Numerot eivät ole välttämättä objektiivisia

tietoNakyvaksi2014banner

 

 

 

 

 

 

 

Tieto Näkyväksi –seminaarissa esiintyi tänä vuonna viisi suomalaista ja viisi ulkomaista puhujaa. Seminaarissa oli tarkoitus avata tiedon visualisoimista ja informaatiomuotoilua niin ikään tieteen, taiteen, muotoilun ja journalismin näkökulmista. Puhujien ammatilliset taustat olivat juuri niin erilaiset kuin näin tiiviisti rajatun aiheen sisällä sopii odottaa.

Katsojan mieleen ei jäänyt sijaa kritiikille ainakaan esitysten moninaisuuden puolesta. Puhujakavalkadista löytyi jokaiselle jotain.

Niin myös journalistille. Seurasin suurella mielenkiinnolla arvostetun The Economist –lehden informaatiografiikkaan erikoistuneen toimittajan Graham Douglasin esitystä siitä, miten datajournalismia tänä päivänä tehdään.

Douglas osoitti kuulijoille yllä näkyvän oivan esimerkin avulla, miten taitavasti visualisoidut grafiikat voivat muuttaa uutisen merkitystä. Jos poliisien aiheuttamat kuolemat ilmaistaisiin tekstimuodossa, yleisön reaktio olisi luultavasti huomattavasti pienempi. 

Douglasin esitys oli riittoisa ja kirvoitti yleisössä mielenkiintoa ja naurua huolimatta siitä, että hänen nimensä oli kirjoitettu ohjelmaan väärin, ja siitä, että hänellä oli vain parikymmentä minuuttia esiintymisaikaa.

Douglas niputti uutisissa käytettävän informaatiografiikan tärkeimmät elementit tiiviisti yhteen. Näitä olivat seuraavat:

  1. Oikeanlainen taulukko datalle
  2. Tilastoista täytyy välittää oikeasti, jotta niistä saa jotain irti
  3. Datan visualisointi – muuta datasta mielenkiintoista ja käyttökelpoista
  4. Värien vaikutus – Ota huomioon assosiaatiot ja piilotetut merkitykset

Informaatiografiikan tekeminen on helppo pilkkoa palasiksi ja esittää yleisölle yllä näkyvällä tavalla lyhyinä virkkeenpuolikkaina.

Ymmärsin Douglasin esityksen kiteytyksen tarpeen johtuvan lyhyestä ajasta, mutta harvoin hyväksi luokittelemani puhe herättää minussa yhtä paljon jatkokysymyksiä, kuin tämä Douglasin esitys.

Jäin pohtimaan mielessäni muutamia kysymyksiä. Mistä tietää, millainen taulukko toimii missäkin yhteydessä? Pitääkö assosiaatioita pyrkiä välttämään journalismin objektiivisuuden nimissä, vai pitääkö niitä pyrkiä käyttämään hyväksi, jotta viesti menisi helpommin perille? Onko data automaattisesti objektiivista ja totta, jos numerot ovat virheettömiä? Onko numeroiden esiintuoma totuus aina oikea?

Tilastot ja grafiikka eivät muutu journalismiksi vielä sillä, että ne muutetaan visuaalisesti helposti ymmärrettävään muotoon.

Ongelma piileekin siinä, että hyvin suunnitellulla ulkoasulla voidaan vaikuttaa tehokkaasti lukijoiden mielipiteisiin. Vähemmän tärkeästä asiasta voidaan helposti tehdä tärkeän näköinen datajournalismin avulla. Numerothan eivät valehtele!

career-memes-journalis-main

Esityksensä lopuksi Douglas neuvoi suunnittelemaan grafiikan ulkoasun jollekin, joka on ”vähemmän visuaalinen kuin sinä”. Tämäkin on aika haastava tehtävä. Välillä tekstiäkin on riittävän vaikeaa kirjoittaa jollekulle, joka ei ole yhtä kielellisesti lahjakas kuin toimittaja itse. Liian yksinkertainen ilmaisuasu antaa taas toimittajasta kerrassaan idiootin vaikutelman. Sitähän yksikään toimittaja ei missään nimessä halua. Kultaisen keskitien löytäminen ei ole ollenkaan helppoa.

what-if-statistics-was-created-to-make-us-all-feel-stupid

 

 

 

 

 

 

 

Epäonnistunut informaatiografiikka olisi vielä onnistunutta grafiikkaakin mielenkiintoisempi esitysaihe. Datajournalismissa voi mennä pieleen yhdellä jos toisellakin tavalla. Pahinta on, jos lukijat näkevät grafiikan läpi tai ajattelevat, että grafiikka on otettu mukaan artikkeliin vain siksi, että se täyttäisi tilan.

This entry was posted in datajournalismi and tagged , . Bookmark the permalink.