Joukkorahoitettu journalismi – laatua ja pätemisen tarvetta

Joukkorahoitettu journalismi liikeideana ei ensi kuulemalta juuri vakuuta tai herätä minussa positiivisia ajatuksia. Sana joukkorahoitus tuo lähinnä mieleeni hyväntekeväisyyden tai huijausyrityksen.

Viime huhtikuussa lanseerattu journalismin joukkorahoituspalvelu Rapport on kuitenkin osoittanut lyhyessä ajassa, että vakuuttavaa journalismia on mahdollista tehdä myös joukkorahoituksen avulla. Seppo Honkanen, yksi kolmesta palvelun perustajajäsenestä, luennoi viime viikolla Haaga-Heliassa, ja puhui ainakin allekirjoittaneen toimittajanalun puolelleen kehittämällään palvelulla.

Vaikka Rapport on syntynyt pienellä budjetilla – vaatinut perustajilta tähän mennessä noin viiden tuhannen euron sijoitusta – ja vaikka perustajat julkaisivat ja pyörittävät palvelua omien päivätöidensä ohella, on palvelu kuitenkin toiminut hyvin. Neljä juttuideaa keräsi rahoituksen alle kahden viikon sisällä palvelun julkaisemisesta.

Palvelu toimii seuraavasti: sivustolla on noin 50 eri journalismin kirjoittamia juttuideoita, joita lukija voi rahoittaa. Journalisti mainitsee juttuideassaan sen, paljonko rahaa hän tarvitsee kyseisen jutun tekemiseen ja mikä on jutun deadline. Juttua voi rahoittaa minimissään kahdella eurolla.

Jos juttu saa lukijoilta tarpeeksi rahaa tiettyyn päivämäärää mennessä, toimittaja on sitoutunut tekemään jutun deadlineen mennessä. Kun juttu on tehty ja julkaistu, toimittaja saa lukijoilta tulleet rahat (miinus 6,9 prosenttia summasta, jonka palvelun ylläpitäjät ottavat). Jos juttu ei kerää tarpeeksi rahaa, lukijat saavat sijoittamansa rahat takaisin (summasta vähennetään 35 senttiä, joka kuluu rahansiirtoihin).

Riskiä ei siis juuri ole suuntaan tai toiseen. Rahoittaja saa rahansa takaisin, jos jokin jutun teossa menee pieleen. Toimittaja pääsee tekemään juttuja itse haluamistaan aiheista itse valitsemallaan budjetilla ja aikataululla.

Luennolla Honkaselta kysyttiin, miksi lukijat olisivat valmiita maksamaan jutusta, jonka valmistumista heidän pitäisi odottaa ehkä pitkiäkin aikoja. Minusta on selvää, että lukijat jaksavat odottaa, koska he haluavat maksaa laadukkaista jutuista – laatu vaatii aikaa ja asioihin syventymistä. Palvelu vetoaa valveutuneisiin lukijoihin, jotka ovat kyllästyneet suurten mediatalojen “klikkihuoraukseen” ja hutaisten tehtyihin käännösjuttuihin. Samalla tapaa itseään markkinoi myös verkkojulkaisu Long Play, jota mielestäni voidaan pitää Rapportin kilpailijana.

Rapport kuitenkin päihittää Long Playn siinä, kuinka se käyttää hyväkseen sosiaalisen median sille tarjoamia mahdollisuuksia. He, jotka ovat rahoittaneet Rapport-juttua, saavat valmiin jutun sähköpostiinsa ensimmäisinä, ja saavat myös jakaa ensimmäisinä juttua mielensä mukaan esimerkiksi sosiaalisessa mediassa, tai vaikkapa omassa blogissaan.

Tätä asiaa ei missään nimessä kannata aliarvioida. Sosiaalinen media vaikuttaa nykyään paljon siihen, mitä juttuja luemme – etenkin nuoremman ikäluokan keskuudessa. Some tarjoaa kanavan itseilmaisulle, ja somen avulla ihmiset pystyvät luoda itsestään tietynlaista kuvaa. Fitnessmimmi jakaa somessa salikuviaan ja puhuu proteiinipitoisen ruuan puolesta. Sivistynyt kansalainen pätee somessa jakamillaan ajankohtaisilla artikkeleilla ja niihin liittyvillä tiedoillaan.

Kun lukija rahoittaa Rapport-juttua, hän saa olla edelläkävijä: hän jakaa tutuilleen uutta tietoa luultavasti ennen kuin tutut ovat kuulleet aiheesta mistään muualta. Samalla myös juttua jakaneen tutut saavat mahdollisuuden lukea jutun, ja jakaa juttua eteenpäin. Tottakai myös uudesta Long Play -jutusta kertovaa linkkiä voi jakaa somessa. Juttuun somessa törmänneet eivät kuitenkaan voi maksamatta lukea Long Playn juttua, joka vaikuttaa siihen, kuinka paljon juttua jaetaan eteenpäin, ja paljonko siitä keskustellaan sosiaalisessa mediassa.

Mielestäni Rapport on virkistävän erilainen journalismia tuottava taho, jolla on varmasti tarjottavaa niin lukijoille kuin myös journalismin tekijöille. Jos siis minä saisin päättää, Rapportilla olisi edessään valoisa tulevaisuus. Tsemppiä siis Honkaselle ja hänen yhtiötovereilleen!

This entry was posted in Journalismin tulevaisuus, Sosiaalinen media. Bookmark the permalink.