Kuukausi on mennyt päätöksestäni jättää käytöstä pois mobiili-internet sekä älypuhelin. Olen tehnyt tästä luopumisprosessista muutamia havaintoja sekä kirjannut kokemuksia siitä, mitä päätöksestä on seurannut. Havainnot ovat henkilökohtaisia, ja niitä ei pidä yleistää. Joku muu voi kokea asian toisin kuin tämän blogin kirjoittaja.
- Käytön lopettamisen seurauksena jatkuvan multitaskaamisen, eli monen asian samanaikaisen tekemisten sijasta tulee tehtyä asioita eri tavalla. Koska tietotekniikka ja sen tuomat palvelut eivät ole läsnä, niin ne eivät vaadi myöskään huomiota. Tämä on mahdollistanut sen että voi keskityttyä tekemään yhdestä kahteen asiaa samanaikaisesti, koska ei ole laitetta joka vaatisi jatkuvaa huomiota. Mikäli puhelin hälyttää kesken rutiinien, niin se on joko SMS-tekstiviesti tai puhelinsoitto. Tuottamani Pahkasian -joukkorahoitusprojektissa viestejä tuli noin 2500 kappaletta kolmessa kuukaudessa, joten ei ole aivan tavatonta että puhelimen käyttö ylikuormitti arkea.
- Älypuhelimesta luopuminen näyttää jossain määrin merkinneen muistin ja havainnointikyvyn parantumista. Uskoisin tämän asian johtuvan siitä, ettei tule enää ulkoistettua muistamista vaativia asioita älypuhelimelle, kuten esimerkiksi kalenteritietoja, hoidettavia asioita, jne. Aikaisemman käyttötottumukseni perusteella luotin, että muistamista vaativat asiat tarkistan älypuhelimella paikan päällä ilman ennakkosuunnittelua. Samalla on kertynyt näkemys siitä, että älypuhelimen seuraaminen vie huomiota keskustelusta tai jostain, joka edellyttää keskittymistä tai kanssakäymistä. Tosin tämä ei vieläkään täydellistä ole kohdallani, mutta se lieneekin kirjoittajan henkilökohtainen ominaisuus.
- Keskittymisen parantumisen huomaa esimerkiksi television katselussa, lehden lukemisessa tai työasioiden hoitamisessa. Epäilen tämän johtuvan vähentyneestä sosiaalisen median huomiotarpeesta, eri uutisvirtojen ja sähköpostien seuraamisen siirtymisestä tietokoneelle kännykän sijasta ja tietotekniikkaan liittyvän käytön ajan eriytymisestä muusta ajasta. Tästä on seurannut se, että monen asian samanaikainen huomioiminen on vähentynyt, ellei jopa loppunut kokonaan. Katsoisin tämän parantavan laadullista tuottavuutta, jossa keskitytään vähempiin asioihin kiinnittämällä paremmin niihin huomiota.
- Muuttunut ajankäyttö on ollut myös eräs havainto. Silloin kun tulee hetki jolloin on vapaata aikaa (esimerkiksi odotellessa), niin älypuhelimen käytön lopettaminen on myös tarkoittanut sitä ettei ole ensimmäisenä mielessä tarkastella älypuhelinta. Tällä on ollut merkitystä myös kärsivällisyyden paranemiseen, koska kaikkea haluamaansa tietoa tai viestintää ei tarvitse saada heti ulottuville. Jatkuvasti mukana olevat palvelut ja viestintämahdollisuudet älypuhelimen avulla näyttää olevan korvike ajankäytölle. Tästä voi syntyä palveluihin ja niiden käyttöön huomaamaton riippuvuussuhde.
- Käyttötottumukset ovat muuttuneet, koska jatkuvaa tarvetta älypuhelimen mahdollistamiin palveluihin ei ole olemassa. Koska tarvetta palveluille ei, niin silloin ei ole myöskään pakonomaista tarvetta käyttää aikaansa latailuun tai latauspaikan hakemiseen. Nykyinen, noin viikon kestävä latausaika on luksusta. Saatavilla olevien palveluiden ja tiedon määrä ei korvaa laatua.
Enää ei tunnu maailmanlopulta, mikäli ole nettiä saatavilla tai kännykässä on vain alle 5% virtaa.
- Liikenneturvallisuus on parantunut, kun tarve älypuhelimien käyttöön on kadonnut. Tämä on varmasti tärkein yksittäinen pointti, jolla on välitön vaikutus ympäristöön: muiden sekä oman liikenneturvallisuuden parantaminen. Liikenteessä laittaa nyttemmin helposti merkille sen, että monet autoilijoista valitsevat mieluummin älypuhelimen käytön liikenneturvallisuuden kustannuksella. Onko sosiaalinen media tai sähköposti tärkeämpi kuin etäisyys edellä menevään ajoneuvoon tai siihen kuljettajan huomioon, jonka ihmiset tarvitsevat suojateillä?
- Yhteiskunnallinen ja sosiaalisen kanssakäymisen kulttuuri on muuttunut nopeasti. Tämä tarkoittaa havaintoja siitä miten ihmiset käyttävät aikaansa tilanteissa, jossa ihmiset kohtaavat toisiaan. Ei ole mitenkään harvinaista, että kohdataan ja sen jälkeen ovat vietetään ruutuaikaa omissa päätelaitteissa puhumatta toisilleen mitään. Samassa yhteydessä on syntynyt tulkinta että älypuhelimen tai tabletin käyttö ylittää normaalit sosiaaliset käytösstandardit ja sen käyttö etuoikeuttaa olla kuuntelematta ja seuraamatta kanssaihmisiä tilanteissa missä on. Tästä vertaishavaintona tuli esiin esimerkiksi Anne Bernerin käytös tänään 17.11.2015 eduskuntakeskustelussa, jossa älylaitteen käyttö voitti keskustelun asiasisällön opposition puheenvuoroissa, joissa käsitellään kansakuntaa koskevia kysymyksiä. Ikävä, että älylaitteen sisältö on tärkeämpää.
- Älypuhelimen käytön lopettamisen aikana olen tehnyt havainnon eräänlaisesta riippuvuudesta koskien on-line tietotarpeita, jossa jokin ärsyke synnyttää tarpeen hakea ja lukea tietoa välittömästi. Se tarve voi olla mikä tahansa ja se voi tulla milloin tahansa. Sen käyttö ei katso aikaa ja paikkaa. Eräitä esimerkkejä ovat älypuhelimen käyttö vessassa, ravintolassa tai vaikka havaitessa televisiossa näyttelijän, jonka kuulumisia voi käydä katsomassa internet movie databasesta. Tämän jatkuvan tietotarpeen tyydyttäminen lienee jotenkin yhteydessä ajankäytön hallintaan ja toiminnan suunnitteluun.
- Koska älypuhelimen käytön lopettaminen on merkinnyt myöskin tietotarpeiden käsittelyn muuttumista, välittömien on-line tietotarpeiden tyydyttäminen ei enää ole kiinnostava asia. Ainoastaan GPS-navigoinnissa on esiintynyt ajoittaista tarvetta, jonka auton oma erillislaite on kyllä pystynyt hoitamaan. Spotifyn käyttö on ollut lievä haaste, mutta tämä oli ratkaistu kohdallani jo aikaisemmin koska päätin korvata Spotifyn nettiradioilla. Yllättävänä seurauksena musiikin kulutus nousi merkittävästi, kun ei ollut käyttötottumustensa kanssa jumissa jatkuvasti samoissa soittolistoissa.
- Netin käyttöaika ja aika ilman internetiä ovat kaksi erillään olevaa osaa. Kun internet ei ole saatavilla jatkuvasti, niin sen käyttöaika on rajoittunut omaan lokeroonsa. Internetin käyttö tarkoittaa aikaa perinteisen tietokoneen kanssa, jolloin keskitytään vain tietokoneen käyttöön siinä paikassa, eikä juuri muuta. Tästä on seurannut se että sosiaaliseen mediaan, uutisiin tai sähköposteihin liittyvät ajatukset ovat rajoittuneet pelkästään tietokoneella tehtävään toimintaan.
- Kun internet -käyttömahdollisuus ei ole taskussa mukana, niin ajatukset eivät pyöri “jonkin tsekkauksessa” tai jatkuvan läsnäolon tunteessa. Tämän seurauksena voi olla läsnä omassa hetkessä ilman tunnetta siitä että “koskahan sitä älylaitetta pääsisi taas räpläämään”. Tämä kommentti tulee siis käyttäjältä, joka käytti päivän aikana 50-100 kertaa älypuhelinta. Tästä arvioisin olevan 90% tarpeetonta ja hyödytöntä älypuhelimen käyttöä. Koska tämä ajankäyttö on tehostunut älypuhelimen käytön lopettamisen myötä, niin tunne henkilökohtaisen tuottavuuden paranemisesta on olemassa.
- Henkilökohtainen tietosuoja on parantunut. Yleisesti tiedetään älypuhelimien sovellusten ja käyttöjärjestelmien keräävän jatkuvasti tietoa käyttäjistään. Älypuhelimen käytön lopetuksen seurauksena, tämä usein käyttäjän kannalta hyödytön tiedonkeruu on loppunut. Sovellukset eivät vaadi enää pääsyä yhteystietoihin, valokuviin, sijaintiin, hakutietoihin tai muuhun vastaavaan henkilökohtaiseen tietooni, koska tietoja kerääviä sovelluksia ei enää puhelimessani ole.
Tämän kokemuksen perusteella voisi kysyä, että tyhmentääköhän nuo älylaitteet ja tietotekniikka käyttäjiään? Näyttää siltä, että ne voivat laiskistuttaa käyttäjäänsä ja aiheuttaa riippuvuutta. Käsittääkseni ihmiskunnan menestys lajien kirjossa on perustunut ponnisteluihin, ja näitä tarpeita ponnisteluille tietotekniikka näyttää vähentävän yhä kiihtyvän digitalisaation myötä. Minkähänlainen sukupolvi meille syntyy tulevaisuudessa, joka on riippuvainen internetin jatkuvasta läsnäolosta?
Eli ihan kivoja kokemuksia on ollut, voittopuolisesti tunne on positiivinen tässä kokeessa. Ymmärrän, jos kaikki eivät hoksaa sitä mitä kivaa on olla ilman netin jatkuvaa läsnäoloa. Tosin itse ihan heti en taida palata mobiilinetin jatkuvaan läsnäoloon, koska havaintoni perusteella haitat ylittävät toistaiseksi hyödyt.
KTM Tuomo Ryynänen
Lehtori, tietotekniikan johtaminen ja hyödyntäminen
tuomo.ryynanen@haaga-helia.fi
Ps 1. Tuntuuko, että lisääntynyt tietotekniikka aiheuttaa haasteita? Aiheesta on tuotettu korkeakoulun aikuispedagogiikkaa hyödyntävä koulutuspaketti. Tavoitteena on parantaa organisaation tuottavuutta, joka tapahtuu kehittämällä ihmisen ja tietotekniikan keskinäistä suhdetta.
Ps 2. Käyttämäni puhelin on fyysisesti älypuhelin, mutta “ultra stamina” virransäästötilan ansiosta puhelimessa on optio jolloin puhelimella ei voi muuta kuin soittaa, lähettää ja vastaanottaa SMS-viestejä, käyttää kameraa, katsella valokuvia sekä hyödyntää kellotoimintoja. Toisin sanoen puhelimen ominaisuudet ultra stamina -tilassa vastaa perinteistä matkapuhelinta.
