vip-versio, jossa voi katsoa elokuvan omassa private-loungessa ja tilata ruokaa makuuasennossa gourmet-listalta, jäi vielä testaamatta. Juomat ja popparit tilattiin kuitenkin ennakkoon yhdessä lipputilauksen kanssa, jotta ei tarvinnut turhia jonotella. Kun saavuimme teatterin oville, niin meitä odotti jono kuskeja, joista yksi huolehti automme kauemmas parkkiin. Esityksen jälkeen auto odotti meitä taas pääovella vastassa.

Dubaissa on tapana käydä perjantaisin brunsseilla, sillä normi toimistotyöntekijöillä on silloin vapaapäivä. www.timeoutdubai.com sivuston kautta valitsimme omaan budjettiin sopivan ravintolan ja teimme pöytävarauksen ravintolan sivuilta. Koska lapsille oli brunsseilla oma osasto esim. pomppulinnoineen, leffoineen ja herkkuineen, niin myös aikuisille jäi aikaa seurustella ja herkutella rauhassa. Yleensä ruokaa  ja juomaa oli, paikasta riippumatta, niin paljon tarjolla, että puoliakaan ei jaksanut maistaa.

Mainitsemisen arvoista on myös se, että niin ravintoloissa kuin ostoskeskuksissakin on vessassa aina oma henkilökuntansa, joka huolehtii, että pöntön reunat pyyhitään jokaisen käyttäjän välissä. Pikaruokapaikoissa ei kanneta jätteitä itse roskikseen, koska muuten henkilökunnalla ei ole tekemistä. Huoltoasemalla ei tarvitse nousta autosta tankkauksen aikana, maksu tapahtuu ikkunasta ja samalla voi tilata kupillisen Lattea. Mukavalta tuntui myös se, kun valmiiksi pakatut kauppakassit kannettiin marketista suoraan autolle, ja tilaamani aurinkolasit saapuivat kotiovelle. Dubaissa lapsiperheet saavat aina etuilla lentokentän pitkissä turvatarkastusjonoissa ja lähtöselvityksessä tarjotaan palvelua, pelkkien automaattien sijaan.

Digilla ja klikilla tai ihan vaan perinteisesti, mutta lisää palveluita ja palveluasennetta tämä maa huutaa. Taidan aloittaa oman busineksen jossa Mummyhelp Appin avulla voin tilata lastenhoitajan, siivojan, maitolitran, kuumelääkkeet ja herkkuruoat omalle ovelle. Tai jos sellainen palvelu jo täältä löytyy, niin vinkatkaa äkkiä tähän suuntaan.

 

 

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Avainsanoina | Jätä kommentti

Sosiaalisen median runsaudensarvi

Lue loppuun

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Oppiminen sähköisen median kautta

Viime lähitapaamisella opintojakson aiheena oli sosiaalisen median tehokas hyödyntäminen sähköisessä liiketoiminnassa. Itse en ole ennen näitä opintoja käyttänyt edes Facebookia, joten harppaus työvälineisiin kuten Emaze, Powtoon, Flixpress, Venngage, Tello ja Easel on aikamoinen.

Nämä värikkäät, yllättävät, upeat, enemmän tai vähemmän käyttäjäystävälliset sosiaalisen median välineet antavat vaihtoehtoja ilmaista itseään, ajatuksiaan, jakaa tietoa, olla yhteydessä muihin sekä tietysti myydä. Kieltenopettajana ajatus siirtyy niiden käyttömahdollisuuksiin oppimisessa. Oppimateriaaleja on nykyisin kaikkien saatavilla sähköisesti, kaikilla on mahdollisuus yhdistellä tietoa ja luoda siitä omanlaistansa. On mahdollista tehdä ryhmätöitä, pitää kokouksia ja seurata luentoja tai webinaareja itselleen sopivana hetkenä paikasta riippumatta. Oppiminen on tullut mahdolliseksi yhä useammalle, myös globaalisti.

mkhmarketing

Opiskelijani on voinut ladata omia videoitaan Youtubeen, kirjoittaa blogia kohdekielellä tai esim. lähettää kielenpuhujille kyselyitä Webropolin kautta. Hän voisi olla yhteydessä kielenpuhujiin Skypessä tai liittyä kieltä puhuvien alakohtaiseen virtuaaliyhteisöön. Tuntuu siltä, että vain mielikuvitus on rajana sille mitä olisi vielä mahdollista tehdä opintojaksoilla ja miten päästä kielitaidolla lähemmäksi eri kulttuurien edustajia. Hiljaisetkin voivat vaikuttaa ja olla aloitteellisia.

Oppimisen sisältö on kuitenkin se tärkein samalla kun pitäisi esittää asia mahdollisimman vastaanottajaystävällisesti, eli sopivan viestimen välityksellä ja vaihtelevin keinoin. On vain ajan kysymys, milloin ensimmäiset opiskelijat suorittavat kieliopintoja kohdemaan virtuaalisilla opintojaksoilla, puhumattakaan siitä mitkä mahdollisuudet meillä on myydä  omaa osaamistamme ulkomailla. Digitaalisuus ja opiskelijasukupolvet kehittyvät jatkuvasti, oppimisen välineidenkin on seurattava aikaansa. Itse olen harpannut valtavan askeleen eteenpäin näiden kahden kuukauden aikana ja ymmärtänyt, että laadukkaat ja innostavat sähköiset oppimistehtävät vaativat yhteistyötä meidän pedagogien ja virtuaalisuuden tuntijoiden kesken.

Tästä se alkaa …

 

 

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Jätä kommentti

Miten syntyy visuaalinen ilme digiviestinnässä?

graphicdesign_kirjasinlaatta

Puhutaanko graafisesta vai visuaalisesta suunnittelusta? Mitä on graafinen suunnittelu? Mitä graafinen suunnittelija oikeastaan tekee? Onko 10 vuotta sitten suoritettu medianomi (amk) graafinen suunnittelija -nimike jo aivan vanhentunut? Onko kyse visuaalisesta suunnittelusta vai graafisesta muotoilusta? Voiko nimikkeitä omin päin freesata?

Yritän karrikoiden summata tämän päivän digiviestinnässä tempoilevien luovien suunnittelijoiden ydinosaamisalueen ja kerron omat erikoistumisalueeni.

Koulutetulla graafisella suunnittelijalla on vankka ymmärrys taidehistoriasta, visuaalisen viestin merkityksistä. Hän nauttii ns. tyhjän paperin kauhusta, rakastaa fontteja ja osaa sommitella kuva-alan sekä perustella suunnitellut valinnat. Usein hän valokuvaa tai piirtää, jos ei työssään, niin ainakin vapaa-ajallaan. Niin ja meditoi. 😉

Graafinen suunnittelu – mitä se on?

visualdesign_themaintool

”Graafinen suunnittelu on kuvallista viestintää – ulkoasun antamista viestille. Graafisen suunnittelijan tehtävä on auttaa katsojaa ymmärtämään haluttu viesti mahdollisimman hyvin ja helposti. Graafinen suunnittelu käsittää laaja-alaisen toimintaympäristön, johon kuuluvat mm. mainonnan suunnittelu, painotuotteiden suunnittelu, sähköisten medioiden ulkoasujen suunnittelu, kuvitukset, animaatiot, yritysilmeet, pakkausten ulkoasujen suunnittelu, opasteet ja merkit.”

-Tämän selkeämmin en osaa itse pukea määritelmää, joten olen suoraan lainannut sen http://www.graafinen.com/

Graafinen suunnittelija on moniottelija

”Visuaalisen viestinnän suunnittelijat ovat kuvallisten viestintäammattien harjoittajia: graafisia suunnittelijoita, kuvittajia, markkinointiviestinnän ja sähköisen kuvaviestinnän suunnittelijoita, lehtien ja kirjojen ulkoasusuunnittelijoita, alan opettajia ja tutkijoita. Graafinen suunnittelija toimii asiakkaan toimeksiannosta yhteistyössä muiden ammattilaisten kanssa. Työn lopputulos julkaistaan yleensä joukko- ja kohdeviestimissä.” http://www.grafia.fi/tietoa-alasta/

moniottelija_nyrkkeilyhanskat

Graafinen suunnittelija on siis visuaalisen viestinnän suunnittelijan alakategoriassa moniottelija!

Ja sitä todellakin saa otella, kun maailmamme pursuaa ilmaisia logoja, kuvituksia, softia, templeitteja (mallipohjia) ja tee-se-itse verkkosivuja. Digitaalisuuden tuomien mahdollisuuksien myötä argumentointi on muuttunut ja tarpeet laajentuneet. En aio käydä kilpasille kumpi on parempi tai huonompi. Totean vain, että graafisena suunnittelijana kannattaa ehdottomasti keskittyä ja kaventaa osaamistaan alueella, jossa on tai kokee olevansa oikein hyvä. Kokeminenkin riittää, sillä tekemisestä tulee osaamista. 😉

Graafinen suunnittelija & erikoistumisyksiköt

Jos minun pitäisi osata kuvailla GRAAFINEN SUUNNITTELIJA ja intohimoni, joissa olen jo hyvä tai haluan erikoistua – kuvaus ja listani kuulostaisi luultavasti tältä:

Graafisena suunnittelijana, tehtäväni on auttaa katsojaa ymmärtämään haluttu viesti mahdollisimman hyvin ja helposti. Koen, että digin & printin tekeminen on kuin Jopolla ajaisi!

  • Digitaalinen viestintä: Olen idearikas yritysten ja organisaatioiden brändien toteutuksessa ja markkinointikampanjoiden luonnissa sekä toteutuksessa monikanavaisesti.
  • Mainonnan suunnittelu: Tätä taitoa pidetään perushöttönä, mutta ei oo höttöä! Mainonnan suunnittelu luo oikeastaan pohjan markkinoinnille ja kaikelle tekemiselle. Se kysyy peruskysymykset: mitä, kuka, miksi, kenelle ja milloin?
  • Palvelumuotoilu: Olen graafisena suunnittelijana älyttömän kiinnostunut monista eri osa-alueista! Taivun Excellent Customer Service -taidoista tarvittaessa pyyhkäisemään posliinipöntön. Mikään tehtävä ei ole minulle vastenmielistä. –Jaa miksi? Koska tehtävä opettaa minua ymmärtämään enemmän.
  • Tuote- tai palvelukonseptointi: Mikään ei oo mahtavampaa, kuin päästä tuotteistusprosessiin ja suunnitella lanseerauskamppikset ja aikataulut.
  • www-sivustojen ulkoasu ja verkkosivujen tuotanto: Haluan intohimoisesti tarttua aina uuteen projektiin, saattaa sen loppuun, linkittää brändin kotiosoitteen somekanaviin, tuottaa sivustosta julkaisukampanjan ja aloittaa uuden.

Tiesitkö, että suunnittelijalla on eettinen vastuu toimeksiantajalleen?

Kyllä! Graafiset suunnittelijat ”istuvat usein kivellä” (termi MahJong-pelistä), joka tarkoittaa sitä, että heillä on yritystiedon äärellä suuri vastuu pitää tuo tieto omanaan. He tietävät usein asioita jopa ennen johtoryhmien kokouksia. Mutta ei huolta. Luova suunnittelija haluaa ideoilleen ja tekemälleen työlleen arvostusta, eikä suin surminkaan puhu siitä baarissa. Heidän suunnittelutaitonsa vaatii herkkyyttä. Ja kun työ on valmis julkaisua varten, he pitävät linjoista kiinni – joskus jopa mustasukkaisesti. Siksi kuulet ehkä myös puhuttavan brändinvartijoista.

Graafista suunnittelua tai visuaalista palvelua hankkiessasi, on ehkä kiva olla tietoinen, että tietoa alasta löytyy Grafian sivuilta ja suunnittelijoille on luotu omat Eettiset ja ammatilliset säännöt, jotka suojaavat niin työn tilaajaa kuin sen tekijää. Ja kun tarvitset apua, sopivimman tekijän saa eroteltua akanoista: katsomalla heidän portfoliotaan, sekä tapaamalla suunnittelija (vaikka GoogleHangOut’ssa).

Tänä vuonna Natashalle tulee kuluneeksi 15 vuotta Grafia ry:n jäsenenä. Onkohan syksyllä odotettavissa pinssiä järjestöltä..? #vink #vinkvink #grafia

Tämä artikkeli on osa #MSL2016 -opintojen kehittämistehtävääni henkilöbrändäyksestä ja osa oppimisprosessiani. Lopputuotos julkaistaan ja lanseerataan kevään 2017 aikana natashadesign.fi -verkkosivustona. #natashaDES!GN

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Jätä kommentti

Laukut hukassa – laminaatissako ratkaisu?

Olen viime aikoina (tämän vuoden puolella) matkustanut normaalia enemmän. pexels-photo-59519Matkustaminen on ollut osittain työmatkustamista ja osittain vapaa-ajan matkustamista. Pidän matkustamisesta mutta olen myös kotona viihtyvää tyyppiä. Tällä hetkellä, että vietän enemmän aikaa matkoilla kuin kotona.

Viimeisin matkani liittyi työhön. Matkustin tiistaina Dallasiin, Yhdysvaltoihin ja palasin kotiin myöhään perjantai-iltana. Tällä kertaa matkan tekeminen sujui ongelmitta. Tällä tarkoitan sitä, että pääsin niille lennoille, joilla minun pitikin olla ja matkatavarani tulivat perille samoilla lennoilla. Aina nämä eivät toteudu.

Lentojen epäsäännöllisyyksien hoitaminen on tänä päivänä melkein joka päiväistä lentoyhtiöissä. Parhaimmassa tilanteessa asiakas pääsee määränpäähänsä suht samaan aikaan kun olisi päässyt alkuperäisellä lennolla. Valitettavasti on myös tilanteita joissa asiakkaan matka myöhästyy niin paljon, että hän saattaa menettää jopa muutaman päivän matkan alusta tai myöhästyä paluusta muutaman päivän. Epäsäännöllisyydet johtuvat eri asioista, yleensä mukana on jonkin asteinen tekninen vika. Tekninen vika ei välttämättä osu juuri siihen koneeseen jolla itse olisit matkustamassa. Vika voi osua myös johonkin toiseen koneeseen, jota paikkaamaan se kone, jolla olisit matkustanut, tarvitaan.

Nykyään nämä ilmoitukset myöhästymisistä ja peruuntumisista tavoittaa asiakkaat paremmin ennen kuin he menevät lentokentälle. Aikaisemmin asiakkaat saivat usein tiedon vasta kentälle saapuessaan. Digitaalisuus mahdollistaa ilmoittamisen. Asiakkaalle lähtee tekstiviesti tai sähköposti asiasta ja asiakas voi käydä nettisivuilla hyväksymässä vaihtoehtoisen reitityksen.

Matkalaukut pääsääntöisesti tulevat perille samoilla lennoilla joilla matkustajakin on. Valitettavasti joskus näin ei kuitenkaan tapahdu. Itse olen ottanut matkalaukuista kuvan jotta voin näyttää tulopalvelussa minkälainen laukku on kyseessä, oma muisti kun ei ole täydellinen.

laukkuOlen myös miettinyt, että pitäisikö laukkujen sisälle laminoida lappu jossa olisi oma nimi ja puhelinnumero siltä varalta jos laukku katoaisi pidemmäksikin aikaa. Lappu olisi päällimmäisenä laukussa jos se jouduttaisiin avaamaan. Oma osoite olisi sinne hyvä lisätä mutta joskus laukut voivat jäädä jälkeen menomatkalla ja silloin osoite useinkaan ei ole sama useamman kerran. Miten tämän ratkaisisi? Kotiosoite laminoituna ja sitten teipillä siihen hotellin osoite menomatkalle?

Keskustelin näistä molemmista asioista kolleegoiden kanssa viime työmatkalla ja laminoitu lappu laukussa sai kannatusta useammalta henkilöltä. Useat heistä harkitsivat tosissaan sellaisen tekemistä. Itselläni on laukut jääneet jälkeen muutaman kerran tämän vuoden puolella, ja molemmilla kerroilla sain laukut takaisin muutaman päivän viiveellä. Vielä ei siis laminoidulle lapulle ole ollut tarvetta, mutta koskaanhan ei tiedä koska se tulee ajankohtaiseksi. 🙂

Kati Suonio, Finnair

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti