Toimittaja mainosmiehenä

Pääsin taannoin kokemaan mielenkiintoisen ja haastavan tilanteen. Työskentelin Tekniikan Maailman toimituksessa opinnäytetyöprojektini parissa, ja työlistalla eteeni tulivat Facebook-mainokset. Mitä ihmettä! Toimittajanko pitäisi toimia mainosmiehenä, roolissa, joka yleensä on visusti pidetty erillään toimitustyöstä.

Journalistin ohjeet neuvovat tekemään tiedonvälityksen sisältöä koskevat ratkaisut journalistisin perustein. Tätä päätösvaltaa journalistin ohjeiden mukaan ei saa missään oloissa luovuttaa toimituksen ulkopuolisille.

Lyhyen toimittajan urani aikana edellistä sääntöä on kokemukseni mukaan noudatettu tarkasti. Ensimmäisessä toimituksessa, jossa työskentelin, olivat mainosmyyjät ja markkinointiporukka erotettu muusta toimituksestä fyysisellä karsinalla. Tekniikan Maailman tapauksessa mainososasto sijaitsee tyystin eri kerroksessa.

Kyse on lopulta kahdesta eri asiasta. Mainosmyyjät myyvät ulkopuolisia mainoksia journalistisen tuotteen oheen. Facebook-mainoksissa on kyse enemmänkin siitä, että toimittaja kertoo kansalle: “Hei, tässä on hyvä juttu. Lue se!”

Toimittajakoulutuksessa meille opiskelijoille on opetettu, että hyvä juttu ei lopulta ole hyvä, jos kukaan sitä ei lue. Facebook-mainostaminen on ikään kuin jatke koukuttavalle otsikolle, mielenkiintoa herättävälle kuvalle ja hyvälle leipätekstille.

Lopulta en edes tiedä, mitä kaikkea myyjät ja markkinointiporukka tekevät. Syynä tähän ovat edellä mainitsemani karsinat. Juttujen mainostamista Facebookissa ei kuitenkaan pidä antaa muiden kuin toimittajien käsiin, koska tällöin valta journalistisesta tuotoksesta, vaikka kyse olisikin vain otsikon pituisesta tekstistä, annettaisiin toimituksen ulkopuolelle. Vaikka Facebook-mainoksissa liikkuukin raha, ei toiminta ole mainostamista sen perinteisessä mielessä. Kyse on näkyvyydestä. Maksaahan jokaisen lehden kansikin, ja siihen laitetaan paraatipaikalle mielenkiintoisimmat tärpit – journalistisin perustein.

This entry was posted in Facebook. Bookmark the permalink.