Ihmisiä vapaalla: Paluu tanssilavoille 30 vuoden jälkeen

Kansainvälisen yritystoiminnan lehtori Päivi Käri-Zein käy lavoilla tanssimassa ainakin kerran viikossa. Into tanssiin syttyi jo 14-vuotiaana. Harrastus jäi pitkälle tauolle ulkomaille muuton ja perhe-elämän myötä. Kolme vuotta sitten hän puki tanssikengät jalkaan uudestaan. Viikon päätteeksi työajatuksetkin jäävät lavalle.

spirit_paivi_web

Päivi Käri-Zeinin vieraana turkkilainen koulu Ali Rıza Özderici Kız Anadolu İmam Hatip Lisesi.

Lukio-ikäisenä Päivi kävi tanssimassa ja tanssiharjoituksissa pari-kolme kertaa viikossa. Säkyläläisen lähin lava oli kahden kilometrin päässä. Tanssimassa käytiin esimerkiksi Säkylässä Eenokilla, Auran nuorten talolla, Köyliön Lallintalolla ja Yläneellä Valasrannassa. Joskus mentiin kavereiden kanssa Turkuun asti. Laji jäi, kun elämä vei USA:han, Arabiemiraatteihin, Libanoniin ja Prahaan. Hän kävi ehkä kerran kesässä lavalla. Kuusitoista kesää vierähti Libanonissa.

Päivi on kiitollinen, että hauska harrastus löytyi kolme vuotta sitten Suomessa uudelleen. Laji tukee myös työssä jaksamista ja hyvinvointia.

-Tanssi sopii minulle hyvin, sillä askel ei ole koskaan tarpeeksi kevyt. Lajissa ei ole koskaan valmis ja oman parinsa kanssa kehittyy koko ajan. Tansseja on lisäksi huikea määrä, Päivi kertoo.

 

”Vauhtia pitää olla”

rocknroll

Lavatanssit ovat muuttunut 30 vuodessa paljon. Perinteisten valssin ja tangon rinnalle on tullut nopeita lajeja kuten bugg ja fusku. Päivin lempilajit ovatkin nopeita ja hyppiviä: rokki, jive, bugg ja fusku. Hän käy myös zumbassa, salsa-tunneilla, suunnistaa ja harrastaa matkamoottoripyöräilyä. Lajit ovat hyvää vastapainoa työlle ja yhdistystoiminnalle. Lavoilla tanssitaan yleensä kolmesta neljään tuntia illassa.

-Kyllä tanssi on minulle myös urheilusuoritus. Vauhtia pitää olla ja eteenpäin pitää mennä. Kauris-horoskooppini taitaa tulla lavoilla esille, Päivi sanoo.

Tanssi on ikärajaton harrastus. Lavoilla on väkeä 75-vuotiaista kilpatanssijoista nuoriin aloittelijoihin. Monilla on urheilutausta. Päivi on vienyt myös ulkomaalaisia vieraitaan tanssimaan. Mukana on ollut amerikkalaisia, saksalaisia, ranskalaisia ja tsekkejä. Amerikkalaisten mielestä lavoilla on tuttua cowboy-henkeä. Kesälavat järven rannalla ovat todella kauniita ja romanttisia paikkoja.

Lavatanssit eivät ole kuitenkaan vain kesälaji. Tanssimassa voi käydä talvellakin monessa paikassa. Päivi itse suosii perinteisiä lavoja, sillä niissä keskitytään ravintolakulttuurin sijasta itse tanssiin. Talvella ovat auki esimerkiksi Ruusulinna Nurmijärvellä, Lumo Korsossa ja Tanhuhovi Lohjalla.

 

Hyvät tanssikengät riittävät

spirit_paivi_kenka_web

Erityisiä välineitä lajissa ei tarvita. Joustavat, vilpoisat vaatteet käyvät kesät talvet. Päivi pitää siitä, että lavalla saa olla kaunis ja naisellinen, pukeutua hameeseen tai mekkoon. Miehet tarvitsevat yleensä useamman vaihtopaidan, sillä tanssiessa tulee kuuma. Tärkein työkalu ovat kaikilla kengät. Kenkiä on hyvä olla varsinkin naisilla useammat: tossumalliset, matalammilla koroilla ja halutessaan korkeammillakin koroilla.

Kun haluaa aloittaa lajin, kannattaa mennä tanssikurssille ensin. Niitä löytyy paljon eritasoisia, eikä omaa paria tarvitse olla. Kesällä on myös tanssileirejä. Niissä voi tanssia vaikka päivät, illat ja yöt.

Tanssissa ote on tärkein. Jo otteesta tietää, osaako mies tanssia. Naisella tärkeintä on askeleen keveys. Haaga-Helian tanssitaitoiset on testattu pikkujouluissa, joissa Päivin ilta menee usein tanssilattialla.

-Haaga-Helia on hyvin tukenut harrastusta, Päivi nauraa.

Lavalle ovat kaikki tervetulleita. Etiketti voi tuntua aluksi oudolta ja jäykältäkin: Lavoilla ei välttämättä tervehditä muita, ehkä kohteliaisuudesta omaa paria kohtaan. Kirjoittamattomia sääntöjä oppii ajan kuluessa. Fiksut tanssijat kuitenkin tanssivat aina partnerinsa tanssitaidon mukaan.

Päivi suosittelee paritanssin kokeilua kaikille. Ei tarvitse pelätä etteikö osaisi, sillä lajissa oppii vain tanssimalla.

-Kannattaa aloittaa ensin parista tanssista, joita opettelee ja vie eteenpäin. On hyvä pitää mielessä, että tanssilattialla jokainen askeltaminen on periaatteessa oikeaa. Jokainen voi itse valita tyylinsä. Ja jos metsässäkin laulaisivat vain parhaimmat laulajat, olisi aika hiljaista, Päivi kannustaa.

 

Mikä Eenokki? Katso vanhojen tanssipaikkojen listasta.

 

Teksti Sanna Leporanta
Kuvat Susan Heikkinen

 

Comments are closed.

Comments are closed