Joukkoistaminen kaipaa myös journalistia

Näinä aikoina, kun journalismin tulevaisuudesta maalaillaan toinen toistaan synkempiä kuvia, on riemastuttavaa innostua jostakin. Uudet teknologian muodot, jotka ovat joidenkin mielestä syyllisiä monien journalistien työttömyyteen sekä journalismin laadun laskuun, ovat myös mahdollistaneet uusia työskentelytapoja. Vielä 20 vuotta sitten ei olisi voitu journalismin kentällä haaveillakaan niistä mahdollisuuksista, joita tiedon digitalisoituminen tarjoaa meille nyt. Tai ehkä joku haaveili, mutta suurin osa luultavasti ei.

Tanja Aitamurto lienee Suomen johtava joukkoistamisen asiantuntija, joten hänen esitellessä esimerkkejä onnistuneista joukkoistamishankkeista, on vaikea olla innostumatta. NASA, Svenska Dagbladet, The Guardian, Olivia-lehti – joukkoistaminen on näitä kaikkia tahoja yhdistävä tekijä. Joukkoistamisesta eli crowdsourcingista on puhuttu paljon, mutta suhteellisen harvoin osuu silmään onnistunut journalistinen juttu, joka on tehty joukkoistamalla. Ymmärrettävästi joukkovoimaa hyödyntävät jutut ottavat aikansa, eikä esimerkiksi Helsingin Sanomien sisältö voi koostua pelkästään Tuomo Pietiläisen Pörssitutkimus 2011 kaltaisista joukkoistamisjutuista. Suunta voisi silti olla enenevässä määrin tämän kaltainen.

Joukkoistaminen perustuu yleisön osallistamiseen eli käytännössä siihen, että yleisö osallistuu jollain muotoa toimittajan työhön. Tämä saattaa tarkoittaa esimerkiksi omien kokemusten tai tietojen jakamista anonyymisti tai toimittajan jakaman materiaalin tutkimista. Loputtomien YT-neuvotteluiden keskellä ajatus joukkoistamisesta ei välttämättä tunnu kaikista siltä houkuttelevimmalta. Itse kuitenkin näen joukkoistamisen valtavana mahdollisuutena, jonka avulla journalistisia käytänteitä voidaan viedä eteenpäin ja kehittää.

Kun saatavilla on massoittain tietoa, löytyy toimittajalle keskeinen rooli myös muuttuneesta mediamaisemasta oleellisen tiedon etsijänä ja välittäjänä. Vaikka sosiaalinen media on kaapannut itselleen suuren osan ihmisten huomiosta, ei mikään voi korvata perusteellisesti tutkittua, journalistisin kriteerein toteutettua juttua. Joukkoistamisessa jollakin pitää olla vetovastuu ja visio, siihen tarvitaan journalistia.

This entry was posted in Joukkoistaminen, Journalismin tulevaisuus. Bookmark the permalink.