Opiskelijoiden tekemät tietokantamallit otettiin käyttöön

Haaga-Helian aikuisopiskelijoiden Terhi Haapiaisen ja Harri Simosen harjoitustöinä tekemät tietokantamallit on otettu tuotantoon. Lehtori Christian Brade on ylpeä opiskelijoistaan.

tietokanta

Kuvassa vasemmalta aikuisopiskelijat Harri Simonen ja Terhi Haapiainen sekä lehtori Christian Brade.

Kaikki tietojenkäsittelyn opiskelijat tekevät tietokantojen ensimmäisellä Tiedonhallinta ja tietokannat -nimisellä kurssilla harjoitustyön. Päivätoteutuksessa kaikkien kurssilaisten aihe on sama, mutta iltatoteutuksessa sen saa valita itse. Tarkoituksena on, että työ liittyisi opiskelijan omaan elämään. Aikuisopiskelijoiden Terhi Haapiaisen ja Harri Simosen harjoitustyöt ovat menneet tuotantoon asti. Tietojenkäsittelyn koulutusohjelmassa opiskelevat Haapiainen ja Simonen ovat molemmat tehneet harjoitustöinään tietokantamallit, jotka on otettu käyttöön heidän työpaikoillaan.

– Katson erityisen positiivisesti töitä, joita voi hyödyntää todellisessa elämässä. Heillä molemmilla työt ovat olleet niin toimivia, että ovat menneet tuotantoon asti, Brade toteaa Haapiaisen ja Simosen harjoitustöihin viitaten.

 

Erilaisia oppimismenetelmiä

Haapiainen ja Simonen suorittivat Tiedonhallinta ja tietokannat -kurssin eri aikoina ja eri tavoin. Haapiainen kävi verkkokurssia lokakuusta 2014 helmikuuhun 2015, kun taas Simonen osallistui lähiopetukseen syksyllä 2012.

– Se oli paras verkkokurssi, jolla olen ollut, Haapiainen kehuu.

Hänen mukaansa verkkokurssi on aikuisopiskelijalle erityisen hyvä vaihtoehto siksi, että se ei vaadi läsnäoloa. Brade oli tehnyt verkkokurssin luennot työpöytänauhoituksina: hän oli työstänyt videoita, joissa näkyy reaaliajassa, mitä hän tietokoneensa näytöllä tekee. Haapiaisen mielestä tämä on kontaktiopetusta parempi tapa oppia, sillä saman videon voi katsoa kuinka monta kertaa tahansa.

Simonen puolestaan pitää lähiopetuksesta enemmän kasvokkaisen vuorovaikutuksen vuoksi: opettajalta voi heti kysyä, jos jotain asiaa ei ymmärrä. Opettaja myös motivoi opiskelemaan, vaikka illalla väsyttäisi.

Verkkokursseille Brade on yrittänyt tuoda interaktiivisuutta pitämällä tapaamisia opiskelijoiden kanssa virtuaalisesti Adobe Connect Pro -ohjelman avulla. Kun opiskelija on lähettänyt hänelle harjoitustyönsä, pidetään viidestä kuuteen virtuaalitapaamista. Verkkokurssilla on myös viikoittaisia palautettavia tehtäviä, joten se on Braden mukaan opettajalle selvästi lähiopetusta työläämpi.

 

Uudet tietokantamallit todelliseen tarpeeseen

Terhi Haapiainen työskentelee Kirkkopalvelut ry:n tietohallinnossa projektitoimiston päällikkönä. Hän mallinsi harjoitustyönään tietokannan Yhteisvastuukeräyksen verkkopalveluun selvitysten tekoa varten. Kaikki Suomen evankelisluterilaiset seurakunnat ja 40 000 vapaaehtoista toteuttavat vuosittaisen suurkeräyksen erilaisilla tempauksilla, kolehteina sekä keräyslippailla ja -listoilla.

– Seurakunnat tekevät selvityksen keräämistään varoista sekä keräysmateriaalien käytöstä Yhteisvastuukeräyksen toimistolle. Tähän saakka selvitykset on laadittu paperisina, mutta tänä vuonna niitä varten on tehty verkkopalvelu. Suunnittelin tietokannan tähän verkkopalveluun, Haapiainen kertoo.

Vuoden loppuun mennessä valmistuvan verkkopalvelun toteuttaa Pingvin Desings oy.

– Annoin tietokantamallin heille vähän nöyrästi, mutta se kelpasikin sellaisenaan. Vain jotain ihan pieniä kohtia muutettiin, ja nyt toteuttaja tekee verkkopalvelua sen pohjalta, Haapiainen iloitsee.

Posti_Lahetystenseuranta_web

Harri Simonen työskentelee Postin ICT-yksikössä. Hän kehitti harjoitustyönään pakettilähetysten puskuritietokannan, jonka käyttöönotto ratkaisi ison ongelmakohdan Postin lähetystenseurannan järjestelmässä: asiakasjärjestelmiltä tuli järjestelmään niin paljon ennakkotietoa kaikista paketeista, että tietokantaan muodostui pullonkaula ja kymmeniä tuhansia tiedostoja jäi jonoihin.

Simonen suunnitteli harjoitustyönään tähän isoon lähetystenseurannan tietokantaan uuden osion, joka vastaanottaa saapuneet ennakkotiedot. Rakenne havaittiin toimivaksi, ja Simonen vei sen eteenpäin työpaikalleen. Käyttöönottoprosessi oli hidas, mutta lopulta uusi tietokantamalli toteutettiin lähes siten kuin Simonen oli sen suunnitellut.

Puskuritietokanta ratkaisi ongelmat datamäärien käsittelyssä ja osoittautui käytännössä tavoiteltuakin tehokkaammaksi. Puskurin läpi kulkee yli 30 miljoonaa ennakkotietoa vuodessa. Yksi ennakkotieto sisältää aina yhden postipaketin tiedot, eli suunnilleen sen informaation joka paketin osoitekortillakin näkyy. Uusi tietokanta mahdollistaa myös sen, että pääjärjestelmä voi olla huoltokatkolla ongelmitta. Vaikka pakettimäärät joulua kohden kasvavat entisestään, kaikki toimii niin kuin pitääkin.

– Monena vuonna olen joutunut joulu- ja tapaninpäivänä lähettämään anteeksipyyntöviestejä isoille asiakkaille, kun olemme palauttaneet heille heidän lähetyksiensä toimitustiedot pahasti myöhässä. Vuosi sitten oli pitkästä aikaa ensimmäinen joulu, kun ei ollut ongelmia. Oli outoa, kun sain viettää joulua niin kuin muutkin ihmiset, Simonen kertoo.

Tietokantaa voisi kuvailla välineeksi, joka auttaa laittamaan asiat loogiseen ja hyvään järjestykseen. Ensin rakennetaan idea, ja mietitään, miten sen tulisi toimia. Sen jälkeen monimutkaista ajatusta aletaan yksinkertaistaa. Kun varsinainen mallintaminen on tehty, toteutetaan suunnitelma. Mallintaminen on se vaihe, joka vie eniten aikaa.

– Jos tietokanta suunnitellaan 10 tunnissa, menee yhdeksän ja puoli tuntia ajasta mallintamiseen, Brade havainnollistaa. Monesti tietokanta on sitä parempi, mitä myöhemmin tietokone otetaan esille.

– Kynällä, kumilla ja paperilla saa tehtyä yli 90 prosenttia työstä, Simonen täsmentää.

 

Teksti ja kuva Jenni Neuvonen

 

Comments are closed.