Työn ja oppimisen liitto

Pääkirjoitus
Kimmo Mäki

Aloittaessani yli 18 vuotta sitten työni ammattikorkeakoulussa, sain käteeni tarroja jossa vakuutettiin: ”¨teoriaa ja käytäntöä oikeassa suhteessa”. Tarroilla osaltaan luotiin amk-brändiä sekä virettä työn ja opintojen yhtyeensaattamisesta. Autenttisen työn ja amk-opintojen suhde on koko 18 vuoden ajan ollut toiminnan kehittämisen keskiössä. Tämä toive integraatiosta on putkahdellut esiin opetussuunnitelmien kehittämisessä, opinnäytetöissä, harjoitteluissa sekä erilaisissa projekteissa. Integraation onnistuminen on ollut vaihtelevaa. Pääosin suhde työn ja teorian välillä on ollut jännitteinen. Tämä on johtunut ammattikorkeakouluissa ”teorialeirien” pelosta menettää näkijän rooli työelämäkehittämisessä, pelkoa koulutuksen tason laskusta sekä pelkoa omien substanssikarsinoiden romuttumi-sesta ja asiantuntijuutensa katoamisesta kokonaan. Asenteen taustalla on ollut pelko jonkun menettämisestä, vaikka työn ja teorian yhdistämien tavoitteena on saada jotain yhdessä enemmän.

Tulevassa kireässä taloustilanteessa on ammattikorkeakoulujen löydettävä joustavia sekä taloudellisesti kestäviä oppimispolkuja, jotka tuottavat tutkintoja laadukkaasti ja ketterästi. Nyt on aika tarttua opiskelijoittemme työssäkäynnin mahdollisuuksiin. Opintojen aikainen, opintoihin kytkeytyvä oikea työ tulee opinnollistaa osaksi ammattikorkeakouluopiskelua, ihan opintopisteiksi asti. Tätä opinnollistamista voi toteuttaa yksittäisen opiskelijan kohdalla, ryhmittäin (hankkeistetut opintojaksot ja kokonaisuudet) ja yrityslähtöisesti räätälöiden työntekijäjoukoille (katso: http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/64574-lidl-korkeakoulu-suomalaisille-alkaa-opiskelijoiden-palkka-1500-eukk.).

Opinnollistamisen kiemuroihin voi tutustua Osataan! -hankkeessa tehdyn Duunista opintopisteiksi – oppaan avulla.

Kun seuraavan kerran luoksemme tulee opiskelija, joka kertoo olevansa työssä yrityksessä ja kysyy, voiko työtä jotenkin huomioida vetämässämme kurssissa – mitä teemme? Ensin onnittelemme häntä työpaikasta ja sen jälkeen olemme valmis yhdessä pohtimaan autenttisessa työssä kertyvää osaamisen tunnistamista ja tunnustamista. Lue lisää blogistani: http://kimmonkipakat.blogspot.fi/

This entry was posted in Uncategorized. Bookmark the permalink.

4 Responses to Työn ja oppimisen liitto

  1. Tarja Jokinen says:

    Hei!

    Ammattikorkeakoulun suunnitteluvaiheesta asti mukana olleena tervehdin lämmölllä tätä suuntausta. Se on ehkä yksi mahdollisuus uuden rahoitusjärjestelmän puitteissa saada tulosta aikaan ammattikorkeakouluissa.

    Olen kuitenkin “ihan vain riviopettajana” vähän huolissani siitä, miten kaikki yksilökohtainen räätälöinti kuormittaa meitä opettajia. Nyt HAAGA-HELIAssa on se linjaus, että jos opettamallasi kursilla ei ole yli 40 opiskelijaa, joudut tekemään vaativankin AHOToinnin opintojakson peruspalkalla. Itse opetan Liiketalouden koulutuksessa 3 opintopisteen opintojaksoa, jossa ryhmät nivovat 3. lukukaudella aiempaa oppimistaan yhteen laatimalla fiktiivisen (tai tilaustyönä tehtävän aidon) liiketoimintasuunnitelman kaikkine suomalaisen käytännön mukaisine taloudellisine laskelmiineen. Opintojaksolla voi olla vaikkapa 36 opiskelijaa ja sitä mukaa 8 pienryhmää, joitten suunnitelmien ohjaaminen on todella vaativa haaste. Ja kun tilaa jää, joudut ottamaan mukaan tämän laskentamallin mukaan vähintään 4 opiskelijaa AHOT-menettelyn mukaisesti. Näin kävi itselleni tänä syksynä. Yhden opiskelijan ohjaus voi olla helppo, mutta myös erittäin vaativakin homma. Voi olla, että opiskelijalla on riittämätön suunnitelma. Joudut kuitenkin lukemaan sen, tapaamaan opiskelijan ja antamaan palautetta. Usein päädytään ratkaisuun, että hän täydentää tai tekee uuden, vaatimukset täyttävän suunnitelman. Mielestäni tämä kaikki on työtä, joka ei mahtunut tänä syksynä kyseisestä opintojaksosta saamaani tuntiresurssiin.

    Kun mietitte Opettajakorkeakoulussa kaikkea fiksua ja hienoa, olisi ihan suotavaa että huomioisitte myös sen, että määräänsä suurempaa työkuormaa ei kukaan jaksa. Nämä hienot uudet ideat pitäisi myös kouluissa pystyä realistisesti mitoittamaan työkuormalaskelmiin. Itse olen aikanaan eronnut ammattijärjestöstä, kun se ei pystynyt minua auttamaan akuutissa tilanteessani, jossa olisin apua tarvinnut. Ja nykypäivänä ammattiyhdistyksen kautta tällaisten asioiden hoitaminen tuntuu perin juurin vanhanaikaiselta.

    Mietitään tuloksia, mietitään tavoitteita, ideoidaan uutta! Mutta kuka miettii opettajien työkuormaa ja jaksamista?

    Tarja Jokinen
    lehtori, yrittäjyys ja liiketoimintaosaaminen
    HAAGA-HELIA, Liiketalous Helsinki

  2. Hannu Kotila says:

    Tartut tärkeään kysymykseen. Opetuksen resursoinnin oikeanmukainen määrittely on kova haaste.
    AHOT-näkökulmasta minusta ei ole kovin hyvä käytäntö, että sitä säädetään opintojaksotasolla. Itse ajattelen niin, että aiemmin hankitun osaamisen arvioinnista voi päättää myös keskitetymmin esim. riittävän substanssitason osaavan vastuuopettajan kautta. Hän voisi kehittää tähänkin rutiininomaisempia käytäntöjä, ettei samojen opiskelijoiden AHOT-ongelmiin törmää jokainen opettaja.
    Toinen asia on osaamisen arviointi ja siihen liittyvä räätälöinti. Yksi ratkaisumalli voi olla kriteeripohjaisuus.
    Opintojaksolle määritellä selkeät osaamiskriteerit, joiden pohjalta opiskelijat antavat vertaispalautetta toisten suorituksista. Tämä saattaa keventää opettajankin taakkaa.
    Hannu Kotila

  3. Kimmo Mäki says:

    Hei Tarja!

    Hannu jo tässä viittasikin siihen boxiin, jonka ulkopuolelle tarkoitin ajatukseni. Raamit ja rakenteet, OPS-tulkinnat, mahdollistava johtamistoiminta ovat fokuksessa, kun tarvotaan kohti sitä aikaa, johon kirjoitukseni osoitin. Näillä hiekkalaatikon reunoilla ei opinnollistaminen onnistukaan. HAAGA-HELIAn ja muidenkin ammattikorkeakoulujen on nyt korkea aika tehdä hommat toisin ja tässä ei paikkuutyö auta. Asialla on kiire.

    Tammikuusta alkava amk-elämä annetuilla rahoitussapluunoilla on saatava pelittämään. Talous on entistä enemmän osa opettajien arkea työn suunnittelusta toteutuksiin ja mm. siksi on kaikki tärkeät avaukset ja aloitukset tehdä toisin opetus- ja ohjaustyömme – paikallaan. Ennakkoluulottomasti on katsottava koko homma toisin, ei uusia lume-uudistuksia vanhoihin kehikkoihin. Uskon, että opintojen ohella tehtävä alan työ on enemmän mahdollisuus kuin jarru myös ammattikorkeakouluille.

    T: Kimmo

  4. Tarja Jokinen says:

    Hei!

    Kiitos vastauksistanne. Tässä sitä onkin ammattikorkeakouluilla sitten haastetta!Opetussuunnitelmia pitäisi ihan joka paikassa olla tosi kiireesti – jos ei kokonaan uusimassa – niin ainakin tarkastelemassa uusin ajatuksin. Muutaman pisteen yksittäiset opintojaksot ovat se kirous, joka johtaa sekä opiskelijan että myös opettajan työn pirstoutumiseen ja monenkertaiseen hallinnolliseen työhön (opintojaksojen aikataulut, kuvaukset, verkko-oppimisympäristöjen viritykset, arvioinnit, palautteet ja arvosanojen tallennukset ym ym).

    Heräsi tässä juuri loman aloituksen kynnyksellä ajatus sellaisesta yhteisestä ponnistuksesta koko Suomen tasolla, että koulutusohjelmittain tehtäisiin yhteistyötä ja unohdettaisiin omat nurkat ja ehkä turha ja ylenmääräinen kilpailu opiskelijoista! Rakennettaisiin yhteisiä opetussuunnitelman perusteita! Nimenomaan juuri nuo Hannun mainitsemat osaamiskriteerit tulisi kai luonnollisesti olla jokaisessa tiettyä koulutusohjelmaa tarjoavassa koulussa samat, jos pyritään tasalaatuista “tuotetta tuottamaan” työmarkkinoille. Onkohan se vain utopistista päiväunta? Entäpä, jos opettajakorkeakoulu tarjoisi sellaisia foorumeita, jossa eri ammattikorkeakoulujen opetussuunnitelmista vastaavat voisivat tehdä yhteistyötä?

    Nyt lopetan visioinnin ja alan leipoa taatelikakkua! Toivottelen oikein Hyvää Joulua ja Opintopisterikasta Uutta Vuotta kaikille.

    <:) Tarja

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*