Onko sosiaalinen media sukupolvikysymys?

Ylen sosiaalisen median tuottaja Antti Hirvonen luennoi Otavan tiloissa sosiaalisen median ja erityisesti Twitter-mikroblogin käytöstä toimittajan työssä. Hirvonen edustaa Suomessa harvinaista klaania: kuratointia, Twitteriä ja some-joukkoistamista hyödynnetään huomattavasti enemmän vaikkapa Jenkkilässä.

Hirvosen esitys oli kiinnostava. Hän havainnollisti tapoja hyödyntää sosiaalista mediaa laatujournalismin luomiseksi kontaktiverkkojen, juttuaiheiden ja ensi käden tiedon avulla. Twitterin käytön ABC tuli tarpeeseen myös allekirjoittaneelle. Taannoinen Twitter-ekskursioni kaatui uutisvirran paljouteen, mutta Hirvosen ohje “tilaa ihmiset, listaa uutistoimistot” pelasti minut infotulvan pyörteistä.

Facebookista emme kuulleet kovinkaan paljoa. Se on Twitteriä tutumpi väline, eikä sen käytössä kaivata samanlaista alkeiskurssia, mutta Hirvosen vastakkainasettelu medioiden välillä särähti korvaani. Facebook voi olla kupla, mutta niin voi olla Twitterkin. Kuinka usein Twitterissäkään tilataan sellaisia tahoja, jotka ovat täysin oman kiinnostuksen tai aatemaailman ulkopuolella? Seuraamalla muitakin kuin suosikkipoliitikkojaan, -bändejään tai -urheilijoitaan on “kupla” murrettavissa, niin Twitterissä, Facebookissa kuin YouTubessa.

Keskustelu jatkui pirteänä myös Hirvosen esityksen jälkeen. Kokosimme ryhmät otavalaisista ja opiskelijoista, ja näissä sekatiimeissä jutustelimme sosiaalisen median asemasta toimittaja(opiskelija)n työssä.

Omassa ryhmässäni suhtautuminen sosiaaliseen mediaan oli varovaisen negatiivinen. Twitter voi toki teoriassa toimia mainiona työkaluna jutunteossa, ja toimittajaopiskelijalle sosiaalinen media tarjoaa harvinaisen kanavan markkinoida osaamistaan.

Siitä huolimatta  moni otavalainen totesi, ettei näe hyviä syitä rikkoa hyväksi havaittua työskentelytapaa ja tuhlata kallista aikaa some-laajentumiseen. Osa puhui sukupolvierosta, mutta asia ei ole kiveen hakattu: käytän tunteja päivässä sosiaalisen median tarkkailuun, mutta esimerkiksi Twitter vaikuttaa mielestäni irtonaiselta ja autiolta. Yksi Twitterin ongelmista onkin suomalaiskäyttäjien vähäinen määrä.

Ilokseni kuulin, että monen otavalaisen työnantaja oli laajentunut Facebookiin viime vuosina. Facebook-valtaukseen kannustin ja kannustan kaikkia medioita edelleen. Moni nuori saa ensikosketuksensa lehteen näyttöpäätteeltään. Itse saan yli 15 suosikkimediani päivitykset eteeni yhdellä kosketuksella ilman, että joudun vierailemaan lehtien kotisivuilla erikseen. Tämä on nykyajan trendi, ja lehtien kannattaa ennakoida jo nyt varttuvien kuluttajien tarpeet.

 

This entry was posted in Facebook, Joukkoistaminen, Journalismin tulevaisuus, Sosiaalinen media, Twitter. Bookmark the permalink.