Sosiaalinen media ei anna vapautusta faktantarkistuksesta

Sosiaalinen media haastaa perinteistä journalismia. Informaation määrä kasvaa. Nykyään kuka tahansa voi olla toimittaja. Tällaisia lausahduksia kuulee jatkuvasti, ja niistä voidaan kirjoittaa blogitekstejä ja tutkielmia toisen perään.

Olennaisena kysymyksenä itselleni on kuitenkin noussut seuraava: Mitä sosiaalinen media tekee tiedolle? Ei siis informaatiolle, vaan oikealle tiedolle, faktoille. Nyt kun sisältöä on enemmän kuin koskaan  ja sitä voi luoda ja jakaa kuka tahansa, tiedon löytämisen ja tarkistamisen luulisi myös olevan helpompaa. Mutta kuinka moni todella vaivautuu tätä tekemään?

Joku jakaa aiheen Facebookissa tai Twitterissä. Joku toinen väittää vastaan. Kinastellaan muutama tunti. Juttu ohi, mutta kuka olikaan oikeassa? Sosiaalisen median sanotaan olevan uusi väylä tiedolle, mahdollisuus jokaiselle tuoda esiin näkökulmansa tai jopa mullistavan perinteisen uutismaailman. Nämä väitteet kuitenkin ontuvat pahasti, jos tiedon kriteereille ja etenkin faktantarkistukselle ei löydetä tukevaa pohjaa. Sisältö, jakamiset ja tykkäämiset annetaan lähinnä tunneperustein. Puheenaiheet nousevat ja kuolevat niin nopeassa tahdissa, että pari päivää ilman nettiä pärjännyt henkilö ei ehkä koskaan huomaa ohimennyttä väittelyä tai kohua. Nopeudesta tulee yksi tiedon kriteeri.

Alankomaissa toteutettu The Social Media Impact survey kertoo seuraavaa:

Kolmasosa journalisteista ei usko, että sosiaalinen media on luotettava tiedonlähde. Yli puolet heistä pitää sosiaalista mediaa tärkeimpänä tiedonlähteenään. Vain 20 % journalisteista tarkistaa aina faktat ennen julkaisua. Suurin osa heistä kokee, etteivät perinteiset journalistiset säännöt tunnu niin sitovilta sosiaalisessa mediassa.

Eli julkaise ensin, tarkista myöhemmin. Klikkauksilla ja lukijamäärillä on väliä. Nopein on täten oikeassa?

Merkitystä tällä kaikella on siksi, että sosiaalisella medialla on kiistämättä suuri rooli myös perinteisessä mediassa. Some on nopea, osallistava ja tunteikas, ja perinteinen uutismedia voi vain harvoin pysytellä vauhdissa mukana. Toimittajan ongelmaksi nousee kaiken sen sisällön suodattaminen. Uutistoimistoilla ja sanomalehdillä ei pitäisi olla varaa levittää perätöntä tietoa, herättipä se muualla kuinka paljon keskustelua tahansa.

Faktan pitäisi olla toimittajalle kaikki kaikessa. Kaikki toimittajat eivät onneksi ole unohtaneet faktantarkistuksen tärkeyttä. Asiaan perehtyneitä sivustoja on ollut olemassa jo 2000-luvun alusta lähtien. Faktantarkistussivustojen ja -firmojen voi toki katsoa olevan merkki siitä, että perinteinen media ei ole hoitanut  tehtäväänsä.

Jo 2009 PolitiFact (www.politifact.com) voitti Pulitzer -palkinnon sinnikkäästä faktantarkistustyöstään Yhdysvaltain presidentinvaalien yhteydessä, jolloin tarkistettavaa ja korjattavaa todellakin riitti. Mutta hetkinen!  Eikö PolitiFact olekin Tampa Bay Times -sanomalehden projekti, eli osa perinteistä mediaa? Nyt kun faktantarkistussivustoja on jo kymmeniä eri puolilla maailmaa, voidaan varmaan ryhtyä puhumaan uudenlaisesta median genrestä, oli se perinteistä tai ei. Jos jokainen mediatoimija ei itse halua hoitaa faktantarkistusta, se voi ulkoistaa sen tai tyytyä levittämään perättömiä tietoja.

Suomessakin on herätty hyvissä ajoin faktantarkistuksen tärkeyteen. Faktabaari ottaa mallia juuri Yhdysvaltalaisista esikuvistaan tarkistaessaan julkisessa keskustelussa liikkuvien väitteiden paikkansapitävyyttä.

Kuinka tämä kaikki sitten sopii yhteen sosiaalisen median informaatiomassan kanssa? Esimerkiksi irlantilainen firma Storyful on ottanut tehtäväkseen kumota vääriä huhuja ja suodattaa tietoja tarkistamalla verkon kuvia, videoita ja twiittejä. Se on siis uutistoimisto, joka ei itse tee uutisia. Se vain yksinkertaisesti tarkistaa niitä, sosiaalisesta mediasta.

On hyvä että tällaisia totuudelle ja faktantarkistukselle omistautuneita tahoja on olemassa. Niitä pitäisi kuitenkin olla useampia. Ainakin yhtä monta kuin on toimittajia.

This entry was posted in Journalismin tulevaisuus, Sosiaalinen media and tagged . Bookmark the permalink.