Vara-Anuna Slushissa

Olin Vara-Anuna Slushissa, kun aito ja alkuperäinen Anu singahti täksi viikoksi Bogotaan. Keskiviikkona en vielä ehtinyt mukaan, kun oli lähipäivä ja valmistujaiset, mutta torstaina olin paikalla toivoa täynnä. Aikansa otti, että opin kulkemaan väentungoksessa hämärretyssä messukeskuksessa, vaikka apuna olikin oiva sisätilapaikannukseen kykenevä Slush app*. Slush on startup-tapahtuma, mutta muutakin, ja tässä pikku kirjoituksessa keskityn  kahteen ”muuhun”.

  1. Seurasin Slushin Science trackiä

Aika vinkeä idea laittaa tutkijat pitchaamaan tutkimusideoita samaan tapaan kuin rahoitusta ja partnereita etsivät yrittäjät pitchaavat yritysideoitaan. Finaaliin valitun kuuden tutkijan tuotantoon voi tutustua Iris AI:n avulla. Iris AI on keinoälysovellus, joka louhii tutkimuspaperidataa ja tarjoilee tulokset  mosaiikkikuviona, josta voi kaivautua syvemmälle, aina alkuperäisiin artikkelein asti. Vaikea selittää, mutta kannattaa tutustua!

Varsinainen pitch oli 3 minuutin esitys, jota arvioitiin niin tieteellisillä ansioilla kuin esityksenäkin. 100 000 € rahoituksen tutkimusidealleen voitti Virpi Virjamo Itä-Suomen yliopistosta. Hänen tutkimuksensa liittyy uusien antibioottien etsimiseen männystä ja kuusesta. Oma suosikkini oli Craig Richmond VTT:ltä (mutta minä nyt olenkin tunnetusti heikkona sujuvasanaisiin miehiin ja helposti hämättävissä hyvällä esiintymisellä). Kaikki pitchit, myös semifinalistit, voi katsoa YouTubesta. Skolar pitchin taustalla on Kaskas Media, Pohjoismaiden ainoa tiedeviestintään erikoistunut viestintätoimisto, joka on minulle uusi ja mielenkiintoinen tuttavuus. Digitalouden ihmisille firma voikin olla jo tuttu, mutta jollei ole, kannattaa osoite panna muistiin ensi syksyä silmällä pitäen (tämän vuoden harjoittelijahaku päättyi jo lokakun lopussa).

2. Who will decide what we learn?

oli teemana paneelikeskustelussa, johon osallistuivat Luben Pampoulov (sijoittaja), Olli-Pekka Heinonen (opetushallituksen tuleva pääjohtaja) ja Sanna Lukander (toimitusjohtaja Rovion spinoffissa Fun Academyssä). Keskustelua veti Linda Liukas (Hello Ruby -lastenkirjan tekijä ja Rails girls -liikkeen toinen perustaja. Mutta myös siskontyttöni). Koulutuksesta on povattu jo vuosien ajan digimurroksen voittajatoimialaa, jolle teknologia on mahdollisuus, ei uhka. Saku Tuominen kuitenkin johdatteli paneeliin sanomalla, että elämme edelleen odotuksessa, sillä koulutus on siiloutunutta: joka maan koulujärjestelmässä luodaan omia rakenteita ja tavoitteita. Jotta edessä olevasta murroksesta selvittäisiin, pitäisi siilot purkaa.

Itse paneelikeskustelusta mukaani tarttui irrallisia huomioita:

  • Ammatit muuttuvat. Siksi ei riitä, että opitaan niitä tietoja ja taitoja, joita tarvitaan nykyään. Pitää oppia oppimaan ja ennen kaikkea pitää oppia poisoppimaan.
  • Ihmisen kyky ottaa vastuuta nousee keskeiseksi oppimisen kohteeksi. Menetelmät pitää valita niin, että tämä mahdollistuu.
  • Vanhempien vastuuta korostivat niin Sanna Lukander kuin Luben Pampoulovkin (sama viesti oli luettavissa myös HS:n Timss-analyyseissä)

Paneelin jälkeen Saku Tuominen kertoi vielä Startup-lukiosta, joka aloittaa toimintansa yhteistyössä Otavan opiston kanssa. Jäin miettimään, pitäisikö jotain samanlaista tarjota myös ammatilliseen koulutukseen. Mikä rooli Haaga-Helialla ja ammatillisella opettajakorkeakoululla voisi olla tässä kaikessa?

*Slush appin rungon koodasi syksyllä 2013 poikani Elias ja uusimman version käytettävyyttä paimensi Qvikissä poikani Matias. Ja hei, anteeksi sukulaispainotukset, mutta pitähän sitä hiukan saada olla ylpeä äiti ja täti!

Posted in some | Comments Off on Vara-Anuna Slushissa

Barefoot Wine – harjoitus yrittäjyysopintoihin

Yrittäjien tarinoita kannattaa kuunnella. Parhaiten niistä oppii, jos on olemassa jokin viitekehys, joka auttaa jäsentämään tarinaa. Tässä harjoituksessa kerron Michael Houlihanin tarinan Barefoot Wine -yrityksen perustamisesta ja siitä, miten brändi luotiin kahdessakymmenessä vuodessa tyhjästä USA:n #1:ksi.

Tarinan analysointiin löytyy työkaluja Effectuation.orgista.

1. Tutustu yritykseen

 

 

2. Tutustu Effectuation.orgiin

Yrittäjyyttä voi katsoa monelta kantilta. Professori Saras Sarasvathy on tutkimuksissaan tunnistanut, että kokeneet yrittäjät eivät niinkään rakenna liiketoimintasuunnitelmia, vaan heille on tyypillistä pohtia:

Kuka olen? Mitä osaan? Keitä tunnen?

 

Paljonko minulla on varaa hävitä?

 

Miten voin luoda kumppanuuksia?

 

Miten voin hyödyntää sattumia?

 

Mieluummin epävarmuuden kontrollointia kuin ennakointia

 

(Lupa kuvien käyttöön saatu Stuart Readilta Effectuation.orgista 12.3.2013)

  • Perehdy tarkemmin effectuationiin Effectuation.orgin sivuilla, ainakin 101 pikakurssin verran 🙂
  • Sivustolta löytyy paljon kiinnostavia videoita, tähän alle olen valinnut yhden niistä

 

3. Analysoi Barefoot Winen tarinaa effectuationin avulla

Kerro huomioistasi opettajasi kanssa sovitulla tavalla.

——————————————————–

Tämän harjoituksen innoittaja oli 11.3.2013 vietetty Jaa jotain -päivä, joka oli Suomessa Open Education Week -tapahtuman aloituspumpssi. Harjoitus on lisensioitu CC-by-SA, kuten muutkin blogikirjoitukseni täällä.

Posted in some | Comments Off on Barefoot Wine – harjoitus yrittäjyysopintoihin

Jaa jotain -päivä

Sain Annelta kutsun jakamaan ja tyypilliseen tapaani jätin homman viimetinkaan. 11.3. vietettävän jakamisen päivän tavoitteena on levittää Creative Commons -lisenssien ilosanomaa ja kannustaa opettajia jakamaan töitään (esimerkiksi oppimateriaaleja) avoimesti verkossa.

Tarmo Toikkanen (mm. Opettajan tekijänoikeusoppaasta tuttu) vetää aiheesta webinaarin 11.3.2012 klo 14.

Ja sitten omiin jakamuksiini

Olen aikeissa jakaa kuusi asiaa:

  1. Vanhan ideani siitä, että töitään voi tehdä paitsi pöydän ääressä, myös ulkona kävellen. Nauhoitan siis lenkilläni videon, jossa
  2. Kerron Barefoot Winen tarinan. Kuulin tarinan yrityksen perustajalta Michael Houlihanilta tammikuussa, kun hän oli keynote-puhujana USASBE-konferenssissa. Firman toisenlaisiin markkinointivideoihin voi tutustua Barefoot Winen YouTube-kanavalla.
  3. Samalla jaan sen, että esityksen voi pitää ilman kalvosettiä, ja silti tai juuri siksi sanoma voi jäädä niin elävästi mieleen, että pääkohdat muistaa kaksi kuukautta myöhemmin (kävi nimittäin niin, että tekniikka temppuili ja Michael joutui puhumaan settinsä ilman powerpointia. Hyvä niin!)
  4. Livautan tähän myös linkin, josta pääse lukemaan ennakkoon Barefoot Wine -kirjaa , joka ilmestyy toukokuussa.
  5. Joku voi miettiä, mitä opetuksellista itua on viinitehtailijan tarinassa. No, siinä on kysymys kasvuyrityksen perustamisesta ja exit-strategiasta. Case soveltuu käytettäväksi yrittäjyys- ja markkinointiopinnoissa (aikuisille, kun on kysymys niin epäilyttävästä tuotteesta kuin viinistä.), siksipäs jaan myös oivallisen viitekehyksen casen analysointiin. Effectuation.org tarjoaa työkaluja, tietoa ja verkoston jokaiselle yrittäjyyttä opettavalle (kannustan liittymään opettajajäseneksi jo siitäkin syystä, että silloin saa ladata ilmaiseksi äänikirjan Effectual Entrepreneurship).
  6. Kuudennen jaettavan jutun idean vohkin Michaelilta.  Jos joku toivoo minut Google+ Hangoutin kautta luokkansa tunniksi, voin piipahtaa kolmen ensimmäiseksi ilmoittautuneen vieraana puhumassa effectuationista ja yrittämisestä ylipäätään. Kommenteissa voi ilmoittautua.

Tässä edellinen yhteenvetona vähän yli 5 min keikkuvana videona:

Jakamisiin!

(Kaikkihan lienevät huomanneet marginaalista, että tämä blogi on jaettu CC-lisenssillä ja sinun on lupa

  • Jakaa — kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta
  • Remiksata — valmistaa muutettuja teoksia
  • käyttää teosta kaupallisiin tarkoituksiin

Kunhan nimeät alkuperäisen tekijän ja jaat itse samalla lisenssillä.)

Lisäys: Rakensin Barefoot -tarinasta harjoituksen, joka löytyy seuraavasta merkinnästä!

Posted in yrittäjyys | Tagged , | Comments Off on Jaa jotain -päivä

Tekeekö joku, osa 2

Piti vain tulla kertomaan, miten iloisesti yllätyin eilen. Yksi kurssilaiseni oli oma-aloitteisesti päättänyt kokeilla Pecha Kuchan tekoa Slidesharella (vaikkei sellaista käsketty edes tehdä). Hän oli tehnyt pienen esittelyn itsestään, ja mietti, että sellaista voisi käyttää verkkokurssilla opiskelijoiden esittäytymisessä toisilleen.

Upotus ei vielä onnistu, mutta tässä linkki Carolan kalvosettiin.

PS Blogissaan Carola oli ihan innoissaan siitä, että osasi itse. Someilu voi siis tuoda elämään paitsi tuskaa, ahdistusta ja ajanpuutetta, myös kohonnutta minäpystyvyyden tunnetta ja aitoa onnistumisen iloa!

 

Posted in some | Tagged , , , | Comments Off on Tekeekö joku, osa 2

Kuvat käyttöön – luvataton kuvankäyttö kuriin

Lupasin Matille, että näytän, miten HH-blogeihin voi lisätä kuvia. Koska parhaillaan on meneillään kampanja Luvaton kuvankäyttö kuriin, ajattelin aloittaa ensin luvallisten kuvien etsinnällä.

Omia kuviaan voi tietysti käyttää mielensä mukaan, mutta välillä on tarvetta lainata myös toisten kuvia. Silloin on hyvä tietää, mistä luvallisia kuvia löytyy. Johdannoksi kerron ensin hiukan Creative Commons -lisensseistä. CC-lisensseissä on kysymys siitä, että tekijänoikeuksien haltija luopuu joistain oikeuksistaan, joillain ehdoilla. Väljimmillään tekijänoikeuden haltija voi antaa teoksensa toisten käyttöön ehdolla että teosta uudelleen käytettäessä kerrotaan, kuka on alkuperäinen tekijä. Tiukin ehto on, että teosta saa käyttää mitenkään muuntamatta, ei-kaupallisiin tarkoituksiin kunhan kertoo alkuperäisen tekijän ja jakaa oman tuotoksen edelleen samalla lisenssillä.

Miten etsitään CC-lisenssioituja kuvia – muutama esimerkki

Googlen tarkennettu kuvahaku

Tutuin paikka kuvien etsintään lienee Googlen kuvahaku. Kaikkia sieltä löytyviä kuvia ei kuitenkaan ole lupa käyttää, vaan pitää ottaa mutterista käyttöön Tarkennettu haku ja valita sieltä (rullaa alas) vapaasti käytettävissä tai jaettavissa.

 

Tämän jälkeen löytyy paljon vähemmän kuvia! Valitsin yhden. Olisin voinut klikata kuvan auki ja kopioida sen, mutta olisinko silloin toiminut kuvanottajan edellyttämällä tavalla? No en. Googlen tarkennetun kuvahaun huono puoli on, että se kyllä löytää CC-lisensioidun kuvan, muttei kerro, millä lisenssillä kuva on jaettu. Jotta osaisin laitaa kuvaan oikeat krediitit, tongin vähän syvemmälle. Suljen kuvan oikean yläkulman ruksista ja päädyn kuvanottajan blogiin. Kun sivua rullailee tarpeeksi alas, löytyy CC-lätkä ja sitä klikkaamalla lisenssiehto.

Tässä väriä syksyyn

CC BY-ND-NC 1.0, by Kimmo Hurri

Flickr’n Creative Commons -haku

Flickr on kuvapalvelu, jossa ihmiset kaikialta maailmasta jakavat valokuviaan. Joukossa on suhruisia harrastajaotoksia, mutta myös kunnianhimoisia ammattilaistöitä. Kaikkia koskevat tekijänoikeudet. Kun kuva ladataan Flickriin, sille voi määrätä CC-lisenssin. Flickr’n oiva puoli on, että sieltä voi etsiä kuvia lisenssityypeittäin, osoite on silloin http://www.flickr.com/creativecommons. Jos hakee kuvia Flickr’n CC-kuvien joukosta, selviää pienemmällä salapoliisityöllä kuin Googlen tarkennetussa kuvahaussa.

Muita paikkoja

Muita paikkoja, joista voit etsiä vapaasti käytettäviä kuvia löytyy esim. Ammatillisen opettajakorkeakoulun Diigosta tagillä kuvia (olethan muuten huomannut, että uusimmat Diigo-linkkimme löytyvät tämän blogin marginaalista?). Huom! Siinä on alussa muutama Google-mainos, älä harhaudu niihin, meidän linkkimme tunnistaa niiden edessä näkyvästä päivämäärästä.

Ihan esimerkin vuoksi näytän, mitä tuolta linkistä löytyy. A Lot of Photos, olkaa hyvä! Käyttöliittymä on ruotsinkielinen, mutta kyllä sieltä suomeksikin löytää, etenkin luontokuvia. Näitä saa käyttää vapaasti, ei ole edes mitään lisenssiä liimattavaksi. Esimerkki hakusanalla “löv”.

Miten kuvat lisätään HH-blogiin?

WordPressin Visual-editorissa ei näy tuttua kuvan lisäämiseen tarkoitettua ikonia, siksi moni on luullut, ettei kuvan lisääminen onnistu. Vaan eihän se onneksi niin ole! Kuvam lisääminen aloitetaan klikkaamalla editorin vasemmassa yläreunassa olevan Upload/Insert vieressä olevaa tähteä. Kuvat voi selata joko Flash upploaderilla tai Browser upploaderilla. Itse käytän jälkimmäistä, koska siihen on helppo vetää kuvia Skitchistä (siksi kuvaruurukaappaus on Browser upploaderista). Kuvat kannattaa muokata etukäteen, mutta pientä säätöä voi tehdä vielä WordPressissä (kuvan rajaus, kuvakoon muuttaminen, kuvan kääntö). Jos kuvan lisäsi vahingossa väärän kokoisena (=ei mahdu blogissa kehykseen), voi kuvaa muokata klikkaamalla sitä, jolloin päälle aukeaa kaksi kuvaketta. Vasemmasta voi muokata, oikeasta voi poistaa kuvan. Huhuh! Tulipa taas pitkä kirjoitus. Kuvan lisäys on onneksi niitä asioita, jotka on helpommin tehty kuin kerrottu!

 

 

Posted in some | Tagged , , | Comments Off on Kuvat käyttöön – luvataton kuvankäyttö kuriin

Kotikoulussa laiskanläksyllä

Perjantaina oli WordPress-koulutus, johon en päässyt, mutta laitoin pojan asialle: Matti (linkki vaatii avautuakseen kirjautumista HH:n Yammeriin) lupasi selvittää puolestani kolme asiaa, joiden kanssa kiukuttelin täällä HH-blogissani. Osoittautui, että suurin osa ongelmistani oli omaa osaamattomuuttani, mutta paljastui sieltä ihan oikeaakin lisäselviteltävää.

Pulmalistani oli:

  1. Miten onnistuu profiilikuvan lisääminen?
  2. Mistä otetaan käyttöön wysiwyg-editori? (jota täällä näköjään kutsutaan Visual-editoriksi)
  3. Miten videoita, slideshare-esityksiä yms. upotetaan

Matti laittoi Yammerin kautta ohjeita sitä mukaan, kun asiat kurssilla selvisivät (terveisiä opettaja Jerelle!). Myös Päivi (linkki vaatii avautuakseen kirjautumista HH:n Yammeriin) lähetti arvokkaita neuvoja sähköpostilla kotisohvalleni.

1. Profiilikuvan lisääminen

WordPress käyttää profiilikuvina gravatareja. Omaan sähköpostiin voi liittää valokuvansa tai muun tunnuskuvan osoitteessa http://fi.gravatar.com. Sinne lisätty kuva ilmestyy aina kommentin viereen, kun kommentoi jossain WordPress-blogissa (muuallakin kuin HH-blogeissa).

Tämän periaatteesa tiesin, kun olen vuosia käyttänyt gravataria. Miksi en sitten saanut gravataria toimimaan HH-blogissa?  Tämä oli niitä omia mokiani: en ollut huomannut lisätä haaga-helia-postiani gravatar-palveluun, kun tavallisesti kommentoin blogeissa toisella sähköpostilla!

2. Graafisen editorin käyttöönotto

Tässä asiassa Päivi yritti auttaa lähettämällä kuvaruutukaappauksen, jossa näkyy sekä Visual-välilehti näppärine muotoilupainikkeineen että HTML-välilehti, jolla mutoilut tehdään koodinpätkiä lisäilemällä. Toki, jos minulla olisi ollut nuo molemmat välilehdet, olisin osannut visuaalisen valita. Mutkun ei ollut! En tiedä missä vaiheessa koko välilehti oli hukkunut. Joko kirjoitusikkuna ilmestyi oletuksena amputoidussa muodossa tai sitten olin jossain ikänäköisessä mielenhäiriössä vahingossa ruksinut väärän laatikon kohdassa Users>Your profile. Siellä on ylimpänä mahdollista valita ruutuu Disable the visual editor when writing. Ei kannata valita! Tämä oli joko oma mokani tai outo oletusasetus. Onneksi ongelma selvisi laiskanläksyjä tehdessä!

3. Miten tehdään upotuksia?

Tässä kohdassa Matti tuumasi, että nyt en ymmärrä, mistä puhut! Siispä selitän ensin hiukan, miksi ylipäätään haluaisin pystyä upottamaan tavaraa blogiin. Hyvin monista paikoista, kuten YouTubesta, Slidesharesta (esitysgrafiikan jakaminen), Googlesta (esim. esitysgrafiikkaa, karttoja, kalentereita), SoundCloudista (äänitiedostoja), Screenristä (kuvaruutukaappausvideoita), Knoviosta (esitysgrafiikkaa selostuksineen)… voi kopioida upotuskoodin, jonka avulla esim. videon voi katsoa suoraan blogissa joutumatta klikkaamaan linkkiä ja lähtemään toisaalle.

Tässä on minusta pedagogisesti ajatellen pari hyvää puolta. Ensinnäkin kivannäköinen kuva, jonka keskellä on iso klikkaamaan houkutteleva nuoli, saa opiskelijan paljon todennäköisemmin katsomaan opettajan hänelle valitseman esityksen, kuin pelkkä linkki saisi. Toinen juttu on, että opiskelija jää upotetun esityksen katsottuaankin todennäköisesti blogiin jatkamaan merkinnän lukemista loppuun, mutta jos hänet olisi linkattu lähtemään esim. YouTubeen, sieltä saattaisi löytyä muutakin mielenkiintoista, joka koukuttaisi ja saisi opettajan blogin unohtumaan. Koskaan ei siis kannata ohjata opiskelijaa pois oman ilosanomansa ääreltä, jos lisätarjonnan voi upottaa omaan blogimerkintään :).

Vuosia upotuksia käytettyäni, kokeilin siksi heti niiden lisäämistä uutukaiseen Työminään. Mutten onnistunut. Avulias Matti taas yammeroi, ettei tarvita mitään upotuskoodia: lisää vain YouTube-videon urlin omalle rivilleen muun tekstin joukkoon, niin WordPress tekee siitä automaattisesti upotuksen. Ei toiminut!

Aika pian aloin uumoilla, että juuri puuttuva Visual-välilehti oli avain YouTube-upotusongelmaani. Videoupotusten lisäksi minun teki kuitenkin mieli upottaa muutakin. Penäsin siis Päiviltä, mikä on, etteivät upotuskoodit toimi, vaan HAAGA-HELIAn WordPress pyyhkii tallennuksen yhteydessä koodin veks. Päivi vastasi, ettei kysymys ole vain HH-blogien toiminnasta, vaan koko WordPress ei ylipäätään tue iframea (joka on yleinen upotuskoodi) siihen liittyvien tietoturvaongelmien vuoksi. Olin ihan äimänä, että miten niin, kun olenhan minä Sun äitilläs upottanut videoita ja esitysgrafiikkaakin juuri noita koodeja käyttäen ja blogi toimii WordPress.comissa.

Oma mokani! Olen pitkin syksyä käyttänyt ohjauksessa Blogger-blogeja, joissa iframe-upotus edelleen toimii. Mentaalimallini siis oli: kopio upotuskoodi, mene HTML-välilehdelle liittämään koodi, simsalabim, upotus on tehty. Omaan WordPress.blogiini olin viimeksi upottanut videon kesäkuussa enkä ollut ollenkaan huomannut, että wordpress taustalla korvasi iframe-koodin muulla hakasulkukoodilla, joten oletin, että sielläkin toimitaan edelleen samalla tavalla kuin Bloggerissa. Nyt laiskanläksyllä luin WordPress Supportista koodeista:

If you are familiar with HTML, you’ll notice that codes such as embed, frame, iframe, form, input, object, textarea and others are missing from the above list. Those codes are not allowed on WordPress.com for security reasons.

(kuten Päivi oli jo kertonutkin).

Pulma paikallistettu, mutta miten siitä pääsisi yli muidenkin kuin YouTuben kanssa? Kokeilin upottaa täällä HH-blogissani kamaa kaikista ylempänä luettelemistani palveluista. En onnistunut. Testailin asiaa myös WordPress.comiin perustamassani testiblogissa. Siellä oli mahdollista upottaa Slidesharesta ja Soundcloudista liittämällä upotettavan kohteen osoite Visual-näkymässä (samaan tapaan kuin YouTube täällä). Google-esityksissä tämä ei toiminut, mutta kun liitin upotuskoodin (Arkisto>Julkaise webbiin>kopioi upotuskoodi) HTML-näkymässä, WordPress muunsi sen automaattisesti kelvolliseen muotoon ja upotti esityksen. Muista palveluista en onnistunut upotusta luomaan, vaikka kokeilin embed iframe -ohjeillakin.

Yhteenveto upottamisesta:

HH-blogeissa toimii toistaiseksi vain YouTube-videoiden upotus. Upotus tehdään niin, että videon url liitetään omalle rivilleen Visual-näkymässä.

Slidesharen, SoundCloudin ja Google-esitysten upottaminen ei vielä onnistu HH-blogeissa, mutta toiveissa on, että jatkossa saadaan asetukset sellaiseksi että nämäkin onnistuvat (toimivat jo toisaalla WordPressissä).

Screenr, Knovio ja monet muut jäänevät vielä haaveeksi. Screenerin kohdalla ongelman voi kiertää viemällä Screenr-videot YouTubeen ja upottamalla sieltä. Toivotaan, että Knoviokin lisää vastaavan exportin, niin ongelma on kierretty.

Kun nyt tarkemmin katson tuota upotusyhteenvetoa, niin eiväthän ne ongelmani sittenkään ihan pelkkiä omia mokia olleet. Tulin samalla bonganneeksi sen, että jotkut vipstaakit pitää HAAGA-HELIAn WordPressissä kääntää eri asentoon, jos halutaan, että näissä blogeissa on samat mahdollisuudet äänen ja esitysgrafiikan upottamiseen kuin WordPressin ilmaisessa blogipalvelussa.

Huh, tulipa pitkä vuodatus! Nyt olen kuitenkin nuuhkinut perustukset sen verran selviksi, että osaan tässäkin maisemassa toimia! Seuraavassa merkinnässä esitän ohjeet, miten tänne lisätään kuvia. Matti nimittäin sanoi vielä tarvitsevansa siihen hiukan tukea, ja ajattelin, että kun itse sain häneltä apua omissa ongelmissani, olen joutilas auttamaan takaisin!

 

Posted in some | Tagged , , , , , , , | Comments Off on Kotikoulussa laiskanläksyllä

“Tekeekö joku opettaja oikeasti jotain Pecha Kuchia?”…

…kysyi kävelykaverini, kun kerroin nauhoittaneeni kurssilaisilleni ohjeita, miten Slidesharella saa kätevästi synkattua äänet kalvosettiin.

Alkoi muutaman kilometrin mittainen juttelu siitä, etten oikeastaan ajatellutkaan, että opettaja itse tekisi noita esityksiä, vaan että hän osaisi ohjata opiskelijoitaan niiden tekemiseen. Otetaanpa alusta.

Pecha Kucha on tiivis esitys, jossa asia kerrotaan kahdenkymmenen kuvan avulla niin, että jokaisesta kuvasta jutellaan 20 sekuntia. Koko esityksen kesto on siis 6 minuuttia 40 sekuntia. En ole mikään intomielinen PK-fani. Minun makuuni esitykset pakkaavat olemaan hiukan rauhattomia, olisin ehkä enemmän “kymmenen kuvaa viidessä minuutissa” -settien puolestapuhuja. Ajatusta esitysten tiivistämisestä kannatan kuitenkin lämmöllä.

Minusta Pecha Kuchat sopivat hyvin alkujohdatteluun ja suunnitelmien tai tulosten esittelyyn. Viime vuonna verkkopainotteisessa ammatillisessa opettajankoulutuksessamme opettajaopiskelijat esittelivät kehittämishankkeensa Slidesharessa jaettuina Pecha Kuchina, joita toiset opettajaopiskelijat kommentoivat. Monelta ohjattavaltani kuulin, miten hyvin oma hanke oli jäsentynyt, kun oli joutunut etsimään kuvia, joiden avulla hankkeestaan voisi kertoa. Toki toisten hankkeisiinkin pääsi tehokaasti sisälle katsomalla heidän esityksensä. Useimmat kuitenkin pitivät nimenomaan oman esityksen suunnittelua ja tekemistä oppimisen kannalta tärkeimpänä.

Tämän vuoksi siis vastasin kävelykaverille, että antamalla opiskelijalle tehtäväksi Pecha Kuchan, tarjoaa hänelle tehokkaan tavan sisäistää joku juttu. Jos esityksen vielä jakaa netissä, on siitä edellisen lisäksi ainakin seuraavia hyötyjä:

    • toisten esitykset voi katsoa kotona, jolloin arvokasta lähiopetusaikaa voidaan käyttää asian eteenpäinviemiseen, kun alkuymmärrys on jo olemassa
    • livenä 20 s/kalvo on todella vaativa esitystaidollinen suoritus, on armollisempaa harjoitella nauhoittamalla selostukset (joita voi tarvittaessa editoida, esim. leikata pois kohdat, joissa kieli meni solmuun)
    • opiskelijan on hyvä kerätä opiskeluajaltaan monipuolisia otoksia digitaaliseen portfolioonsa, jonne on pääsy senkin jälkeen, kun kurssi on ohi ja Moodlen ovet ovat sulkeutuneet
    • jakaminen on niin cool ja hip ja pop, että siihen vain kertakaikkiaan kuuluu kannustaa

Takaisin alkuun. Pitäisikö opettajan itse tehdä Pecha Kucha -esityksiä ja jakaa niitä  Slidesharessa (ja millä ajalla muka)? Ehkä, joskus. Voi olla, että johonkin usein toistuvaan kurssiin olisi kiva tehdä orientoiva Pecha Kucha, jonka opiskelijat voisivat katsoa ennakkoon. Tai jollei Pecha Kucha, jokin muu tiivis esitys, jossa hyödynnetään kuvia, puhetta ja muitakin ääniä.

Lopuksi ne ohjeet

Viime viikon lähipäivänä Arcadan somekurssilaiseni opettelivat rasteilla mm. luvallisten kuvien etsintää ja Audacityn käyttöä äänittämisessä ja äänitteiden editoinnissa. Ajatukseni oli, että kokoan tuotoksista Pecha Kuchan, joka kertoo osallistujien odotuksista, kokemuksista ja kehittämisajatuksista. Näin irralliset harjoitustehtävät saisi koottua kokonaisuudeksi. Tämän lisäksi nauhoitin Screenrillä (joka on yksi tämän etäjakson tutustumiskohteista) ohjeet esitysten tekemisestä. Kurssilaisten ei siis itse tarvinnut tehdä PK-esityksiä, vaan tulla tietoisiksi, miten voisivat niitä tehdä tai teettää, jos asia tulisi ajankohtaiseksi joskus myöhemmin.

Tässä blogissa on sellaiset asetukset, ettei esitysten upottaminen onnistu, mutta jos uteliaisuutesi heräsi, alla linkit Screenr-ohjeisiin ja Slidesharessa jaettuun tuotokseen. Esitykset ovat ruotsiksi. Viimeisessä kalvosetissä otsikkodian sanat ovat sulaneet yhteen konvertointivaiheessa, vaikka tuotankin ruotsia hapuillen, en sentään noin pahasti kompuroisi kirjoituksessa!

Edit 2.11.
Lähetin pojan asialle. Matti osallistuu koulutukseen, jossa kerrottiin, että YouTube-upotus onnistuu ihan vain linkin lisäämällä, ei pidä yrittää lisätä upotuskoodia. Myös Vimeosta pitäisi toimia samoin, mutta esim. Slideshare- ja Screenr-upotuksia ei voi tehdä (testasin myös WordPress.comissa eikä sieläkään onnistu Screenerien upotus, mutta Slideshare-upotus kyllä). Niinpä sitten exporttasin Screenr-videot Youtubeen ja kokeilen upottamista sen kautta. Safarissa en saanut upotusta ensin toimimaan, mutta täällä Firefoxissa toimii.

Hur kan man göra en Pecha Kucha på Slideshare, del 1

Hur kan man göra en Pecha Kucha på Slideshare, del 2

Sociala medier som ett verktyg i vuxenutbildningen – några reflektioner

Viimeisenä vielä viimevuotinen ohjeeni kehittämishankesuunnitelman esittämisestä Pecha Kucha -menelmällä.…kysyi kävelykaverini, kun kerroin nauhoittaneeni kurssilaisilleni ohjeita, miten Slidesharella saa kätevästi synkattua äänet kalvosettiin.

Alkoi muutaman kilometrin mittainen juttelu siitä, etten oikeastaan ajatellutkaan, että opettaja itse tekisi noita esityksiä, vaan että hän osaisi ohjata opiskelijoitaan niiden tekemiseen. Otetaanpa alusta.

Pecha Kucha on tiivis esitys, jossa asia kerrotaan kahdenkymmenen kuvan avulla niin, että jokaisesta kuvasta jutellaan 20 sekuntia. Koko esityksen kesto on siis 6 minuuttia 40 sekuntia. En ole mikään intomielinen PK-fani. Minun makuuni esitykset pakkaavat olemaan hiukan rauhattomia, olisin ehkä enemmän “kymmenen kuvaa viidessä minuutissa” -settien puolestapuhuja. Ajatusta esitysten tiivistämisestä kannatan kuitenkin lämmöllä.

Minusta Pecha Kuchat sopivat hyvin alkujohdatteluun ja suunnitelmien tai tulosten esittelyyn. Viime vuonna verkkopainotteisessa ammatillisessa opettajankoulutuksessamme opettajaopiskelijat esittelivät kehittämishankkeensa Slidesharessa jaettuina Pecha Kuchina, joita toiset opettajaopiskelijat kommentoivat. Monelta ohjattavaltani kuulin, miten hyvin oma hanke oli jäsentynyt, kun oli joutunut etsimään kuvia, joiden avulla hankkeestaan voisi kertoa. Toki toisten hankkeisiinkin pääsi tehokaasti sisälle katsomalla heidän esityksensä. Useimmat kuitenkin pitivät nimenomaan oman esityksen suunnittelua ja tekemistä oppimisen kannalta tärkeimpänä.

Tämän vuoksi siis vastasin kävelykaverille, että antamalla opiskelijalle tehtäväksi Pecha Kuchan, tarjoaa hänelle tehokkaan tavan sisäistää joku juttu. Jos esityksen vielä jakaa netissä, on siitä edellisen lisäksi ainakin seuraavia hyötyjä:

    • toisten esitykset voi katsoa kotona, jolloin arvokasta lähiopetusaikaa voidaan käyttää asian eteenpäinviemiseen, kun alkuymmärrys on jo olemassa
    • livenä 20 s/kalvo on todella vaativa esitystaidollinen suoritus, on armollisempaa harjoitella nauhoittamalla selostukset (joita voi tarvittaessa editoida, esim. leikata pois kohdat, joissa kieli meni solmuun)
    • opiskelijan on hyvä kerätä opiskeluajaltaan monipuolisia otoksia digitaaliseen portfolioonsa, jonne on pääsy senkin jälkeen, kun kurssi on ohi ja Moodlen ovet ovat sulkeutuneet
    • jakaminen on niin cool ja hip ja pop, että siihen vain kertakaikkiaan kuuluu kannustaa

Takaisin alkuun. Pitäisikö opettajan itse tehdä Pecha Kucha -esityksiä ja jakaa niitä  Slidesharessa (ja millä ajalla muka)? Ehkä, joskus. Voi olla, että johonkin usein toistuvaan kurssiin olisi kiva tehdä orientoiva Pecha Kucha, jonka opiskelijat voisivat katsoa ennakkoon. Tai jollei Pecha Kucha, jokin muu tiivis esitys, jossa hyödynnetään kuvia, puhetta ja muitakin ääniä.

Lopuksi ne ohjeet

Viime viikon lähipäivänä Arcadan somekurssilaiseni opettelivat rasteilla mm. luvallisten kuvien etsintää ja Audacityn käyttöä äänittämisessä ja äänitteiden editoinnissa. Ajatukseni oli, että kokoan tuotoksista Pecha Kuchan, joka kertoo osallistujien odotuksista, kokemuksista ja kehittämisajatuksista. Näin irralliset harjoitustehtävät saisi koottua kokonaisuudeksi. Tämän lisäksi nauhoitin Screenrillä (joka on yksi tämän etäjakson tutustumiskohteista) ohjeet esitysten tekemisestä. Kurssilaisten ei siis itse tarvinnut tehdä PK-esityksiä, vaan tulla tietoisiksi, miten voisivat niitä tehdä tai teettää, jos asia tulisi ajankohtaiseksi joskus myöhemmin.

Tässä blogissa on sellaiset asetukset, ettei esitysten upottaminen onnistu, mutta jos uteliaisuutesi heräsi, alla linkit Screenr-ohjeisiin ja Slidesharessa jaettuun tuotokseen. Esitykset ovat ruotsiksi. Viimeisessä kalvosetissä otsikkodian sanat ovat sulaneet yhteen konvertointivaiheessa, vaikka tuotankin ruotsia hapuillen, en sentään noin pahasti kompuroisi kirjoituksessa!

Edit 2.11.
Lähetin pojan asialle. Matti osallistuu koulutukseen, jossa kerrottiin, että YouTube-upotus onnistuu ihan vain linkin lisäämällä, ei pidä yrittää lisätä upotuskoodia. Myös Vimeosta pitäisi toimia samoin, mutta esim. Slideshare- ja Screenr-upotuksia ei voi tehdä (testasin myös WordPress.comissa eikä sieläkään onnistu Screenerien upotus, mutta Slideshare-upotus kyllä). Niinpä sitten exporttasin Screenr-videot Youtubeen ja kokeilen upottamista sen kautta. Safarissa en saanut upotusta ensin toimimaan, mutta täällä Firefoxissa toimii.

Hur kan man göra en Pecha Kucha på Slideshare, del 1

Hur kan man göra en Pecha Kucha på Slideshare, del 2

Sociala medier som ett verktyg i vuxenutbildningen – några reflektioner

Viimeisenä vielä viimevuotinen ohjeeni kehittämishankesuunnitelman esittämisestä Pecha Kucha -menelmällä.

Posted in some | Tagged , , , | Comments Off on “Tekeekö joku opettaja oikeasti jotain Pecha Kuchia?”…

Prezi Meeting

Aika moni meistä on parin viime vuoden aikana törmännyt uudenlaiseen sinne tänne zoomailevaan esitysgrafiikkaan, joka on tuotettu Prezillä. En ole koskaan kovasti siihen hurahtanut, koska minun makuuni esityksistä tulee helposti liian rauhattomia.

Eilen vietin Prezissä jokusen tovin, sillä opiskelija pyysi neuvoa seuraavaan ongelmaansa:

“Kun yritin yhteen kehykseen lisätä vaikka videon, niin jotenkin onnistuin saamaan sen siihen kolmeen kertaan. Tai siis esityspohjassa se näkyy vain kerran, mutta kehyslistassa siinä marginaalissa kolme kertaa ja kun yritän esittää, niin siellä se on kolme kertaa!”

Preziin on tullut uusi käyttöliittymä ja Meeting-ominaisuus. Edellinen aiheutti ongelmia, jotka ratkesivat jälkimmäisen avulla.

Olin joku aika sitten oudon uuden käyttöliittymän nähdessäni valinnut, että haluan käyttää perinteistä zebra-valikkoa. Nyt en millään mistään löytänyt, miten tuon valinnan saisi perutuksi. Niinpä olin kohtalaisen haastavassa tilanteessa, kun piti yrittää neuvoa opiskelijalle (jolla oli uusi käyttöliittymä), mitä nappulaa milloinkin pitää klikkailla!

Pelastus siis löytyi uudesta Meeting-ominaisuudesta. Sen avulla useampi ihminen voi yhtä aikaa muokata samaa Preziä. Jokainen paikallaolija näkyy avatarina. Kesti tosin hetken, ennen kuin keksimme, miten Preziä voi muokata, se kun oletuksena aukesi katselutilaan, kun klikkasi sähköpostiin tullutta kutsulinkkiä. Kumpikin yritimme tahoillamme ratkoa pulmaa. Opiskelija keksi sulkea oikeasta alakulmasta Full Screen -tilan, minä taas puikahdin takaisin omiin esityksiin ja valitsin sieltä yhteisen esityksen muokattavaksi. Tuloksena oli, että vihdoin pääsimme kumpikin muokkaamaan samaa esitystä, mutta erinäköisillä työkaluilla. Ainiin, se piti vielä mainita, että samalla kun avatarimme peuhasivat Prezissä, juttelimme tekemisistämme Skypellä.

Tunti siinä meni, mutta kivaa oli! Teimme vuoron perään juttuja ja kerroimme toisillemme, millaisesta valikosta työkalut löysimme. Kävi ilmi, että jos uudessa käyttiksessä klikkaa Edit steps, tulee samalla automaattisesti lisänneeksi polkupisteen siihen kehykseen, jossa sattuu olemaan (tämä oli just se opiskelijan pulma: hän oli tullut tietämättään luoneeksi useita polkupisteitä samaan kehykseen!). Aikansa otti, ennen kuin selvisi, miten kummallakin käyttiksellä tulee toimia, että saa vaihdettua “polunmuokkausvuoroa”, kun vain yksi käyttäjä kerrallaan voi muokata polkua, ja miten ylimääräiset polkupisteet voi poistaa. Mutsiis: tunnin puuhailu kimpassa Meetingissä opetti meille kummallekin paljon. Vaikken ole kauheasti fanittanut Prezi-esityksiä, oli yhteinen rakentelu Meetingissä kuitenkin kiva kokemus! Sen käyttöä yhteisessä aivoriiheilyssä kannattaa harkita, ei lainkaan hullumpi, sanoisin.

PS Piti vielä muistuttaa, että jos vasta harkitset Prezi-tilin perustamista, älä innostuksissasi klikkaa ilmaista Publicia, vaan vieritä hiukan alaspäin, jolloin löytyy Edu-lisenssi. Voit rekisteröidä sen oppilaitoksen sähköpostiosoitteella. Saat enemmän ilmaista tallennustilaa kuin ilmaiseksi muuten saisi, mutta vielä tärkeämpää on, että Prezit voi tehdä yksityisiksi, jolloin ne ovat vain erikseen kutsuttujen nähtävissä. Tämä on kätevää opiskelijatöissä.

Pricing | Prezi

Posted in some | Tagged , , , | Comments Off on Prezi Meeting