Lineaarinen tv − katoavaa kulttuurihistoriaa

”Lineaarinen televisio tulee loppumaan kymmenen vuoden sisällä”, totesi Yleisradion (Yle) viestintäpäällikkö Mika Ojamies haaga-helialaisten Yle-vierailulla syyskuussa. Lineaarisella tv:llä tarkoitetaan perinteistä tv:tä, josta eri kanavat lähettävät ohjelmia pitkin päivää.

Minun perheessäni perinteistä tv:tä ei ole katsottu enää yli vuoteen. Television virkaa toimittaa perheen teineille nykyään YouTube. Pitkät elokuvat nuorempi valitsee Netflixistä, konservatiivisempi esikoinen puolestaan vannoo jo lähes antiikkiselta tuntuvan dvd:n nimeen. Minun ohjelmanälkäni – silloin harvoin, kun mitään on aikaa katsoa – taas tyydyttää mitä parhaimmin Yle Areena ja Ruutu.fi.

Verratessani perheeni television katselutapoja ystäviini ja työtovereihini olen välillä pohtinut, olemmeko edelläkävijöitä vai kummajaisia. Sen verran yleistä perinteisen tv:n katsominen tuntuu vielä olevan. Siksi Ojamiehen toteamus oli minusta kiinnostava.

Tilastokeskuksen tietojen mukaan suomalaiset katsoivat vuonna 2010 televisiota keskimäärin 2,12 tuntia vuorokaudessa. Se oli melkein puoli tuntia enemmän vuonna 1987. Tarkemmat luvut kuitenkin kertovat, että nuoriso on vähentänyt tv:n katselua näinä vertailuvuosina, kun taas seniorit viettivät ansaittuja eläkepäiviään reilun vartin verran enemmän tv:n ääressä kuin parikymmentä vuotta aiemmin. Kun vielä ottaa huomioon Suomen väestön tulevan rakennemuutoksen sekä kasvuvauhdin, joka digitalisaatiolla on ollut muutamana viime vuotena, Ojamiehen kommentti tulevaisuudesta tuntuu varsin perustellulta.

Ojamiehen kommentti ei kuitenkaan ole erityisen uusi. Yle Internetin palvelupäällikkö Kari Haakana kirjoitti kaksi vuotta sitten blogissaan, että Netflixin toimitusjohtaja Reed Hastings oli povannut Helsingin Sanomien haastattelussa niin lineaarisen tv:n kuin tv-kanavienkin katoavan. Tilalla olisi ”sovellus, jota klikataan lukulaitteessa tai kännykässä.” Aikaisimmillaan tv-kanavien kuolema olisi mahdollista niinkin pian kuin vuonna 2018.

Vaikka digitalisaatio tuntuu tehneen muutamana viime vuonna aimo harppauksia, tv-kanavien katoaminen kolmen vuoden sisällä tuntuu silti kovin pikaiselta. Yleisradio on kuitenkin jo selvästi varautumassa tulevaan. Kolmisen viikkoa sitten Ylen verkkosivuilla julkaistussa artikkelissa Ojamies kirjoittaa, että Yle lisää panostuksia verkkosisältöihin,
-palveluihin ja jakeluun. Yhtiö myös ”vahvistaa yhteiskunnallista rooliaan digitaalisuuden mahdollisuuksien edistäjänä”.

Lineaarisen tv:n jo hylänneenä kuluttajana odotan mielenkiinnolla, mitä Ylen tuore linjaus käytännössä tarkoittaa.

Share on LinkedInTweet about this on TwitterShare on Facebook
This entry was posted in Uncategorized. Bookmark the permalink.