Parsa – kevään klassikko

Parsa on kevään odotetuin herkku. Sen sesonki alkaa keväällä ja kestää aina juhannukseen asti.

parsa_aukeama_web

Parsa on ehdoton kevään suosikki. Tällöin tarjolla on sekä vihreää että valkoista parsaa. Vaikka parsasta onkin mahdollista nauttia jokaisena vuodenaikana, sen varsinainen sesonki ajoittuu alkukeväästä aina juhannukseen asti. Sesongin aikaan parsat tulevat Euroopasta, pääosin Hollannista ja Italiasta. Sesongin ulkopuolella parsat matkaavat suomalaisten ruokapöytiin aina Perusta asti. Peru onkin tällä hetkellä maailman johtava maa parsan viennissä.

Parsa on monivuotinen vihannes. Parsan istuttamisessa on nähtävä vaivaa, mutta muuten se on vaatimaton ja helppohoitoinen. Paras kasvualusta parsalle on multava hietamaa. Niin vihreän kuin valkoisenkin parsan viljely vaatii pitkäjänteisyyttä. Lopputulos kuitenkin palkitsee, sillä parsa on herkullista syötävää. Herkullisuutensa lisäksi parsa on erittäin kevyttä ja ravintorikasta syötävää. Sadassa grammassa parsaa on vain 26 kcal ja se sisältää runsaasti etenkin foolihappoa.

Vihreä ja valkoinen parsa ovat samaa kasvia. Niiden ero syntyy sadonkorjuun ajankohdassa.

Vihreän parsan sato korjataan, kun versot ovat kasvaneen noin 15 cm:n pituisiksi. Valkoisen parsan sato korjataan puolestaan maan alta heti, kun versojen kärjet ovat pinnalla. Vihreän parsan maussa on tunnistettavissa nuoren herneenpalon aromia. Valkoisessa parsassa on hienostunut, lievä karvaus, joka poistuu lisäämällä keitinveteen hieman sokeria. Valkoinen parsa kuoritaan aina, sillä sen kuori on sitkeää ja säikeistä. Vihreän parsan kuoriminen ei ole välttämätöntä, mutta paksukuoriset tuontiparsat ovat miellyttävämpiä kuorittuina.

 

Parsan valmistaminen on helppoa ja nopeaa

Tuoreen parsan käsittely helppoa ja vaatii ainoastaan viitseliäisyyttä. Hyvän parsan tunnistaa suorasta muodosta ja tasaisesta väristä. Parsa ei kestä pitkää varastointia, joten se on paras käyttää heti tuoreeltaan.

Parsaruokien juju on yksinkertaisuudessa. Parsa hellii makuhermoja sellaisenaan esimerkiksi voisulan kanssa. Italiassa herkutellaan vastakeitetyllä parsalla, joka on valeltu neitsytoliiviöljyllä. Maan pohjoisosissa keitetty parsa nautitaan kuuman voisulan ja parmesaaniraasteen kera.  Maistuvan keväisen alkuruuan saa käärimällä parsaa parmankinkkuun tai yhdistämällä parsan ja uppomunan. Miedot maut eivät peitä parsan hienostunutta aromia alleen. Eräs perinteinen tapa on syödä parsaa erilaisten kastikkeiden, kuten täyteläisen hollandaisekastikkeen kera.  Parsa sopii erinomaisesti myös keittoihin, gratiineihin, munakkaisiin ja risottoihin.

 

Tuoretta parsaa ja parmankinkkua  

(4 henkilölle)

12 kpl vihreää parsaa (noin yksi nippu)
vettä
suolaa
12 viipaletta parmankinkkua
mustapippuria

  1. Pese parsat ja leikkaa tyvestä kova kantapala pois. Kuori parsat kukinnosta varteen päin ohuesti perunankuorimaveitsellä tai erityisellä parsahöylällä. 2. Kiehauta iso kattilallinen vettä ja lisää sinne suola. Vesi voi peittää parsat kokonaan. Ohut vihreä parsa keittyy parissa minuutissa, paksumpi viidessä minuutissa. Varo ettet keitä parsoja liian kauaa, jotta ne säilyttävät napakkuutensa. 3. Kääri jokaisen parsan ympärille parmankinkkusiivu siten, että päät jäävät näkyviin. 4. Paista parilalla kauniin ruskea pinta.
  2. Rouhi päälle suolaa ja pippuria

 

Tuoretta parsaa parmensaanilastuilla ja viiriäisenmunilla

Jos haluat, voit korvata parmankinkun  viiriäisenmunilla ja parmesaanilla.

  1. Valmista parsat kuten edellä.
  2. Keitä muutama viiriäisen muna.

Varo keittämästä munia liian koviksi. Sopiva keittoaika on noin kaksi minuuttia.  3. Asettele vasta keitetyt parsat tarjoiluastialle ja revi munat parsojen päälle. 4. Raasta päälle parmesaania sekä rouhi suolaa ja pippuria.

 

Viinisuositus: Wolfberger Muscat 2013 11,50 € Jackson Estate Stich Sauvignon Blanc 2013 15,98 €

 

Juttu resepteineen on tehty Haaga-Helian ruoka ja media -kurssilla. Tehtävänantona on ollut laatia alkuruokaresepti Glorian ruoka ja viini -lehden tyyliin.

Kirjoittajat Sara Hayes, Tiina Tirkkonen, Laura Kaivola
Valokuvaus Joanna Moorhouse

Comments are closed.