Lukijat mukaan – joukkoistaminen yksi vaihtoehto

”Kuuluuko?”

Videoyhteys Stanfordista asti luennoivaan Tanja Aitamurtoon saadaan kuntoon.
Aitamurto on tutkinut Stanfordin yliopistossa joukkoistamista, ja johdattaa
meidät konkreettisten esimerkkien kautta syvemmälle aiheeseen.

Ennen luentoa en olisi osannut määritellä tarkkaan joukkoistamista.
Sana on tullut toki vastaan lukuisia kertoja, mutta esimerkiksi omaa käytännön
kokemusta aiheesta ei ole.

Journalisti voi hyödyntää joukkoistamista monella tapaa.
Aitamurron määrittely käsitteestä kuului: ”Online task for anybody to
participate in”. Vaikutuksen teki Aitamurron esittelemä, Tuomo Pietiläisen
toteuttama joukkoistaminen Helsingin Sanomissa. Lukijoille tarjottiin
mahdollisuus setviä pörssivälittäjien ja omaisuudenhoitajien omia
arvopaperikauppoja kuluneiden viiden vuoden ajalta.

Suomessa Olivia-lehti on puolestaan hyödyntänyt
joukkoistamisen dialogista muotoa, co-creationia. Lehti on kutsunut lukijat
Facebookin ja nettisivujensa välityksellä tekemään ”Oma Olivia”-lehteä. Lukijat
saivat äänestää, kenestä haluaisivat lukea ja missä kyseinen henkilö
kuvattaisiin. Jopa otsikkoa oli mahdollisuus äänestää. ”Oma Olivia”- lehti
sisälsi siis juttuja lukioiden haluamista aiheista, tehtynä lukijoiden
toivomalla tavalla. ”Oma Olivia”- projekti laajeni lukijoiden ja toimittajien
yhteiseksi tapahtumaksi asti.

Luennon jälkeen pohdimme Otavamedialaisten kanssa, miten
joukkoistamista voisi itse hyödyntää. Keskustelimme muun muassa siitä, että
joukkoistamisen hyödyntämiselle Olivian tapaan ei ole välttämättä yhtä hyviä perusteita
esimerkiksi Suomen Kuvalehdessä. Se, mikä onnistui Oliviassa, ei välttämättä
toimisi jossain muualla; Olivian lukijoiden innokkuus osallistumiseen ja
yhteisöllisyyden luomiseen saattaa kummuta naistenlehden konseptista
kokonaisuutena. Naistenlehtien sanotaan pyrkivän olemaan lukijansa parhaita
ystäviä, joten kenties lukijoiden on myös luonnollista osallistua ”parhaan
ystävänsä” kehittämiseen.

Näkisin kylläkin, että joukkoistaminen on potentiaalinen
mahdollisuus mille tahansa medialle, onhan toteutustapoja monia. Mihin tahansa
tarkoitukseen joukkoistamista käyttää, se pitää suunnitella hyvin. Joukkoistaminen
ei saa olla itseisarvo, ”sitä nyt pitää saada meillekin”, vaan sitä tulee
käyttää tarkoituksenmukaisessa tilanteessa ja oikealla tavalla. Kaiken
kaikkiaan nykyjournalismin ”kuumat ilmiöt”, joukkoistamisen lisäksi mm. datajournalismi,
sosiaalinen media ja kuratointi kokevat helposti inflaation, jos ne toteutetaan
vain trendin vuoksi sinne päin.

Jos mietin itseäni lukijan asemaan, olisi minulle tärkeää
ennen kaikkea joukkoistamisessa kolme asiaa, mitkä ovat pitkälti samoja kuin
Aitamurto totesi:

1) ”online taskin” kätevyys; se, että joukkoistaminen tuodaan
sinne, missä muutenkin käytän mediaa

2) tietojen antamisen tulee olla teknisesti helppoa ja
palvelun ulkoasullisesti miellyttävä

3) ennen kaikkea tunne siitä, että tietojen antaminen on
jollain tapaa mielekästä ja tuottaa tulosta.

Tällä hetkellä suoritan työharjoitteluani Acacom Medialla,
jossa konseptoidaan uusia nuorten lehtiä. Olen varma, että esimerkiksi suunnitteluvaiheessa
”co-creation” lehden tulevan kohderyhmän, tässä tapauksessa nuorten, kanssa
toimisi.

Henni Aaltonen

 

 

 

This entry was posted in Joukkoistaminen and tagged , , . Bookmark the permalink.