Datajournalismi kurkkii tilastojen taakse

”Uutta on data”, painottaa Helsingin Sanomien datajournalismin tuottaja Esa Mäkinen Haaga-Heliassa pitämässään luennossa. Datajournalismissa ei hyödynnetä jo valmiiksi pureskeltuja tilastoja, vaan avointa, raakaa, konekielisesti kirjoitettua dataa.

Tätä avointa tietoa löytyy jo nyt paljon. Toimittajat hakevat sitä esimerkiksi suoraan Tilastokeskuksen sivuilta, viranomaisilta, yrityksiltä ja yhteisöiltä. Aineistoa pitäisi kohta olla tarjolla entistä enemmän, tai ainakin helpommin saatavilla, kun hallitusohjelman linjauksen mukaan julkisin varoin tuotettuja tietovarantoja tullaan julkaisemaan avoimena datana. Edistystä on tapahtunut ainakin Helsingin kaupungissa ja Maanmittauslaitoksella, jotka kumpikin ovat Helsingin Sanomien lempiaineistonhakupaikkoja.

Vain mielikuvitus on rajana, miten ja missä yhteydessä erilaisia aineistoja keksii käyttää. Saatuja tuloksia voi esittää ja yhdistellä hyvinkin oivaltavasti. Täytyy vain löytää se olennainen ja siivota dataa oikeasta kohtaa. Mira Halosen edellisessä postauksessa mainitsema HS:n Terveisiä maailmalta – palvelu on hauska esimerkki aineiston hyödyntämisestä, ja siitä miten aineistoa saadaan myös tavallisilta kansalaisilta.

Datajournalismilla pystytään tuottamaan omia, ennen julkaisemattomia juttuja. Sellaista sisältöä, jota kukaan ei voi varastaa. Lukija joutuu varta vasten klikkailemaan tuottajan sivuille, nähdäkseen jutun. Tämä on ihan fiksu tapa erottua massasta. Vaikka Hesarin verkkosivut tulisivatkin maksullisiksi, Mäkinen ei katso sen muuttavan asiaa. Datajournalismin tuottamat ikiomat jutut, jotka kuulemma ovat Hesarin luetuimpia, antavat rahoille vastinetta.

Yksi Helsingin Sanomien ehkä merkittävimpiä projekteja datajournalismin saralla on viime vuoden eduskuntavaalien vaalirahaverkostoa koskeva juttu, missä tarkasteltiin yritysten jakamia vaalirahoituksia. Mielenkiintoisia kytköksiä eri yritysten ja politikkojen välillä löytyi. Helsingin Sanomat julkaisi vaalirahaverkoston interaktiivisena kehänä, jonka ytimessä olivat eniten rahoitusta saaneet kansanedustajat. Kehää klikkaamalla pystyi tarkastamaan yksittäisen kansanedustajan saamat vaalirahat. Outoa, ettei tätä havainnollistavaa ja vaivalla (?) tehtyä kehää enää löydy netistä. Tai ainakaan minä en sitä äkkisilmäyksellä löytänyt (ja netin käyttäjähän ei tunnestusti ole kärsivällinen). Olisihan tällä tuotoksella voinut elvistellä kauemminkin.

Datajournalismia tehdään usein kolmen koplana eli toimittajan, koodaajaan ja graafikon yhteistyönä. Tällä hetkellä Helsingin Sanomissa kahden hengen datajournalismiryhmä tekee ymmärrettävästi kaikkea. Tulevaisuudessa, kun datajournalismin suosia kasvaa, Suomessakin tultaneen muodostamaan näiden em. osaajien ryhmiä. Ei siitä varmaan haittaakaan ole, vaikka toimittaja hallitsisikin niin koodaamisen perusteet ja graafisen visualisoinnin kynän käyttämisen ohella. Datajournalismi taitaa olla niitä harvoja journalismin tekemisen muotoja, jossa tekijöitä ei ole vielä tarpeeksi. Mielenkiintoista nähdä, mihin datajournalismi Suomessa kehittyy ja pysyykö noste siipien alla pitkäänkin.

Helsingin Sanomien datajournalismin sivu löytyy täältä

This entry was posted in Uncategorized and tagged , , , , . Bookmark the permalink.