Pari kuvaa ja ilmaista samppanjaa

Kuulin muutama päivä sitten bussissa sattumalta kolmen noin yläkouluikäisen tytön keskustelun bloggaamisesta. Tytöt pohtivat, kuinka helppoa työtä ruokablogin pitäminen on – otat pari ruokakuvaa päivässä ja kirjoitat ilmaiseksi saaduista ravintolaillallisista, testiin saaduista uutuustuotteista ja cocktailtilaisuuksista, joissa samppanjaa on tarjolla niin paljon kuin vain jaksaa lasia nostaa.

Olin itse juuri muutamaa viikkoa aikaisemmin ollut ottamassa ruokakuvia Torkkuja ja nokkosia –blogin kirjoittajan, Emmi-Liia Sjöholmin kotona. Kuvat liittyivät erääseen ruokablogiprojektiin, joka sisältyy journalismin opintoihini. Ennen projektia minulla ei ollut juuri mitään kokemusta blogimaailmasta ja olin kieltämättä itsekin ajatellut, ettei yhden blogipostauksen tekeminen voi viedä paria tuntia enempää aikaa.

Työn määrä kuitenkin yllätti. Pelkästään kolmen ruokalajin kuvaaminen vei neljän hengen ryhmältämme useita tunteja. Meille Emmi-Liia oli tehnyt kuvattavat ruuat lähes valmiiksi, jotta voimme keskittyä kuvaamiseen. Tavallisella bloggaajalla kuitenkaan harvemmin on kokkia käytettävissään, joten ruuan valmistus ennen kuvaamista voi viedä jo useitakin tunteja.

Koska kuvilla on blogimaailmassa niin suuri merkitys, ei käsittelemättömiä kuvia kannata julkaista.  Itsellekin kertyi kuvaamistani kolmesta annoksesta lähes kolmesataa kuvaa, joiden läpikäyntiin ja käsittelyyn vierähti hetki, jos toinenkin. Kun päälle laskee vielä postauksen tekstin kirjoittamisen ja keittiön siivoamisen, voi huomata, että aikaa on kulunut jo enemmän kuin millään olisi voinut alussa uskoa.

Jos en olisi bussissa istuessani jäänyt seuraavalla pysäkillä, olisin kertonut tarinani myös näille kolmelle takanani istuneelle tytölle.

Posted in Uncategorized | Comments Off on Pari kuvaa ja ilmaista samppanjaa

Miten välttää langettava tuomio virheen korjauksesta?

Julkisen sanan neuvosto tarkensi ohjettaan virheen korjauksesta vuoden 2014 alussa. Samana vuonna neuvosto joutui antamaan tämän vuosituhannen ennätysmäärän langettavia päätöksiä Journalistin ohjeiden rikkomisesta. Langettavista päätöksistä lähes puolet koski virheen korjausta.

JSN:n puheenjohtaja Risto Uimonen kirjoitti blogissaan langettavista tuomioista otsikolla Liian paljon tyhmiä virheitä. Tekstissä hän sanoi, etteivät toimitukset osaa Journalistin ohjeita, tai jättävät noudattamatta niitä tahallaan.

Iso osa langettavista päätöksistä oli annettu iltapäivälehtien nettitoimituksille. Niille sivuille, jotka ovat Suomen suosituimpia.

Haastattelin eri medioiden toimituspäälliköitä asiasta, ja heidän mukaan virheet johtuvat huolimattomuudesta tai siitä, ettei oikea tieto ole tavoittanut toimitusta.

Jokaisessa toimitushaastattelussa nousi esiin myös ammattivalittajat, jotka uhkaavat toimituksia kantelulla tuon tuosta. Myös JSN kertoi saaneensa viime vuonna ennätysmäärän kanteluita. Kuitenkin vain kolmasosa kanteluista oli sellaisia, jotka johtivat jatkotoimenpiteisiin.

Oleellisen ja epäoleellisen virheen rajasta voisi väitellä loputtomiin, mutta uusiin sääntöihin mukautuessa koko keskustelu on jokseenkin epäoleellinen. Netin välityksellä lukijan on helppo lähettää toimitukselle viesti juttuun päätyneestä virheellisestä tiedosta, miksei tätä voisi hyödyntää?

Törkykommentit on asia erikseen, mutta kiireinen nettitoimitus voisi nähdä kommentteihin vastaamisen ja palautelähtöisen faktantarkastuksen mahdollisuutena parantaa sisältöään. Turun radion haastattelussa ilmeni, että joitain monimutkaisempia rikosjuttuja jätetään uutisoimatta niiden monimutkaisuuden vuoksi, virheen pelossa.

Virheen tekeminenhän ei itsessään ole ongelma, vaan langettavan tuomion saa, kun virhe jätetään korjaamatta asianmukaisesti, vaikka toimitukselle on annettu siitä tieto.

Uutissisältöä tehdään kiireessä, eikä siksi ole ihme, että virheitä julkaistuihin juttuihin päätyy. Sivustojen suosion vuoksi ei myöskään ole niin harvinaista, että jossain päin oleva lukija saattaa tietää aiheesta paremmin, kuin pari tuntia aiheeseen tutustunut toimittaja.

Printin aikana oikaisu oli hitaampaa ja kantelukin työläämpää. Internet-journalismin aikana lukija haluaa osallistua keskusteluun, ja on myös mielestäni siihen oikeutettu. Yleistynyt käytäntö sulkea kommenttiosiot tunteita herättävien juttujen kohdalta on väärä ratkaisu. Median itse tulisi asettaa keskustelun äänensävy osallistumalla siihen avoimesti.

Posted in Uncategorized | Comments Off on Miten välttää langettava tuomio virheen korjauksesta?

Bloggaus – helppo homma?

Pitäisiköhän aloittaa blogi? Helppoa, tarvitaan vain aihe, josta minulla on paljon sanottavaa ja jota kohtaan mielenkiintoni on loputon. Voisin heittää lonkalta ainakin matkustelun, elokuvat, ruoan ja musiikin. Osaan käyttää kameraa jotenkuten, joten kuvitus ei varmaan olisi ongelma. Netti pursuilee ilmaisia julkaisualustoja, joihin voi tunkea kuvia ja tekstiä mielin määrin. Epäilemättä ainakin äiti ja kaverit kävisivät lukemassa tuotoksiani. Siitä lukijakunta sitten hiljalleen kasvaisi, vähän niin kuin itsekseen. Hetken päästä voisin tehdä helppoa rahaa pienellä vaivalla: kirjoittamalla minulle rakkaasta asiasta.

Jos homma todellisuudessa olisi näin helppoa, olisin aloittanut oman blogin ajat sitten. Vakuutuin homman vaativuudesta viimeistään, kun Torkkuja ja nokkosia -blogin Emmi-Liia Sjöholm raotti bloggaajien elämää faktojen ja kokemustensa kautta.

Muoti, äitiys, sisustus, liikunta ja ruoka. Näistä aiheista rakentuvat Suomen suosituimmat blogit. Juuri tämän takia omaa blogia voi olla vaikea saada erottumaan massasta: jos samasta aiheesta on jo monta blogia, mikä tekee juuri omasta tuotoksestani kiinnostavan? Vastaus piilee brändäyksessä. Ilman sitä hukkuisin massaan. On vaikeaa tulla menestyneeksi bloggaajaksi anonyymina, mutten myöskään halua antaa itsestäni liikaa yleisen arvostelun kohteeksi. Lisäksi on oleellista panostaa blogin ulkoasuun ja kuviin. Kuvien on syytä olla hyvälaatuisia ja näyttäviä. Amatöörimäiset kuvaustaitoani eivät siis kantaisi kovin pitkälle.

Menestyvää blogia ei tuoteta vapaa-ajalla – se on työ. Suomessa suosituimmilla blogeilla on noin 20 000 – 30 000 lukijaa viikossa. Näiden blogien tekijät eivät lomaile. He julkaisevat vähintään yhden postauksen joka päivä. Lisäksi he vastailevat lukijoiden kommentteihin ja pyörittävät sosiaalisen median eri kanavia kuten Facebook- ja Instagram-sivujaan.

Edellä mainittujen asioiden valossa en usko, että olen valmis jahtaamaan unelmaa omasta menestyksekkäästä blogista. Jos joskus aloitan blogin, aloitan sen vain itselleni ilman sen suurempia paineita ja kunnianhimoja. Jätän homman suosiolla blogiammattilaisille.

Posted in Blogit, Sosiaalinen media | Comments Off on Bloggaus – helppo homma?

Toimittaja bloggaajana

Mitä hyötyä toimittajalle on bloggaamisesta? Mitä eroa on toimittajalla ja bloggaajalla?

Tällaisia kysymyksiä on pyöritelty mediassa jo jonkin aikaa. Toimittajaopiskelijana olen koittanut löytää vastauksia – onko tämä enää ala, jota kannattaa opiskella?

Maailma muuttuu ja media sen mukana. Jos haluaa pysyä menossa mukana, on muututtava itsekin. Enää ei välttämättä pärjää pelkällä valokuvaus- ja kirjoittamistaidolla. Nykytoimittajan on hallittava ehdottomasti myös sosiaalinen media. Lisäksi riippuen siitä, millaisia toimittajan hommia haluaa tehdä, on itsensä brändääminen ehdottoman tärkeää. Erityisesti freelancer-toimittajille tämä on olennaista.

Perustin blogin viime vuoden lopulla. Olen kirjoittanut Kouvolan Sanomiin muutaman vuoden ajan avustajana juttuja ja kolumneja, mutta pöytälaatikkoon tuppasi kertyä enemmän tekstejä kuin työnantajalla oli tarvetta. Lisäksi innostus valokuvaamiseen ja siinä kehittymiseen oli yksi syy blogin perustamiselle. Olen ollut enemmän kuin tyytyväinen päätökseeni. Nyt minulla on alusta, jonne voin oman tahtini mukaan lisätä pohdiskelevia tekstejä ja kauniita kuvia. Palaute blogista on myös ollut positiivista.

Vahvistusta ajatukselle, että blogi on toimittajalle hyvä työväline, sain tunnilla vierailleelta Emmi-Liia Sjöholmilta, joka on toimittaja, bloggaaja ja uunituoreen keittokirjan kirjoittaja. Hänellä on paljon kokemusta sekä suurista mediataloista että blogimaailmasta. Hänen mukaansa toimittaja hyötyy blogista brändäyksen lisäksi monella tapaa. Bloggaajana voi itse päättää, mitä haluaa myydä, ja toisaalta myös julkaista sellaisia tekstejä, joille ei ole ostajaa. Lisäksi jutut voi editoida juuri haluamallaan tavalla. Blogitaidoista on hyötyä myös työmarkkinoilla.

Blogissa voi näyttää erikoisosaamisensa tai kehittää sitä. On myös mahdollista luoda oma media ja tienata sillä.

– Blogin kautta sain paljon näyttöä, ja sitten multa haluttiinkin kirja, Sjöholm kertoo.

Hänen esikoiskirjansa Viljaton kattaus – upeita makuja gluteenittomista raaka-aineista ilmestyi kauppoihin tammikuussa 2015.

Emmi-Liia Sjöholm on hyvä esimerkki siitä, että toimittajana oleminen ei sulje pois bloggaamista, eikä bloggaaminen toimittajana työskentelyä. Uskon, että omalla kohdallani ne myös vain tukevat toisiaan. Ja ehkä joskus, kuka tietää, saan pidellä käsissäni esikoiskirjaani…

 

Posted in Blogit, Journalismin tulevaisuus, Sosiaalinen media | Comments Off on Toimittaja bloggaajana

Päiväni bloggaajan matkassa

Osana opintojemme Sisällöntuotanto muuttuvassa mediassa -opintojaksoa pääsimme osaksi erilaisia projektiryhmiä. Minä ja kolme muuta onnellista koulutoveriani pääsimme tekemään projektia myöskin koulumme opiskelija Emmi-Liia Sjöholmin huippusuositun ruokablogin Torkkuja ja Nokkosia parissa.

Projektiryhmään pääsy oli eräällä tavalla unelmieni täyttymys. Olen haaveillut muutaman vuoden oman ruokablogin perustamisesta ja kun kuulin, että Emmi-Liia tulee pitämään tätä kyseistä projektia kurssillemme, päätin, että minun on pakko päästä hänen ryhmäänsä. Onni oli mukana, kun pääsin siihen.

Projektiin kuului rutkasti etukäteissuunnitelua ja muun muassa itseämme inspiroivin ruokakuvien etsimistä. Pinterest oli siis kovassa käytössä.

Koko projektin kruunasi työskentelypäivä oikean bloggaajan eli Emmi-Liian kotona. Päivän aikana kuvasimme erilaisia ruokia ja opimme paljon ruokakuvauksesta, mutta myös yleisesti valokuvauksesta. Asiaan kuului myös luonnollisesti kokkaaminen ja ruokien syöminen. Tärkeimpänä oppina meille kaikille ryhmäläisille oli kuitenkin varmasti se, että blogien postaukset eivät synny aivan sormia napsauttamalla, vaan niiden tekemiseen käytetään useita tunteja tai päiviä – ellei jopa viikkoja. Kaiken kaikkiaan päivä oli opettavainen ja herkullinen.

Ryhmämme projektin aikaansaannoksia, kuvauspäivän tekeleitä ja omaa Urbaaniriista-ruokablogia pääset katsomaan tästä.

Urbaaniriistan tulevaisuus on vielä suuri kysymysmerkki. Ehkä joku ryhmäläisistä innostuu sitä jatkamaan. Ehkä jopa minä. Emmi-Liian projektiin osallistumisen jälkeen intoni ruokabloggamiseen ei ole ainakaan vähentynyt – päinvastoin.

IMG_5982

 

Kuva: Iida Kekäle

Posted in Blogit | Tagged , , | Comments Off on Päiväni bloggaajan matkassa

Blogivihaajasta bloggaajaksi

Blogeista puhutaan mediassa päivittäin. Suosituimmilla saiteilla vierailee päivittäin tuhansia lukijoita. Blogeissa hyvää on se, että voit helposti etsiä sisältöä sinua kiinnostavista aiheista. Silti blogit ovat minulle uusi juttu. Olen vierastanut niitä ennakkoluulojeni vuoksi. Tämä saattaa johtua siitä, että suurin osa blogeista joihin olen törmännyt, on liittynyt salipöhinään tai tisseihin. Ei siinä, että niissä olisi mitään vikaa, mutta lukijana en ole ollut niistä kiinnostunut. Tämän vuoksi olin kehittänyt itselleni tietynlaisen kuvan koko blogimaailmasta – eikä se ollut kovin positiivinen.  Nyt ajattelen eri tavalla.

Minun on pakko myöntää, että koulu ei ole minulle se inspiroivin paikka, mutta tällä kertaa silmäni avautuivat. Olin mukana projektissa, joka liittyi blogeihin – tarkemmin sanottuna Torkkuja ja Nokkosia -blogiin. Siinä käsitellään monia aiheita, kuten vaatetusta ja ruokaa, mutta minulle esiin nousivat kuvat. Valokuvaaminen on minulle rakas harrastus. En ole ammattilainen, mutta haluaisin, että muutkin näkisivät kuviani. Ajattelin heti, että tässähän on järkeä. Kukaan ei aseta sinulle puitteita tai raameja, joiden mukaan toimia. Fitness-tytöthän toimivat samalla tavalla, kuten esim. ruokabloggaaja. He tekevät sitä, mistä pitävät ja jakavat kokemuksiaan muille (usein kuvien muodossa). Olin katsonut blogeja alaspäin.

Blogin perustaminen kävi alle tunnissa. Sisältöä ei sitten luodakaan yhtä helpolla. Projektiryhmä sopi kuvauspäivän Emmi-Liia Sjöholmille, Torkkuja ja Nokkosia –blogin ylläpitäjän luokse Helsingin Kallioon. Asunto oli juuri sellainen, kuin kuvittelin sen olevan. Valkoisille seinille heijastui kirkas aamuauringon valo. Vanhaa ja uutta oli sekoitettu hyvällä maulla. Vihreät leikkuukukat oli asetettu siististi pyöreälle, valkoiselle pöydälle. Kuvaajana ei voi muuta kuin innostua. Puitteet olivat mitä parhaat.

Emmi-Liia oli luonut reseptit ja ostanut raaka-aineet valmiiksi meitä varten. Vaikka pidän ruuanlaitosta, en silti uskaltanut mennä sähläämään hellan ääreen. Onneksi Emmi-Liia kokkasi ruuat ja oli tehnyt kakun valmiiksi jo edeltävänä päivänä. Me saimme keskittyä kuvaamiseen.

Aamuista luonnonvaloa ei pysty studiossa jäljittelemään. Kameroiden tarkennusäänet ja sulkimien räpsähtely täytti asunnon. Jälkikäteen ajattelen, että miten viisi ihmistä voi mahtua pieneen keittiöön kameroineen. Kuvat onnistuivat ja ruoka näytti herkulliselta.

Tämän projektin jälkeen olen luonut oman blogin, johon päivitän ottamiani kuvia. Blogit eivät ole minulle enää vain pinnallista ja ohimenevää muoti-ilmiötä, vaan osa journalismia. Uskon tämän valaistumisen vaikuttavan minuun myös toimittajana.

Posted in Uncategorized | Comments Off on Blogivihaajasta bloggaajaksi

Videon suosio kasvaa myös järjestöissä

Videot kasvattavat jatkuvasti suosiotaan verkkosisältönä. Mediat ovat lisänneet video- ja multimediatuotantoa. Tavalliset ihmiset lataavat esimerkiksi älykännyköillään kuvaamiaan videoita sosiaalisen median palveluihin, kuten YouTubeen, Vimeoon ja Facebookiin.

Myös järjestöt ovat löytäneet tai löytämässä videon viestinnän välineenä.

Viestintä-Piritta toteutti kartoituksen syksyn 2014 aikana järjestöjen sosiaalisen median käytön nykytilasta. Tulokset julkaistiin helmikuussa 2015.

Kartoituksen mukaan YouTube on kolmanneksi yleisin järjestöjen käyttämä sosiaalisen median kanava. Tämä kertoo siitä, että videoita tosiaan julkaistaan laajasti järjestöissä. Yleisin on Facebook, jossa on myös mahdollista julkaista videoita, vaikka se ei tavanomaisin kanava siihen olekaan.

Järjestöiltä kysyttiin myös, miten ne tulevat kehittämään sosiaalisen median käyttöä järjestöissä vuoden 2015 aikana? Tärkeimmäksi nousi videoviestinnän lisääminen. Lisäksi monessa järjestössä suunniteltiin Instagramin käyttöönottoa kuluvan vuoden aikana.

Järjestöjen videot poikkeavat toki medioiden journalistisesta sisällöstä. Tyypillisimmin järjestöjen videot liittyvät tapahtumiin tai kampanjointiin ja varainhankintaan.

Olen ollut kevään 2015 mukana vammaisjärjestön kuvausprojektissa, jossa olemme tekemässä kolme dokumentaarista videota. Videoille on kuvattu kolmen eri tavalla vammaisen henkilön arkipäivää. Lähtökohtana on tuoda esille esteitä, joita pyörätuolilla liikkuva henkilö tai näkövammainen henkilö kohtaavat. Videoissa on noussut kuitenkin keskeiseksi teemaksi kuvattavien positiivinen ja aktiivinen ote elämään.

Videolla pystytäänkin parhaimmillaan kertomaan kiinnostava tarina, joka uppoaa kohderyhmään.

Videoidemme kohderyhmänä ovat sekä päättäjät että vammautuneet ihmiset. Videon kuvaajana ja leikkaajana toivon katsojien näkevän ja tuntevan sen, mitä tekijöinä olemme halunneet viestittää. Haluaisin päähenkilöiden kannustavan sitkeydellään ja vahvuudellaan muitakin vammautuneita tai vammaisia aktiivisuuteen.

Olen iloinen siitä, että lähdin mukaan projektiin. Palkkaa en työstä saa, mutta opintopisteiden lisäksi opin dokumenttivideon tekoa alusta loppuun ammattiohjaajan opastuksella.

Posted in Sosiaalinen media, YouTube | Tagged , , | Comments Off on Videon suosio kasvaa myös järjestöissä

Enemmän on vähemmän

Kupissa on reunat. Jos siihen kumoaa kahvia enemmän kuin kupin tilavuus sallii, ylijäämä valuu pöydälle. Makeasta sumpista tykkäävän kannattaa lisäksi muistaa, että nesteeseen liukenevan sokerin määrä on rajallinen. Liuos kyllästyy.

Internetille on vaikea kuvitella ääriä, vähän niin kuin maailmankaikkeudellekin. Sinne näyttäisi mahtuvan ääretön määrä mediasisältöäkin.  Kun yhä kasvava osuus siitä on toisaalta sisältöteollisuuden tuottamaa mediaeinestä ja toisaalta kuluttajien vaihtelevan tasoisia hengentuotteita, niin journalismin ylevää perustehtävää ilmentävää sisältöä on suhteellisesti aina vain vähemmän. Kuluttaja voi kokea olevansa kusessa, kun kamaa tulee ovista ja ikkunoista niin ettei enää tahdo itse sekaan mahtua. Tiedonjanoinen kansalainen saattaa päätyä maiskuttelemaan suu kuivana kuin beduiinin sandaali.

Talvilomalla tarkoitukseni oli pitää mediapaastoa ja kirjoitella erästäkin selvitystä sekä raporttia. Kuinka ollakaan, kitaran rämpyttely alkoi yllättäen tuntua hauskemmalta vaihtoehdolta. Pyyhittyäni pölyt soittimesta, tulinkin näpelöineeksi sitä parin päivän aikana enemmän kuin muutaman viime vuoden aikana yhteensä. Jossain vaiheessa, ilman suurta suunnitelmaa, tallensin tekeleitäni jokin aika sitten hommaamallani parin sadan euron digitallentimella. Koska blogien ominaispiirteisiin ymmärtääkseni kuuluu se, että julkaisukynnystä ei ole tarvis pitää turhan korkeana, jaan nyt tässä yhden tuon viikonlopun aikana kotisohvalla äänittämistäni tuotoksista. Näin se muuttuu samalla mediasisällöksi. Lisänä rikka rokassa. Ymmärrän kyllä hyvin, jos jonkun mielestä oikeampi paikka tuotokselle olisi ollut pöytälaatikko, eli ikioma kiintolevyni.

Aivan sattumalta kipale voi ehkä toimia (onnahtelevana) metaforana mediatodellisuudessa harhailevasta janoisesta, joka lopulta kääntyy ihailemaan sisäisen maailmansa kiehtovia maisemia.

Mä suljen silmäni, on aika hyvä fiilis

Mielessäni siintää suisto Gangesin tai Niilin

Tai ehkä pitkin rantaa Vantaan sarvikuonot laukkaa

Ei niillä ole koskaan

suut kuivina kuin beduiinin sandaali

 

Kappale saattaa sisältää pieniä määriä journalismin jäämiä, tai jämiä.

 

 

 

 

 

Posted in Uncategorized | Comments Off on Enemmän on vähemmän

Pienen maan omat videomarkkinat

Suomi on pieni maa. Maa, jossa puhutaan kieltä, jota vain murto-osa maapallon väestöstä ymmärtää.

Miten näin kapea-alaisella kielellä voi siis menestyä Youtubessa?

Kun vertaillaan listaa Youtuben katsotuimmista videoista, suurin osa niistä on musiikkivideoita englanniksi lauletuille pop-lauluille. Listalta löytyy muun muassa Justin Bieberiä, Katy Perryä ja Jennifer Lopezia, jotka kaikki laulavat englanniksi.

Mutta listan ykkönen ei.

Ykkösenä on eteläkorealaisen Psyn ”Gangnam style”, jossa lauletaan koreaksi. Videota on katsottu reilusti yli kaksi miljardia kertaa. Ehkä kaikkea toivoa ei siis tarvitse heittää hukkaan.

Ei ainakaan, mikäli Joona Haataista, Youtube-verkosto Töttöröön 23-vuotiasta maajohtajaa on uskominen.

– Suomeen tarvittiin paikallinen toimija, joka myy sisältöyhteistyötä suomalaisille sisällöntuottajille, Haatainen kertoo.
– Maailmanlaajuisesti toimivat kansainväliset Youtube-verkostot ovat keränneet jopa satoja miljoonia liikevaihtoa.

Youtuben maailma poikkeaa perinteisestä markkinamaailmasta.
– Kun perinteinen mainosmedia joutuu arvailemaan, meidän ei tarvitse veikata, mistä yleisö pitää, Haatainen kertoo.
– Meillä tubettajat ovat eläneet vuosia kohderyhmässä itsessään; he tietävät, mikä toimii ja mikä ei, miten mainontaa kannattaa viestiä yleisölle ilman, että tulee mainosähkyä.

Töttöröön verkoston jäsenillä on yhteenlaskettuna 850 000 tilaajaa ja videot saavat noin yhdeksän miljoonaa näyttökertaa kuukausittain.
– Miljoona näyttökertaa tarkoittaa noin tuhannen dollarin tuloja, Haatainen arvioi.
Tämän mukaan kuukausittaiset tulot olisivat siis noin 7944 euroa kuukaudessa.

Mutta jos siinä olisi kaikki, olisi Töttöröön olemassaolo kyseenalaista; kuka tahansa voi ryhtyä Youtube-partneriksi ja kerätä mainostuloja videonäytöistä. Töttöröö ottaa kuitenkin kaiken hyödyn irti paikallisuudesta.
– Keskitymme sisältömarkkinointiin, joka on ydinosaamistamme, Haatainen kertoo.
– Mukana on myös viestintästrategiamme, jolla pyrimme saamaan tähtemme esiin kaiken maailman Huomenta Suomeen ja vastaaviin.

Yleensä yhteistyösopimus tapahtuu Haataisen itsensä aloitteesta.
– 95 prosenttia sopimuksista alkaa siitä, että saa idean ja marssii mainostajan puheille, Haatainen kertoo.

Elävänä esimerkkinä Haatainen näyttää videon, jonka päätarina kulkee sponsorin Billy’s-pitsan ympärillä. Mainonta on kaukana hellävaraisesta; tuntuu, että 24-minuuttinen lyhytelokuva on vain 24 minuuttia Billy’sin mainosta.

Mutta yleisö tuntuu tykkäävän. 308 844 katselukertaa ja 5 335 tykkää videosta; vain 115 on klikannut alapeukkua, eli ilmaissut tyytymättömyytensä videota kohtaan.

Kun media muuttuu, tarvitseeko katsojankin muuttua mukana?

Biisonimafian elokuva “Koeaika”: https://www.youtube.com/watch?v=UodCgtQrpu0

Posted in YouTube | Comments Off on Pienen maan omat videomarkkinat

Journalismin tuleva yleisö on jo Tubessa – oletko sinä?

Meillä oli tänään luennoitsemassa Joona Haatainen Töttöröö.fi-sivustolta. Hän tuli sisään melko raflaavalla väitteellä: YouTube on muutakin kuin kissavideoita.

Tottahan se on. YouTuben tilatuin kanava kuuluu ruotsalaiselle Felix ”PewDiePie” Kjellbergille. PewDiePie tekee videoita, joissa Felix kommentoi omassa tyylilajissaan humoristisesti ruudulla tapahtuvia asioita.

Ennen PewDiePien maailmanvalloitusta suosituin YouTube-kanava oli Smosh, kahden amerikkalaisnuoren kanava, jossa esitettiin lyhyitä sketsejä. Tällä hetkellä PewDiePiella on 34 miljoonaa tilaajaa ja Smoshilla karvan alle 20 miljoonaa tilaajaa.

Kumpikaan näistä YouTuben jättiläisistä ei noussut minkään markkinointiryhmän asiantuntijaspesialistien analyysien perusteella vaan yksinkertaisella, hyvällä viihteellä, jota ihmiset halusivat katsoa. Haatainen sanoikin, ettei tubettajien keskuuteen välttämättä edes rahalla pääsisi.

Haataisen mukaan nuorten ajankäyttö YouTuben parissa on jo ohittanut tavallisen television, mikä minusta johtuu vain ja ainoastaan siitä, että YouTubessa kenen tahansa on mahdollista löytää juuri sellaista sisältöä, mitä haluaa katsoa. Toisaalta, luovalle ihmiselle YouTube on myös mahtava mahdollisuus tuottaa juuri sellaista sisältöä mitä itse haluaa, välittämättä ”yläkerran herroista” tai siitä, onko päivän viihdepaukku juuri sitä mikä uppoaa kaikille vauvasta vaariin.

Olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että YouTube on mullistava mahdollisuus myös journalisteille saada omaa materiaalia ulos. Se tarkoittaa tosin sitä, että vanhat, perinteiset, kirjoituskoneella toimivat toimittajat joutuvat opettelemaan videoneditointia ja kuvallisen kerronnan keinoja. Jos toimittaja haluaa käsitellä nuorten aiheita tai tarjota aiheitaan nuorille sopivassa muodossa, miksi mennä merta edemmäs kalaan, kun nuori yleisö on jo YouTubessa?

Posted in Uncategorized | Comments Off on Journalismin tuleva yleisö on jo Tubessa – oletko sinä?