Vanhan koiran uudet temput

Helsingin Sanomien Nyt.fi aloitti marraskuussa tiettävästi ensimmäisenä Suomessa uutiskirjeiden lähettämisen WhatsAppilla. ”Pioneerihengessä mennään”, sanoo Helsingin Sanomien uutispäällikkö Jussi Pullinen, joka vetää Nyt.fi:tä. Pullisen mielestä ei kannata odottaa, mitä muut tekevät eikä tehdä sitä, mitä ennen on tehty. ”Jos uusia kokeiluja ei tee, yleisö menee edelle. ”

Nyt.fi:n uutiskirjeen tilaajia on jo 4000. ”Lähetämme päivässä yhden viestin, joka on meidän näköisemme. Lopussa on vaikkapa jokin läppä”, kertoo Pullinen. Uutiskirjeisiin toivotaan ja saadaan myös vastauksia. Osa lukijoita fanittaa Nyt.fi:tä, toiset lähettävät menovinkkejä ja keskustelevat. Joskus on joku sanonut: ”Älkää pönöttäkö.” Pullinen sanookin, että median ääni saattaa helposti kuulostaa falskilta. Tulee miettiä, miten median tulisi puhua.

Toinen mietintämyssyn aihe on: kenelle tulisi puhua? Uutisia ei enää tuutata uutistoimituksen norsunluutornista suurelle yleisölle, vaan niitä jaetaan pienille yleisöille, jotka jakavat niitä eteenpäin lähipiirilleen.

”Kaikille kertominen ei yleistynytkään, kuten pari vuotta sitten luultiin”, toteaa Pullinen. Hän toivoo, että ihmiset puhuisivat esimerkiksi Helsingin Sanomien aiheista omista piireissään. Siksi WhatsApp on oiva keino jakaa uutisia. WhatsAppia pidetään vielä yksityisenä reviirinä.

”Uutiskirje on otettu yllättävän luonnollisesti vastaan. Sosiaalinen media on olemisen tila – miksi sinne ei siis haluttaisi myös uutisia”, Pullinen sanoo. Hänen mielestään uutisten ja juttujen ongelma ei ole useinkaan sisältö, vaan se, etteivät sisällöt löydä yleisöjä.

Pullinen korostaa, että toimittajan on oltava sosiaalisessa mediassa. ”Toimittaja on arvokas ollessaan yleisön keskipisteessä. ” On uskallettava mennä sinne, missä yleisö on. Esimerkiksi blogeista nousevia skuuppeja löytää parhaiten seuraamalla blogeja, ei vain hakemalla hittiuutista, silloin tällöin ja umpimähkään. Keskustelupalstat ovat Pullisen mukaan ‘unohdettua laaksoa.’ ”Mediat eivät ole löytäneet keinoja palvella niitä yleisöjä.”

Ehkä on ajateltava toimittajan työ uusiksi. Toimittaja ei ole ainoastaan vallan vahtikoira ja ulkoilmaa nuuhkiva uutishurtta. Toimittajan tulisi olla myös leikkisä lemmikki ja lojaali perhekoira. Toimittajan (tai vähintään journalistisen sisällön) pitäisi koiran lailla yrittää päästä mukaan lenkille, aamupalapöytään ja sänkyyn. Toimittaja voi parhaimmillaan olla lukijan uskollinen ystävä – se, joka parantaa arkea.

Parhaimmillaan toimittaja voi olla kuin Laika – ensimmäisenä avaruudessa. Jos toimittaja vain uskaltaa oppia uusia temppuja pioneerihengessä.

This entry was posted in Uncategorized and tagged , , . Bookmark the permalink.