Internet of Things (IoT) -käsitteen suora käännös suomeksi tarkoittaa asioiden Internetiä tai vaihtoehtoisesti esineiden Internetiä. Itsessään tämä käännös ei vielä avaa sen merkitystä tai määritelmää. Sitä voidaan kylläkin tulkita sen perusteella kun tiedetään mitä siihen kuuluu. Tämän avulla voidaan ennakoida, miltä tulevaisuus voi näyttää kun esineiden Internet yleistyy. Tämä kirjoitus tarjoaa erään määritelmän siitä mitä on esineiden Internet (IoT) ja miltä tulevaisuus voisi näyttää kun IoT yleistyy.
Jotta esineiden Internetiä voi ymmärtää, siihen liittyviä elementtejä on määriteltävä ensin. Eräs keskeinen elementti on infrastruktuuri, joka mahdollistaa esineiden Internetiin liittyvän tiedon keräämisen, tallentamisen ja jakamisen. Käytännössä tämä tarkoittanee mobiiliverkkoa, joka mahdollistaa IoT:n tuoman kapasiteettitarpeen kasvattamisen. Tämä on asia mihin myös Nokian toimitusjohtaja Rajeev Suri viittasi esityksessään. Jatkuva nettiyhteys ja esineiden Internetiin liittyvät pilvipalvelut ovat oleellinen osa kokonaisuutta, koska kerättävä data on tallennettava paikkaan josta se voidaan edelleen jakaa muille laitteille. Esineiden internetiin liittyviä laitteita voivat olla käytännössä ihan mitkä tahansa ja missä tahansa, mikäli ne täyttävät vaatimukset. Televisiot, jääkaapit, valvontakamerat, jäätelöautomaatit, robotit, itseohjautuvat autot tai vaikkapa aseet ovat tästä käypiä esimerkkejä. Käytännössä mikä tahansa laite, joka täyttää vaatimukset laskentatehon, verkkoyhteyden, datan käsittelyn ja ohjelmiston osalta, voi kuulua esineiden Internetiin.
Se mikä on oleellista, niin esineiden Internetiin liittyy siellä olevien esineiden tunnistustarve käyttäjiä kohtaan, jota esineiden Internetissä voidaan tehdä monin eri keinoin. Käyttäjän tunnistustarve tarkoittaa käyttäjän profiilia ja siihen liitettävää käyttäjädataa, jota syntyy monista eri lähteistä. Käyttäjädataa keräävät profiiliin esimerkiksi nettisivustot, älypuhelimet, esineet tai vaikkapa liikkuminen kaupassa, jossa kasvontunnistusohjelman perusteella voidaan liittää asiakas hänen käyttäjäprofiiliinsa. Käytännössä esineiden Internetissä olevat esineet voivat tunnistaa käyttäjänsä useilla eri tavoilla kuten biometrisillä tunnisteilla (esimerkiksi sormenjälki), kasvontunnistuksella, käyttäjätunnuksella sekä salasanalla tai vaikkapa henkilökohtaisella varmenteella mikä voi olla kännykässä. Käytännössä esineiden internetissä ei ole oleellista kuka seuraa käyttäjää, vaan se että mikä seuraa käyttäjää. Uskoisin, että esimerkiksi gmail -käyttäjäprofiili saa aivan uuden merkityksen, kun esineeseen liittyy käyttäjäprofiilin tunnistusmahdollisuus.
On otaksuttavaa, että esineiden Internet tulee tekemään useille eri kulutushyödykkeille muutoksen. Tämä muutos on verrattavissa siihen, mikä on tapahtunut aikaisemmin tuotteille joiden fyysinen olomuoto ja kulutustottumus muuttui Internetin kehittymisen myötä. Siinähän esimerkiksi CD -levyt muuttuivat musiikkipalveluiden kautta ladattaviksi tiedostoiksi, jonka jälkeen tulivat musiikin suoratoistopalvelut. Toisin sanoen aikaisemmin kaupasta ostetut tuotteet muuttuivat palveluiksi, jonka jakelua ja käyttöä hallitsee palveluntarjoaja. Kuluttaja ei omista tässä tapauksessa fyysistä kopiota, kuluttajan rooli on kuluttaa palvelua tiettyä korvausta vastaan.
Esineiden Internet tulee mitä ilmeisemmin muuttamaan fyysisten tuotteiden kulutuskäyttäytymistä, koska sinne liittyneet fyysiset tuotteet voivat olla jatkuvasti yhteydessä palveluntarjoajaan ja välittää tietoa eri paikkoihin. IoT -maailmassa asiakkaat eivät enää välttämättä osta tuotteita omakseen. Omistamisen sijasta asiakkaat ovat muuttuvat palveluiden käyttäjäksi ja he saavat tuotteet käyttöönsä palvelusopimuksia ja niiden toimitusehtoja vastaan. Esineet voivat raportoida käyttöasteensa suoraan palvelutarjoajalle, joka voi laskuttaa esineiden internetin käyttäjää.
Tässä mallissa kuluttaja ei omista esimerkiksi autoa, vaan maksaa autoon liittyvästä palvelun käyttöasteesta. Palveluntarjoaja voi halutessaan konfiguroida palvelun toimimaan alueellisesti, esimerkiksi käyttäjä voi käyttää autoaan vain maantieteellisesti rajatulla alueella. Toisaalta voidaan hinnoitella esineiden internetissä palvelut niiden käytön mukaan. Palveluntarjoaja voi olla läsnä käytännössä jokaisessa palvelutapahtumassa ja seurata käyttäjien tottumuksia. Alkeellisena esineiden Internet -tuotteena voidaan pitää älytelevisioita ja sen kautta jaettavia suoratoistopalveluita.
Käytännössä jokaisella palveluntarjoajalla ja esineellä. joka on kytketty esineiden Internetiin, on mahdollisuus päästä käyttäjän tietoihin ja muodostaa siihen liittyvällä tehdyllä älyllä1 tulkintoja käyttäjästä. Tässä yhtälössä käyttäjän asiaksi jää miettiä se, että “mitähän tuo esine minusta ajattelee”, koska käyttäjän profiililla voi olla vaikutusta esineen käyttöön. Ongelmaksi tämä asia muuttuu silloin, kun esine voi aiheuttaa vahinkoa (esim. droidi, ase tai molemmat yhdessä). Sekin on käyttäjälleen haaste kun esineiden internetissä oleva esine vikaantuu. Esineiden Internetissä ovat ongelmallisia vastuukysymykset, koska miten IoT -esineen käyttäjä voi ottaa vastuuta tuotteesta, jonka toiminnasta vastaa sen palveluntarjoaja.
Yksi asia lienee varma: esineiden Internet nostaa riippuvuuden tietotekniikasta aivan uudelle tasolle. Riippuvuuden toisena puolena on se, että mitä enemmän on riippuvainen niin sitä enemmän on haavoittuvainen – olipa kyse sitten yksilöstä, yrityksestä tai yhteiskunnasta.
KTM Tuomo Ryynänen
Lehtori
Haaga-Helia AMK Digitalouden koulutusyksikkö
etunimi.sukunimi@haaga-helia.fi
1 = Käytin tarkoituksella termiä “tehty äly” tuttavallisen tekoälyn sijasta. Jokainen äly joka perustuu algoritmeihin ja joka voidaan laskea, on tehtyä älyä jolla on kehittäjän luoma logiikka. Tekoälyyn liittyy mielestäni piirre, jossa äly on keinotekoisesti luotu ja sen käyttäytymistä ei voida ennakoida, se ei myöskään perustu ennalta laadittuihin algoritmeihin.
