Kaksi vuotta ilman älypuhelinta

Taustaa

Melko tarkalleen kaksi vuotta sitten, lokakuun viikonloppuna sain idean luopua älypuhelimen käytöstä ja tarkastella millaisia havaintoja käytön lopettamisesta seuraa. Tätä päätöstä ennen voisin katsoa olleeni älypuhelinten suurkuluttaja, jolle jatkuva internetin läsnäolo oli välttämättömyys ajasta ja paikasta riippumatta. Nyt on sopiva aika katsoa havaintoja siitä, mitä on kahden vuoden aikajaksolla on kertynyt älypuhelimen käytön lopettamisesta. Todettakoon, ettei älypuhelimesta luopuminen tarkoita tietotekniikan ja netin käytön lopettamista. Koska älypuhelin ei ole käytössä, niin älypuhelimesta luopuminen määrittelee internetin läsnäolon ja käyttäjänsä riippuvuuden internetistä päivittäisessä arjessa.

..mikään yksittäinen päätös ensimmäisen tietokoneen hankkimisen jälkeen ei ole opettanut tietotekniikkaa niin paljon kuin älypuhelimesta luopuminen.

Muuttunut suhtautuminen tietotekniikkaan ja digitalisaatioon

Älypuhelimesta luopuminen on  muuttanut suhteen tietotekniikan ja internetin jatkuvaan läsnäoloon kriittiseksi. Toistuvat uutiset tietotekniikkaongelmista saavat miettimään, että onko digitalisaatio järkevää laajassa mittakaavassa? Määrittelen tässä yhteydessä digitalisaation olevan prosessi, jossa tavoitteena on korvata reaalimaailman fyysiset suoritteet (prosessit, hyödykkeet, vaihdannanvälineet (raha) ja jopa enenevässä määrin päätöksenteko) digitaaliseksi versioksi, joita hallinnoidaan päätelaitteilla eri palveluihin liittyvän datan avulla. Digitalisaatioon liittyy internetin jatkuva läsnäolo sekä datan hyödyntyminen prosessin eri vaiheissa, joissa digitalisaation lopputuloksena on pitkälle mahdollistettu koneellinen päätöksenteko.

Esimerkki digitalisaatiosta on itseohjautuva auto, joka toimitetaan palveluna omistamisen sijasta käyttäjälle. Kuljettajalla on rajoitettu oikeus auton kulkuun, joten auton kuljettamiseen liittyvä prosessi on digitalisoitu auton tehtäväksi kuljettajan sijasta. Itseohjautuva auto tekee tietoliikkeenyhteyksien ja havaintosensorien perusteella päätöksiä auton liikkeestä, joten tämä on se kohta prosessissa joka korvaa ihmiskuljettajan päätöksentekokyvyn. Välttämättä auton ei tarvitse olla itseohjautuva, koska jo nyt on markkinoilla autoja, jotka ottavat automaattisesti auton hallintaansa kuljettajalta kysymättä. Näitä ominaisuuksia kutsutaan automaattisiksi hätäjarrutusjärjestelmiksi, jotka puuttuvat auton liikkeeseen keräämänsä datan perusteella.

Mainitsemani teknologiakriittisyys (ellei jopa pieni muotoinen kapina?) on nostanut kysymyksen esiin siitä, että mitä järkeä digitalisaatiossa? Tarkastelen pohtimaani järkiperustetta  pääasiallisesti kahdesta eri tulokulmasta, jotka ovat turvallisuus ja vastuu.

Autoesimerkkiä jatkaakseni, näistä ensimmäinen liittyy turvallisuustekijöihin ja käytössä olevan esineen korkeaan riippuvuuteen saatavilla olevasta datasta. Tuoreessa muistissa ovat kiristysohjelmat, jotka pääsevät teknologisiin laitteisiin. Siinä kiristysohjelma lukitsee ohjelman ja pyytää käyttäjiltä rahaa, jotta ohjelma aukeaa. Mitäpä jos auton ollessa kytkettynä internetiin autoon pääsee kiristysohjelma, jossa se haittaa auton ohjaamista sadan kilometrin tuntivauhdissa ja alkaa vaatimaan lunnaita? Paljonko olisi sopiva hinta maksaa ja missä ajassa? Toinen yhtä ikävä vaihtoehto on, että autoihin ei tehdä ohjelmistomurtoja, vaan tieliikennejärjestelmiin syötetään virheellistä dataa, jolloin haitat leviävät samanaikaisesti kaikkiin autoihin jotka ovat hyödynnettävästä datasta riippuvaisia.

Jos kiristysohjelma iskee ajon aikana autoon, paljonko kuljettaja on valmis maksamaan ja kuinka nopeasti?

Mainitsemani teknologiakriittisyyden toinen kohta liittyy siihen kiireeseen, millä vauhdilla uutta teknologiaa kehitetään ja edistetään ilman, että huomioidaan olemassa olevia toiminnan edellytyksiä. Kysymys tässä yhteydessä on juridiikassa ja siitä, että oikeusjärjestelmämme ei ole valmis digitalisaatioon. Suomalaisessa oikeusjärjestelmässä on olemassa oikeussubjektina luonnollinen henkilö (ihminen) ja juridinen henkilö (yritys, tai yhteisö). Oikeussubjektin ominaispiirre on, että se on kykenevä tekemään ja toimeenpanemaan päätöksiä. Oikeusjärjestelmässä päätöksenteosta seuraa vastuu, jossa oikeussubjekti vastaa tekemästään päätöksestä.

Esineiden internet (IoT) muuttaa esineiden ja kuluttajien suhdetta

Digitalisaatioon ja oikeusjärjestelmään liittyy oleellisesti esineiden internet (IoT), jossa laitteisiin liitettävien tiedonkeruu- ja analytiikkamahdollisuuksien ansiosta koneet ovat kykeneviä tekemään käyttäjiään koskevia päätöksiä. Ongelmana vain tässä on, että oikeusjärjestelmämme ei tunne oikeussubjektia, joka on itsenäiseen päätöksentekoon kykenevä esine. Jos esineen tekemä päätös aiheuttaa vahinkoa, niin miten esine voi kantaa seuraukset? Toisin sanottuna millainen oikeussubjekti on sellainen,  joka ei kykene vastaamaan tekemästään päätöksestä?

Jos esineen tekemä päätös aiheuttaa vahinkoa, niin miten esine voi kantaa seuraukset?

Tästä esimerkkinä kokeilin erään auton maahantuojan kantaa siihen, että kuka kantaa seuraukset mikäli auto, joka on varustettu automaattisella hätäjarrutusjärjestelmällä, vikaantuu ajossa ja siitä aiheutuu vahinko? Maahantuojan vastaus oli, että kuljettaja vastaa aina seurauksista. Tämä siitä huolimatta, vaikka kuljettajalla ei ole mahdollisuutta vaikuttaa auton kulkuun, kun auton tekniikka ottaa ajoneuvon hallintaansa. Kuka haluaa ostaa sellaisen auton, jos tietää että tällainen seuraus on tulossa? Auton ostajan kannalta ongelma on, ettei auton ostajalla ole mahdollisuutta päästä auton dataan ja ohjelmistoon käsiksi, joten toteennäyttäminen lienee mahdotonta auton vikaantuessa. Suosittelen kysymään autoa ostaessa, onko autossa järjestelmiä jotka ottavat auton hallintaansa ja jos on, niin kuka vastaa vahingosta? Itse asiassa saman kysymyksen vastuusta voi kysyä ihan mistä tahansa IoT -tuotteesta.

Älypuhelimesta luopuminen muuttaa kulutustottumuksia

Kirjoitin jo vuosi sitten, että älypuhelimesta luopuminen muuttaa kulutustottumuksia. Silloin kyse oli yksittäisistä tuotteista, mutta viitaten aikaisemman kohdan esimerkkeihin, kulutustottumus on muuttunut miltei jokaista tuotetta kohtaan, joka on kytkettävissä nettiin. Jatkuva uutisointi tietotekniikkaongelmista ja niihin liittyvistä turvallisuusuhista laittaa väistämättä ajattelemaan käyttäjän suhdetta kuluttamiinsa tuotteisiin. Niinpä tämä on johtanut yksinkertaisuuden filosofiaan tuotteita valitessa. Alustava havainto on että tuotteet jotka eivät ole kytketty nettiin, ovat lähtökohtaisesti yksinkertaisempia ja toiminta varmempia. Esimerkiksi erään premium -tuotteen maahantuoja sanoi, että lisääntyvät viat tulevat olemaan tulevaisuudessa arkipäivää ja ne ovat hyväksyttävä.

Nykyään olemme siinä määrin historiallisessa tilanteessa, että kuluttajan suhde muuttuu kuluttamaansa tuotteisiin. Tämä asia perustuu siihen, että kuluttajan ja tuotteen lisäksi tuotteen käyttöön liittyy useampi osapuoli, joka voi olla esimerkiksi laitteen valmistaja, jakelija tai muu osapuoli. Tämän seurauksena, laitteen käyttö kerryttää dataa ja laitteen käyttöä voidaan ehdollistaa, josta esimerkiksi voi seurata se, että laitteiden toimintaa voidaan muuttaa omistuksesta laitteen käyttöoikeudeksi (esim autot). Muina esimerkkinä voivat olla vaikka älytelevisiot, jotka voivat muuttua ajan myötä yhteensopimattomaksi ja jonka käyttöä seurataan eri tavoin.

Kulutustottumuksissa digitalisaatio tarkoittaa yleensä korvaavaa toimintamallia hyödykkeen kuluttamiseksi. Tuotantomallillaan digitalisaatio on tehokkuudeltaan ylivoimainen reaalimaailman toimintamalliin verrattuna, ja käytännössä digitalisointi syö elintilan reaalimaailman toimintamallilta, korvaten sen ehkä kokonaan. Väistämättä tämä on tuonut mieleen sen, että mikä on se toimintatapa silloin kun digitalisaatio on korvannut reaalimaailman toimintamallin mutta sitten jos digitalisaatio ei toimikaan tai siihen ei voi luottaa?

Tuotantomallillaan digitalisaatio on tehokkuudeltaan ylivoimainen reaalimaailman toimintamalliin verrattuna

Ainakin rahassa ja tiedonvälityksessä on riskinsä, mutta myös muissakin – kuten esimerkiksi äänestämisessä. F-Securen Mikko Hyppönen ilmoitti Ylellä joulukuussa 2016 ehdottomasti vastustavansa sähköistä äänestystä – siihen on syynsä ja se on digitaalinen toimintamalli. Äänestäminenkin on kulutuskäyttäytymistä ja sähköinen äänestys edustaa äänestystä digipalveluna sisältäen digipalvelun riskit.

Tietotekniikan hyödyntäminen tarvitsee uusia suuntia

Tietotekniikan toimintaympäristö on muuttunut dramaattisesti viimeisten vuosien aikana ja muutos ei ole ainakaan hidastumaan päin, niin kokemukseni perusteella tarvitsemme tietotekniikan jatkuvan läsnäolon johdosta uusia johtamisoppeja tietotekniikan hyötyjen rakentamisessa. Tähänastiset johtamisopit ovat perustuneet pääasiassa tietotekniikan käytön lisäämiseen eri tavoin, jossa tämä johtamissuunta edustaa määrällistä tietotekniikan johtamista. Mielestäni olisi syytä kehittää laadullista johtamissuuntaa, jossa keskitytään tietotekniikan laadullisiin seurauksiin, koska mobiiliverkkojen myötä tietotekniikka ja massiivinen pilvilaskentateho on joka paikassa.

Laadullisen tietotekniikkajohtamisen tavoitteena ei ole lisätä tietotekniikkaa jokaiseen mahdolliseen paikkaan. Laadullisen johtamisen  tuloksena voi olla jopa päinvastainen seuraus tietotekniikan käyttöönoton järkevyydestä. Johtamismallin avulla pitäisi voida minimoida niitä haittoja joita jatkuva digitalisointi voi tuoda mukanaan. Laadullisen tietotekniikkajohtamisen tavoitteena on etsiä paras ratkaisu joko tietotekniikan kera tai ilman sitä.

Lopuksi

Kokemukseni älypuhelimen käytöstä ja sen lopettamisesta on opettanut useita asioita – asiassa on tiettyä ironiaa, sillä käytön lopettaminen on opettanut tietotekniikasta enemmän kuin käytön jatkaminen.

Tämän hetkisenä välitilinpäätöksenä arvioisin, että tietotekniikan hyötyjen lisääntyminen kuluttajille ei ole enää itsestäänselvyys sillä tietotekniikkaa on helpompaa käyttää myös haitallisemmin kuin koskaan ennen joko tahallisesti tai tahattomasti.

Älypuhelimen tuoma jatkuva on-line mahdollisuus olla netissä ei näytä enää kovin houkuttavalta ajatukselta, kun siitä on onnistunut luopumaan.

Vapaus älypuhelimesta, jatkuvasta tavoitettavuudesta, turhista sovellusilmoituksista, whatsapp ryhmistä, käyttäjäseurannasta, kohdennetusta mainonnasta, digitaalisesta mobiilista jalanjäljestä, päivitysvaatimuksista, jatkuvasta akkujen latailusta,  ohjelmistojen aiheuttamista riippuvuuksista, laitteiden uusimisesta, google-tilistä, henkilökohtaisia tietoja urkkivista sovelluksista, tarpeesta olla on-line tilassa jatkuvasti, pelosta oman toimintakyvyn heikkenemisestä puhelimen virran loppuessa sekä vapaudet ties mistä muusta on osoittautunut mahtavaksi asiaksi.

Päivittäiset asiat ovat muuttuneet helpoksi ja yksinkertaisiksi älypuhelinriippuvuuden poistuttua, tosin kuulunen tässä vähemmistöön.

Klaukkala, 18.10.2017

KTM Tuomo Ryynänen
Lehtori
Haaga-Helia Ammattikorkeakoulu

Update 20.10: Editoitu viimeistä kappaletta lisäämällä luettelo asioista jotka älypuhelimesta luopuminen on mahdollistanut.

Share on RedditPin on PinterestShare on LinkedInPrint this pageEmail this to someoneShare on FacebookTweet about this on Twitter
Posted in älypuhelin, digitalous, tietotekniikan käyttö | Comments Off on Kaksi vuotta ilman älypuhelinta

Näin suojaat yksityisyytesi netissä

 Taustaa artikkelista

Kehittelimme Haaga-Helian ammattikorkeakoulussa Digitalouden koulutusyksikössä uuden lähestymistavan CRM -opetukseen, jossa painopisteenä on tietojärjestelmien ja markkinointiteorioiden sijasta data ja sen hallinta. Opintojakson kuluessa saimme palautetta, jossa epäuskoisesti ihmeteltiin kuinka tehokkaasti on kohdennettu markkinointi toteutettu ja mitä kaikkea verkkopalvelut sekä tietotekniikkajätit tietävät verkon käyttäjistä.

Asiaan nousi myös eettisiä kysymyksiä, jossa huolestuttiin yksityisyydensuojasta ja sen joutumisesta vääriin käsiin. Onhan nähty Euroopassakin viime vuosikymmeninä poliittisia järjestelmiä, jotka ovat olleet vähemmän ystävällisiä omille kansalaisille. Kysymykset yksityisyyden suojasta ja verkkoanonymiteetista ovat olleet ymmärrettäviä.

Juttupäivitykset

  • Artikkeli on päivitetty 18.3.2017 jolloin on lisätty kappaleet Browser Fingerprint,  WebCamera -osuus, omien tietojen jakaminen ja virtuaalikoneiden käyttäminen
  • Artikkeliin 20.3.2017  lisättiin WebRTC -haavoittuvuuden korjaaminen, lista suositeltavista selaimen lisäosista lisätty jutun loppuun, sisällysluettelo jutun alkuun

Sisällysluettelo

Seuraavat asiat ovat kuvattu tässä blogissa

  1. IoT lisää tarvetta yksilön tietosuojaan
  2. Vinkkejä yksityisyyden suojaamiseen netissä
  3. Ohjeita yksityisyyden suojaamiseen
  4. Ensisijaisen verkkoselaimen valinta: Firefox
  5. Cookiet, eli evästeet ja niiden poistaminen
  6. Super Cookiet, LSO (Local Shared Objects)
  7. Browser Fingerprint = Laitteistoprofiilin yksilöllisen tunnistamisen piilottaminen
  8. Kirjaudu ulos Facebookista, Googlesta tai muista verkkopalveluista
  9. Verkon käyttäminen VPN -palvelun kautta
  10. Hakukoneen valinta: DuckDuckGo
  11. Käyttöjärjestelmäksi GNU/Linux, esimerkiksi Ubuntu tai Linux Mint.
  12. Vältä pilvipalveluiden käyttöä
  13. TOR verkon käyttäminen
  14. Webkameran peittäminen tai fyysinen irrottaminen laitteesta
  15. Virtuaalikoneiden käyttäminen
  16. Omien tietojen jakaminen
  17. Lisäosat selaimeen, jotka suojaavat yksityisyyttä (Firefox)
  18. Älypuhelimet ja tabletit
  19. Lopuksi

 

IoT lisää tarvetta yksilön tietosuojaan

Tätä juttua innoitti uutinen CIA:n mahdollisuudesta kuunnella älytelevisioita. Käytännössähän se tarkoittaa, että jokaiseen nettiin kytkettyyn laitteeseen liittyy riski, jossa kolmas osapuoli voi ottaa sen haltuunsa. Itseohjautuvat autot ovat tässä suhteessa mielenkiintoisessa asemassa.

Yksityisyyden tarvetta tulee lisäämään verkon ja verkkoon kytkettyjen laitteiden jatkuva läsnäolo sekä laitteiden keskinäinen kommunikointikyky, jota kutsutaan IoT -kehityssuunnaksi. IoT tulee siis sanoista Internet of Things ja vapaasti suomennettuna se tarkoittaa esineiden Internetiä.

Käytännössä esineiden Internetiin liittyy ominaisuuksia, joista ei välttämättä puhuta, nimittäin esineiden käyttö voi vaatia henkilökohtaista käyttäjäprofiilia johon kerätään käyttäjistä dataa siitä mitä käyttäjät viestivät, missä liikkuvat, millä verkkosivuilla käyvät jne. Mahdollisuudet ovat jokseenkin rajattomat, ja on mahdollista että kahvinkeitin tulevaisuudessa tietää käyttäjästä enemmän mitä käyttäjä itse. Mutta kahvinkeittimen lisäksi sen tietää kuka tahansa ja käyttäjillä ei ole juurikaan mahdollista välttää datan keruuta paitsi lopettamalla Internetin käyttö – jos se on ylipäätään mahdollista maailmassa, jossa esineiden käyttö ja asioiden hoitaminen riippuu Internetistä.

Lisäksi esineiden Internetiin liittyy myös esineiden päätöksentekokyky. Esineet voivat tehdä niiden käyttäjiä koskevia päätöksiä profiilitietojen perusteella, jotka ovat varastoitu pilvipalveluun. Tämä lienee varsinaisesti se syy, miksi esineiden Internetiä halutaan edistää sen lisäksi, että esineiden Internet mahdollistaa esineiden muuttamisen palveluiksi.

Ihmettelen muuten kovasti IoT -suuntausta, koska se on herkkä häiriöille ja kuluttajaystävällisyys on kaukana. Kuluttajille IoT -tarkoittaa tuotteiden priorisointia jonka avulla voidaan kuluttajat saada helposti hyväksymään itselleen epäedullisia käyttäjäehtoja. Tätä suuntausta viestitään siten, että voidaan “parantaa palveluita” asiakkaille. Käytännössä se tarkoittaa että voimme priorisoida palveluita ja ohjata käyttäjiä, jota ennen ei ole voinut tehdä.

Vinkkejä yksityisyyden suojaamiseen netissä

Yksityisyyttä netissä voi kuitenkin suojata, mikäli yksityisyyden menettäminen ja profiilisi yksityistietojen tuntematon käyttö huolettaa. Ohessa muutama käytännönläheinen vinkki, jotka ovat tarkoitettu peruskäyttäjien yksityisyyden suojaamiseksi. Ne ovat kokoelma suosituksia, joiden tavoitteena on suojata yksilön tietosuojaa ja koskevat ensisijaisesti perinteisiä tietokoneita.

Soveltavin osin näitä voi myös käyttää älylaitteissa, tosin mikäli haluaa suojata yksityisyyttä, niin suosittelen lukemaan lopuksi älypuhelimia ja tabletteja koskevan kappaleen.

Ohjeita yksityisyyden suojaamiseen Internetissä

Ensisijaisen verkkoselaimen valinta: Firefox

Turvallinen verkon käyttö alkaa verkkoselaimen valinnasta, johon on suositeltavaa valita avoimen lähdekoodin selain käytettäväksi. Esimerkiksi Firefoxin on tällainen valinta.

Mutta kannattaa käyttää muitakin selaimia, eli sekakäyttö selainten kohdalla on suotavaa. Esimerkiksi kannattaa käyttää yhteen paljon käyttämään palveluun yhtä selainta. Esimerkiksi Facebookille kannattaa varata oma selain, Googlen palveluille oma ja yleiseen verkkoselailuun oma.

Cookiet, eli evästeet ja niiden poistaminen

Evästeet tallentavat käyttäjästä tietoja ja ne jakavat tietoa eri verkkopalveluiden kesken. Esimerkiksi Googlen Analytics on tällainen eväste. Turvallisin valinta on estää evästeiden käyttö kokonaan, mutta monet verkkosivut edellyttävät evästeiden käyttöä, joten se ei ole realistista. Firefox -selaimessa asetuksissa voi poistaa evästeet, kun lopettaa selailun tai käyttää oletusarvoisesti selainta private browing -moodissa. Myöskin painamalla control+shift+delete nappeja yhtäaikaisesti, voi poistaa evästeet näppäinkomennolla.

 

  • Super Cookiet, LSO (Local Shared Objects)

Super Cookiet tallettavat evästeitä käyttäjistä, vaikka poistaisi selaimesta muut evästeet. Ne jäävät tallennettuna muistiin, ja kerääväät sekä välittävät tietoa käyttäjistä ja Super Cookiet eivät vanhene koskaan periaatteessa, jos niitä ei poista. Niitä toisin sanoen ei voi hallita, ellei tiedä keinoja, ja tästä huolimatta se on haastavaa koska SuperCookiet tallentavat esimerkiksi laitteistoprofiileja (Browser Fingerprint) pilvipalveluihin. Kun laitteistoprofiilitiedot  ovat yksilöllisiä, niin sen perusteella voidaan päätellä käyttäjiä ketkä laitteistoja käyttävät.

Super Cookiet toimivat Flash -teknologialla, josta jää digitaalinen sormenjälki hakemistoon. Tämä ei poistu tavallisin keinoin, vaan se tarvitsee Firefoxiin laajennuksen nimeltä BetterPrivacy, joka on ladattavissa Työkalut -valikosta. Paras tietenkin olisi, että Flash ei olisi käytössä ollenkaan siihen liittyvien tietosuojariskien vuoksi.

  • Browser Fingerprint = Laitteistoprofiilin yksilöllisen tunnistamisen piilottaminen

On kuitenkin mahdollista rakentaa keinotekoisia laitteistoprofiileja, jotka viestivät verkkopalveluille lumeprofiileja käytetyistä laitteistosta.

Kyseinen viestintä tapahtuu selaimessa olevan user agent -toiminnon kautta. Se sisältää runsaasti tietoa laitteistokokoonpanosta. Esimerkiksi selainversio, käyttöjärjestelmän versiotiedot, näytön resoluutio, fontit ja käytössä olevan kielituen, näin esimerkiksi.

Voit testata selaimesi turvallisuuden Panopticlick -palvelussa, jota ylläpitää Electronic Frontier Foundation.

Samalla voit katsoa, millainen on sinun käyttämäsi selaimen digijälki.

Firefoxissa on lisäosa Random Agent Spoofer, jolla voidaan luoda lumeprofiileja käytetystä laitteistosta. Sen avulla palvelun käyttäjä voi esittää käyttävänsä eri laitteistokokoonpanoja, jolloin käyttäjän liittäminen tiettyyn laitteistokokoonpanoon vaikeutuu.

  • Kirjaudu ulos Facebookista, Googlesta tai muista verkkopalveluista

Kun käytät verkkoa ja haluat liikkua yksityisesti, niin Facebookin tai Googlen kaltaisista palveluista on syytä kirjautua ulos. Nämä palvelut rakentavat digitaalista jalanjälkeä käyttäjästä ja yhdistävät sen profiilitietoihin, joka myydään eteenpäin mainostajille tai muille tahoille, joilla on tarve kerätä tietoa käyttäjistä.

Kun kirjaudut ulos, niin sulje selain. Muista tarkastaa asetus, joka tyhjentää evästeet selaimesta samalla kun sulkee selaimen. Jos et ole varma, niin voit painaa Ctrl+Shift+Del näppäin yhdistelmää.

  • Verkon käyttäminen VPN -palvelun kautta

Edellä mainitut keinot suojaavat verkon käyttäjän yksityisyyttä siten, että käyttäjästä ei jäisi jälkeä, joka voitaisiin yhdistää historiatietoihin. Verkkoa käyttäessä verkkopalveluihin jää merkintä käyttäjän sijainnista, josta verkkoa on käytetty. Se on yllättävän tarkkaa tietoa, käyttäjiä voidaan pelkän tietokoneen IP-osoitteen perusteella jäljittää useimmiten parin sadan metrin tarkkuudella.

Omaa sijaintitietoa voidaan peittää VPN Virtual Private Network -palveluiden avulla, jossa verkkosivuihin otetaan yhteyttä reitittämällä liikenne jostain muusta paikasta kuin käyttäjän sijainnista. VPN -palveluita saa ilmaiseksi, mutta voiko niihin luottaa jos palveluiden käyttäjät eivät maksa palveluiden käytöstä. Siksi on ehkä suositeltavaa käyttää kaupallista VPN -palvelua luotettavaksi mielletyiltä palveluntarjoajilta sillä viisi euroa kuukaudessa ei ole paha hinta maksettavaksi, mikäli yksityisyyden suojaaminen kiinnostaa verkossa.

Mutta VPN ei ole myöskään täysin turvallinen, koska WebRTC -teknologian avulla voidaan saada selville käyttäjän todellinen sijainti. Käytännössä sijainnin peittäminen edellyttää WebRTC toiminnon deaktivoimista. Esimerkiksi Firefoxiin on saatavana maksuton lisäosa Disable WebRTC, joka suojaa käyttäjän todellista IP -osoitetta.

Asiaan voi tutustua The Hacker newsin jutussa lisää: WebRTC Vulnerability leaks Real IP Addresses of VPN Users

  • Hakukoneen valinta: DuckDuckGo

Koska Googlen hakukoneen käyttämisen perustana on käyttäjän tunnistaminen ja identifiointi, on suositeltavaa käyttää hakukonetta jonka tavoitteena ei ole tunnistaa käyttäjiä.

DuckDuckGo on hakukone, joka on kehittynyt voimakkaasti ja samalla Edward Snowdenin tekemät paljastukset ovat nostaneet sen suosiota. Toistaiseksi se ei ole aivan yhtä etevä kuin Googlen hakukone, mutta silläkin pärjää mainiosti tietoa haettaessa. Sen voi laittaa helposti Firefoxissa oletushakukoneeksi muuttamalla hakuasetuksia.

  • Käyttöjärjestelmäksi GNU/Linux, esimerkiksi Ubuntu tai Linux Mint.

Tietokoneiden käyttöjärjestelmillä on ikävä piirre aina ajoittain ”soittaa kotiin”, eli ottaa yhteyksiä käyttöjärjestelmän valmistajaan. Tämä siis koskee Microsoftin Windows -käyttöjärjestelmiä sekä Applen Mac -tuotteita. GNU/Linux -pohjaiset käyttöjärjestelmät pohjautuvat avoimeen lähdekoodiin, jotka ovat useimmiten valmiiksi suunniteltu tietoturva edellä. Avoin kehitysmalli turvaa sen, ettei valmistajat voi asentaa käyttöjärjestelmiin käyttäjiä seuraavia vakoiluohjelmia, tai mikäli asentavat niin ne ovat kehittäjäyhteisön tiedossa ja niistä informoidaan käyttäjiä.

  • Vältä pilvipalveluiden käyttöä

Pilvipalvelut, kuten Googlen Drive tai Microsoftin Office365 keräävät myös käyttäjistä dataa. Lisäksi on mahdollista, että pilvipalvelun data skannataan ja tallennettua dataa eivät koske eurooppalaiset tietosuoja-asetukset. Tiedoston tallennukseen on suositeltavaa käyttää OwnCloud -pohjaisia pilvipalveluita, joita voi ostaa verkosta edullisesti. Siinä kannattaa varmistaa, että data säilytetään Euroopassa, se on suojattujen yhteyksien ja palvelinten hallussa sekä palveluntarjoajasta on referenssejä alan julkaisuissa.

Mikäli päätyy tallentamaan dataa pilvipalveluun, niin ehdottomasti kannattaa säilyttää datasta paikalliset kopiot tietokoneella. Sillä mikäli pilvipalvelu on ulottumattomista eri syistä johtuen, niin se johtaa toimintakyvyttömyyteen.

  • TOR verkon käyttäminen

Jos haluaa mahdollisimman täydellisesti peittää digitaalisen jalanjäljen verkossa, on suositeltavaa asentaa TOR -verkko. Sen voi tehdä lataamalla selain TOR -yhteisön verkkosivuilta. Se on hieman epäkäytännöllinen ja nopeus on ajoittain hitaahko, mutta se ajaa asiansa tehokkaasti.

  • Webkameran peittäminen tai fyysinen irrottaminen laitteesta

Facebookin perustaja Mark Zuckerberg peittää kameran linssin tietokoneesta, niin uskon että sen voi peittää myös peruskäyttäjäkin. Kiva tarra kameran linssin päälle antaa myös näköä laitteelle kannettavassa tietokoneessa. Miksiköhän muuten laitevalmistajat eivät tarjoa oletusarvoisesti luukkua jonka voi vetää kameran linssin eteen silloin kun sitä ei käytä? Sen luulisi suojaavan myös linssejä kolhuilta.

  • Virtuaalikoneiden käyttäminen

Aina ei ole pakko käyttää samaa käyttöjärjestelmäversiota, vaan niistä voi myös rakentaa virtuaalisia versioita, kuten edistyneet käyttäjät usein niin tekevätkin. Käytännössä virtutaalikoneen käyttäminen tarkoittaa käyttöjärjestelmäasennusta käyttöjärjestelmän päälle. Erittäin suositeltava keino yksityisyyden suojaamiseen netissä.

  • Omien tietojen jakaminen

Erittäin suuri merkitys on sillä, miten ja mitä tietoa jaat itsestäsi netistä. Erityisen suuri tietosuojariski on kuvien jakaminen ja nimen täggääminen kuvaan.

Esimerkiksi liikuttaessa julkisilla paikoilla, henkilöstä otettua kuvaa voidaan verrata  sosiaalisen median kuvatietopankkeihin kasvontunnistuksella ja siihen liitetyllä profiilitiedolla.  Myöskin ääninäytteitä voidaan verrata henkilöllisyyden identiteetin toteamiseksi. En olisi yllättänyt, vaikka useat eri pilvipalvelut keräisivät dataa älypuhelinten ääninäytteissä, joka yhdistää puhujansa äänen someprofiiliin tai johonkin vahvasti yksilöityyn tietoon.

Miten tällaiselta voi suojautua? Teknisesti se on hyvin haastavaa, mutta jakamalla epäselviä kuvia ja liittämällä epätietoa omiin profiilikuviin, voidaan automaattisia tiedonkeruujärjestelmiä harhauttaa helposti. Esimerkki epätiedosta on, että liitää jonkin toisen profiilikuvan Facebook -profiilin, johon täggää oman nimensä ja sen tekee riittävän monta kertaa useat eri henkilöt.

Lisäosat selaimeen, jotka suojaavat yksityisyyttä (Firefox)

On suositeltavaa asentaa myös lisäosia Firefoxiin, jotka kertovat käyttäjilleen mitä evästeitä verkkopalvelut asentavat käyttäjän koneelle kun käy vierailemassa verkkosivuilla.

  • Privacy Badger

Lisäosa on Firefoxin liitännäinen, joka blokkaa evästeet joiden tarkoituksena on jäljittää liikkeitäsi netissä. Kyseisen lisäosan takana on EFF, Electronic Frontier Foundation, jonka tehtävänä on turvata netin käyttäjien oikeuksia.

  • Ad-Block

Suojaa myös käyttäjän yksityisyyttä. Verkkosivujen tuottajien harmiksi lisäosa blokkaa mainokset pois sivuilta, joka palvelee puolestaan verkkosivujen käyttäjiä. Mikäli verkkosivujen mainokset eivät pyrkisi jäljittämään käyttäjiä netissä, niin Ad-Block lisäosaa ei tarvitsisi asentaa koska mainokset ovat tapa rahoittaa verkkopalveluita joten siinä mielessä mainoksia tarvitaan.

  • HTTPS -everywhere lisäosa Firefoxiin.

HTTPS -everywhere ottaa  käyttöön automaattisesti suojatun yhteyden aina silloin kun se on mahdollista ja yhteys on saatavilla.

  • Better Privacy

Better Privacy poistaa Super cookiet koneelta. Mutta se ei yksin riitä, koska super cookiet voivat jättää pilvipalveluun laitteistokokoonpanosta uniikin sormenjäljen. Se tarvitsee siihen Random Agent Spoofer -lisäosan, joka luo keinotekoisia ja vaihtuvia ns. lumeprofiileja käytetyistä laitteistoista.

Älypuhelimet ja tabletit

Paras tapa suojata yksityisyyttä on luopua älypuhelimesta. Useimmat ovat kuitenkin riippuvaisia älypuhelimesta, ettei laitteesta luopuminen tule kysymykseen. Tosin senkin voi ratkaista valitsemalla missä ja milloin älypuhelinta käytetään, tai korvaa älypuhelimen käytön tietokoneella.

Googlen Android älypuhelimet kysyvät käyttäjätunnuksia laitteeseen. Niitä ei ole pakko syöttää, mutta silloin useat Googlen palvelut jäävät saamatta, kuten esimerkiksi Google Play sovelluskauppa.

Muitakin sovelluskauppoja on ja ne voidaan asentaa älypuhelimeen, jos laitteessa on asetus päällä, joka sallii ulkopuolisten asennuslähteiden käytön.

Yksi sovelluskauppa on F-Droid, joka jakelee avoimen lähdekoodin ohjelmistoja älypuhelimiin. Ne ovat pääsääntöisesti turvallisia käyttää, koska niiden lataaminen ei edellytä käyttäjäprofiilia. Sieltä on suositeltavaa ladata Firefox selain,  jota voi konfiguroida turvalliseksi.

Älypuhelimissa toimii TOR -verkko yllättävän hyvin. Asentamalla F-Droid sovelluskaupasta Orbot -ohjelmiston ja Orfox -selaimen, älypuhelimen yksityisyys paranee merkittävästi – etenkin, jos ei ole kirjautunut Google tunnuksilla sisään (tai millään muullakaan).

Näillä ohjeilla pitäisi päästä ainakin jonkin verran alkuun, mikäli yksityisyyden suojaaminen kiinnostaa.

Lopuksi

Yksityisyyttä voi suojata muutenkin, kuin pelkästään kehittämällä omia netin käyttötottumuksia. Esimerkiksi luopuminen kanta-asiakaskorteista on nopein tapa parantaa yksityisyyden suojaa, mutta myös siirtyminen käteisen käyttöön parantaa sitä merkittävästi. Päivittäiset kulutustottumuksemme vain tuppaavat tekemään kaikesta hyvin helppoa, josta seuraa yksityisyyden menettäminen.

Jokainen voi tehdä omia johtopäätöksiä siitä, kuinka merkittäväksi asiaksi kokee yksityisyyden suojan ja kuinka paljon haluaa asian hyväksi tehdä.

 

KTM Tuomo Ryynänen

Lehtori, Haaga-Helia Ammattikorkeakoulu

Digitalouden koulutusohjelma

 

 

 

 

Share on RedditPin on PinterestShare on LinkedInPrint this pageEmail this to someoneShare on FacebookTweet about this on Twitter
Posted in älypuhelin, IoT Intenet of Things, tietosuoja, Yksityisyys Intenetissä | Tagged , , , , | Comments Off on Näin suojaat yksityisyytesi netissä

IoT: Mitä se hammasharjalle kuuluu missä aikaani vietän?

Lopettamani älypuhelimen käyttö on herättänyt runsaasti huomiota, älypuhelinten haittavaikutukset tuntuvat olevan keskusteluiden ja uutisten perusteella kuuma aihe.

Keskustelemme asiasta Ylen Aamu-TV lähetyksessä 26.10.2016 kello 6:45 jälkeen. Jotta keskustelusta saa mahdollisimman paljon irti, olen kirjannut pari tunnistamaani megatrendiä ja tehnyt muutamia havaintoja asiasta. Nämä havainnot ovat seurausta tilanteesta, joka johtunut älypuhelimen käytön lopettamisesta.

Kuluttajalle älypuhelimen käytön lopettaminen siis tarkoittaa tietotekniikan jatkuvan läsnäolon poistumista arjesta, josta seuraa se tulos että kuluttaja päättää itse milloin tietotekniikkaa käyttää. Toistaiseksi tämä on mahdollista, mutta entäpä tulevaisuudessa? Vallitsevat trendit eivät tue näkemystä, jossa olisi mahdollista olla ilman tietotekniikan jatkuvaa läsnäoloa johtuen esimerkiksi seuraavista megatrendeistä.

Megatrendi 1. Yhteiskunnallinen appsikoituminen

Yhteiskunnallisesti katsottuna infrastruktuuri, hyödykkeet ja palvelut appsikoituvat. Se tarkoittaa tilannetta että tuotteet ja palvelut jotka tunnemme ja joita käytämme, muuttuvat kiihtyvällä tahdilla sovelluksiksi. Tämä on megatrendi, jonka ominaisuus on työn kysynnän väheneminen. Se ei ainoastaan vähennä työn kysyntää mutta se lisää riippuvuutta palveluntarjoajiin, jotka tuottavat appseja ja hallinnoivat niihin liittyviä käyttöoikeuksia. Kuluttajan kannalta tilanne voi olla ongelmallinen, koska käyttöoikeuksien avulla voidaan ohjata kuluttajan kannalta epäedullisia päätöksiä.

Käytännössä voidaan ottaa esimerkki appsikoitumisesta meneillään olevan liikennekaaren kautta. Siinähän infrastruktuurista ollaan muodostamassa digitaalista resurssia, johon liitetään appsien, eli älypuhelinsovellusten kautta palveluita. Se, joka hallitsee appsia,  ohjaa myös niihin liittyvien resurssien ja kapasiteetin käyttöä. Taloustieteelliseltä kannalta katsottuna, monopolista tai monopolia muistuttavasta markkinatilanteesta voi alustabusinekseen perustuvassa digitaloudessa tulla normaali toimintamalli koska alustan omistaja saa ylivoimaisen kilpailuedun tarjoamansa teknologian kautta.

Megatrendi 2. Tavaroiden nettiytyminen (IoT*)

Toinen megatrendi aiemmin määritellyn appsikoitumisen ohella on tilanne, jossa fyysiset tuotteet kytketään yhä enemmän nettiin ja ne tekevät kuluttajaa koskevia päätöksiä. Tätä ilmiötä kutsutaan kirjainyhdistelmällä IoT, Internet of Things*. Nettiin kytkettyihin laitteisiin  liittyy olennaisesti käyttäjäprofiili, jotka keräävät, tallentavat ja jakavat tietoa käyttäjistä. Ne keräävät käyttäjistään profiilitietoa tietokantoihin ja joita louhitaan Business Intelligence -menetelmien avulla. Ei ole ollenkaan mahdotonta, että käyttämäsi laite tietää missä olet ollut, mitä olet tehnyt tai esimerkiksi millä sivuilla Internetissä olet vieraillut.Laitteisiin liittyy aina palveluntarjoaja joka kerää esineiden avulla tietoa käyttäjistään profiilin kautta. Lisäksi esineiden nettiytymisen myötä tarjoutuu mahdollisuus esineen kolmannen osapuolen läsnäoloon.

Kärjistettynä voisi kysyä, että mitä se hammasharjalle kuuluu missä aikaani olen viettänyt? Voi kuulostaa absurdilta, mutta tämä on täysin mahdollinen kysymys esineiden muuttuessa appsien kautta hankittaviksi palveluiksi jotka liitetään nettiin. Trendi lienee, että jokainen tuote liitetään nettiin, mikä liitettävissä on. Käytännössä nykyään voisi katsoa olevan vallalla tilanne, jossa teknologiaa sekä infrastruktuuria kehitetään muttei vastaavasti pohdita näiden asioiden merkityksiä ja seurauksia.

Mitähän tapahtuu, jos teknologia ei toimikaan digitalisoidussa tulevaisuudessa? Pitäisiköhän jonkin tahon laatia aloite, jossa määriteltäisiin palvelukyvyn ylläpitämiseksi malli joka takaa palveluiden saatavuuden ilman appseja sekä internetin ja tietotekniikan läsnäoloa.

KTM Tuomo Ryynänen

Lehtori, Haaga-Helia Ammattikorkeakoulu

tuomo.ryynanen@haaga-helia.fi

Share on RedditPin on PinterestShare on LinkedInPrint this pageEmail this to someoneShare on FacebookTweet about this on Twitter
Posted in digitalous, tietotekniikan käyttö | Comments Off on IoT: Mitä se hammasharjalle kuuluu missä aikaani vietän?

Digiloikka maksullisen tutkintokoulutuksen avulla

Eikö olisi hienoa, jos suomalainen tutkintoon johtava englanninkielinen maksullinen tutkintokoulutus löytyisi yhdestä palvelusta? Ihanteellisissa olosuhteissa maksullinen tutkintokoulutus palveluna olisi saatettuna kohdemarkkinoilla asiakkaalle muotoon, jossa koulutusta ja siihen liittyviä palveluita voidaan etsiä, hankkia ja hallita heti hakuprosessista alkaen digitaalisesti.

Olemme tehneet asiaan liittyvää tuotekehitystä yhteistyökumppaneiden kanssa. Projekti on kerännyt 50 000€ investoinnin tähän tarkoitukseen. Tällä investoinnilla olemme voineet tutkia hakuprosessia, markkinoida ja kehittää tietojärjestelmäratkaisua, ostaa työtä ja ICT -kapasiteettia  sekä kansainvälistää palvelua edelleen monikielisiksi.

Ohessa muutama kuva digiloikan mahdollistavasta teknologiasta, jota kutsutaan Digital University.FI -palveluksi. Se jakaa sisältöä, järjestelmiä sekä rakentaa yhteisöjä palvelun käyttäjille. Sen avulla voidaan hakeutua maksulliseen tutkintokoulutukseen. Tuote lähestyy digitaalisuutta koulutuksen jakelun ja sen hankinnan kautta, jossa digiloikka tarkoittaa prosessien tehostumista jakeluun ja opiskelijan integroitumiseen osaksi tutkinto-ohjelmaa jo hakuvaiheessa. Se ei siis ota kantaa välineisiin tai toteutustapoihin, miten koulutusta järjestetään.


Etsintä

Toiminta-ajatuksena on Googlen hakukoneen kaltainen ajatus käyttöliittymästä, jossa avainsanoilla voi etsiä itselleen koulutukseen liittyvää sisältöä. Järjestelmä ehdottaa hakijalle sisältöä ja antaa vihjeitä, mitkä voisivat olla sopivia kursseja hakijan mieleen.

Screenshot at 2016-10-19 01:18:16


Löytäminen

Kun opiskelija löytää palvelusta sopivankaltaista sisältöä hänen mahdolliselle opintopolulleen, palvelu tarjoaa kattavan kuvauksen koulutuksen sisällöstä sekä siitä kuka koulutusta järjestää ja missä paikkakunnalla koulutus on.

Screenshot at 2016-10-19 00:38:09

Koulutusohjelmien sisältöjä voidaan jakaa loogisesti esimerkiksi siinä järjestyksessä, missä vaiheessa opintopolkua kurssi tulee opiskelijan suorittaa. Opiskelija näkee yhdellä hiirenklikkauksella esimerkiksi ensimmäisen vuoden kurssitarjonnan koulutusohjelmittain.

Screenshot at 2016-10-19 01:24:18


Hakeminen koulutusohjelmaan

Kun opiskelijaksi aikova henkilö on löytänyt sopivan koulutusohjelman ja haluaa hakeutua koulutusohjelmaan, hänen on rekisteröidyttävä palvelunkäyttäjäksi ja täytettävä palvelun profiilitiedot.Hänelle syntyy oma henkilökohtainen tunnus, joka seuraa häntä koko palvelun käytön ajalta. Tämän tunnuksen avulla voidaan seurata käyttäjän aktiviteetteja.

Profiilin avulla voidaan viestiä henkilölle ja henkilöt voivat viestiä hakemiinsa koulutusohjelmiin.

Screenshot at 2016-10-19 01:35:34Kun hakijalla on koulutusohjelma tiedossa, on aika lähettää hakemukset liitteineen. Sen voi näppärästi tehdä joko kurssikuvauksesta:

Screenshot at 2016-10-19 01:43:54

Tai sen voi tehdä myös suoraan koulutusohjelman kuvauksesta, joka löytyy palvelusta.

Screenshot at 2016-10-19 01:47:43

 

Kaikki löytyvät yhdestä paikasta ja jokainen tieto keräytyy kantaan, josta tiedon voi käydä hakemassa.


Tässä oli osa siitä, miten palvelu toimii. Jotta palvelusta tulee parempi, se tarvitsee sisältöä koulutukseen ja opiskelijan tarpeisiin liittyen.

Maksulliseen tutkintokoulutukseen tulevat henkilöt tarvitsevat myös oheispalveluita, kuten asuntoja, matkoja, terveys-, liikunta- ja kulttuuripalveluita. Miksipä näitä ei voisi yhdistää saman tien osaksi hakuprosessia? Opiskelun aloittamiseen ja tutkinnon suorittamiseen liittyviä kynnyksiä voidaan vähentää palvelun avulla, kun kaikki löytyvät samasta paikasta.

Koulutuksen menestyksellinen digiloikka alkaa jakelun järjestämisestä.

Terveisin

KTM Tuomo Ryynänen

tuomo.ryynanen@haaga-helia.fi


Faktaa ja kokemuksia kirjoituksen taustatiedoksi:

  • Suomalaisissa korkeakouluissa tutkintokoulutus muuttuu maksulliseksi palveluksi vuonna 2017 EU-/ETA -alueen ulkopuolisille henkilöille.
  • Suomalainen koulutusjärjestelmä on kansainvälisesti tunnettu hyvästä laadusta ja etenkin PISA -tuloksista. Järjestelmää käydään katsomassa ympäri maailman ja jonka hyviä tuloksia raportoidaan kansainvälisissä medioissa ja tutkimuksissa.
  • Kirjoituksen innoittaminen ja toiminta on perustunut havaintoon jossa suomalainen tutkintokoulutukseen liittyvä informaatio on pirstaloitunut eri paikkoihin ja hakuprosessi maksullisiin tutkintokoulutuksiin on alkutekijöissään. Myös oheispalvelut puuttuvat.
  • Suomalaisen tutkintokoulutuksen hankkiminen useista eri asioita johtuen haastavaa EU-/ETA -alueen ulkopuolisille henkilöille, koska siihen liittyvää palvelulupausta koulutukseen pääsemisestä ei voida taata

 

Share on RedditPin on PinterestShare on LinkedInPrint this pageEmail this to someoneShare on FacebookTweet about this on Twitter
Posted in Digital University | Comments Off on Digiloikka maksullisen tutkintokoulutuksen avulla

Vuosi ilman älypuhelinta

Taustaa:

Blogin kirjoittajana toimiva lehtori Tuomo Ryynänen lopetti älypuhelimen käytön lokakuussa 2015 havaitessaan älypuhelinten aiheuttavan riippuvuutta sekä muita lieveilmiöitä. Tästä päätöksestä on kulunut tätä tekstiä kirjoittaessa yksi vuosi, joten on sopiva ajankohta arvioida aikajaksoa.

Älypuhelimen käytön lopettaminen ei tarkoita tietotekniikan käytön lopettamista. Käytön lopettaminen ei ole ideologia, vaan pragmaattinen valinta tietotekniikasta saatavien hyötyjen maksimoimiseksi. Älypuhelimen käytön lopettaminen tarkoittaa luopumista henkilökohtaisen tietotekniikan jatkuvasta läsnäolosta. Se on tilanne, jossa valitaan ne hetket erikseen, jolloin tietotekniikkaa käytetään. Käytön lopettaminen voidaan katsoa olevan prosessi, joka määrittelee tietotekniikan käyttöä ja ohjaa tekemään kulutus- ja viestintätottumukseen liittyviä henkilökohtaisia valintoja.

Tämän blogin kirjoittajan päätöksestä jättää älypuhelin uutisoi yle 2.3.2016 jutussaan “Älypuhelin koukuttaa monista syistä – Ongelmallinen käyttö voi aiheuttaa jopa rytmihäiriöitä” .Myös Ilta-Sanomat sekä Taloussanomat uutisoivat asiasta pääsiäisenä 25.3.2016 jutussaan “Jo 5 kuukautta ilman älypuhelinta – näin elämä muuttui”.

Kävin taustoittamassa älypuhelinriippuvuutta keväällä 2016 A-klinikkasäätiössä, jossa asiaa valisti ansiokkaasti Jukka Oksanen. Säätiössä tunnettiin tiedostavan älypuhelimen aiheuttavan toiminnallista riippuvuutta käyttäjälleen, joka esiintyy käyttäjillä eriasteisina. Tämän keskustelun perusteella on syntynyt käytännönläheinen koulutuspaketti, jonka tavoitteena on vähentää älypuhelimen haittoja käyttäjälleen, mutta myös käyttäjän ympäristölle. Riippuvuudesta voi aiheutua menetyksiä tuottavuudessa ja tehokkuudessa, mutta holtiton käyttö on myös uhka tietoturvallisuudelle sekä sosiaalisille suhteille.

Kuluneen ajanjakson aikana on tehty seuraavia havaintoja älypuhelimen käytön lopettamisesta:

Muuttuneet kulutustottumukset

Joillekin tuotteille, kuten musiikille, on älypuhelimen luopumisesta johtuen pitänyt etsiä ratkaisuja jotka ovat korvanneet suoratoistopalvelut. Musiikin kuuntelu on muuttunut suuntaan, jossa vinyylit ja nettiradiot ovat korvanneet suoratoistopalvelut. Vinyylilevyjen (LP-formaatti) kulutuskokemus on täysin toisenkaltainen kuin suoratoistopalvelulla. Kuunneltava formaatti omistetaan ja se on käytettävissä ilman palveluntarjoajan läsnäoloa tai käyttöehtoa. Soittolistoista luopuminen on tehnyt päinvastaisen seurauksen kuin mitä oli odotettavissa: musiikin kuunteleminen onkin lisääntynyt, koska soittolistat eivät määrittele mitä tulee kuunneltua. Myöskin perinteinen musiikinjakelukanava radio on lisännyt osuuttaan kulutettavan median lähteenä. Toki musiikkia voi kuunnella samalla tavalla vaikka käyttää älypuhelinta, mutta ilman käytön luopumista ei näitä vaihtoehtoja olisi löytynyt, koska luopuminen ohjasi etsimään vaihtoehtoisia toimintamalleja.

Massariippuvuus on nykyajan normi

Älypuhelimen käytöstä luopuminen on herättänyt ajatuksia ihmisten älypuhelinten käytöstä yleisemminkin. Nykyisin on normaalia kulkea älypuhelin kädessä tai kulkea älypuhelin kädessä ja tuijottaa ruutua samaan aikaan.

Toinen muodostunut normi on älypuhelin välitön käyttö odotustilanteissa tai tilanteissa, jotka ovat pitkästyttäviä. Tämä tyhjä tila pyritään täyttämään informaatiolla ja sen kuluttamisella. Harmillista, että massariippuvuus on nähtävissä myös tieliikenteessä, joka on havaittavissa niin autoilijoilla kuin jalankulkijoilla. Onko sattumaa vai ei, niin mielestäni on yleistynyt liikenneonnettomuuksissa maininta siitä että “ajoneuvo ajautui selittämättömästä syystä vastaantulevan kaistalle”.

Riippuvuuden tulosta normiksi tukevat myös havainnot jossa on täysin normaalia, että kokoonnutaan ystävien kanssa viettämään aikaa yhdessä ja eristäydytään laitteen pariin ryhmässä. Uusia sosiaalisia standardeja on syntynyt älypuhelinten yleistymisen myötä. Aika näyttää millaisia tiimityötaitoja tämä opettaa ja mitkä ovat seuraukset. Tietotekniikka ainakin ennen yhdisti ihmisiä, tarkoittaakohan tietotekniikan jatkuva läsnäolo sitä että tietotekniikka eristää ihmisiä toisistaan?

Sosiaalisen median voima

Sosiaalisen median kautta tapahtuva viestintä on muuttanut viestintätottumuksia. Asioita sovitaan sosiaalisen median keskusteluryhmien sisällä, ja vastausaikojen odotusarvo ryhmäkeskusteluihin on lyhytjännitteistä. Käytännössä havainto tarkoittaa sitä, että mikäli tietotekniikkaa ei ole jatkuvasti läsnä, voi ajautua tahtomattaan ulos sosiaalisesta reviiristä. Tästä esimerkkinä ryhmäkuljetukset lasten harrastuksiin, jossa ryhmäkeskusteluna sovitaan miten tapauskohtaisesti asiat. Reaaliaikaisista ryhmäkeskusteluista poisjääminen lienee se suurin juttu, joka seuraa tietotekniikan jatkuvan läsnäolon luopumisesta. Whatsapp -kaltaiseen ryhmäviestintään on kehitettävä toinen vaihtoehto sosiaalisen median tilalle, mikäli odotusarvona on antaa välittömiä vastauksia ryhmäkeskusteluissa.

Lyhytjännitteisyyden yleistyminen

Hieman filosofista pohdintaa lopuksi. Laajemmin pohdittuna älypuhelimen myötä mahdollistunut henkilökohtaisen tietotekniikan jatkuva läsnäolo asettaa ihmiskunnan lajina aivan uuteen tilanteeseen, jossa käytännössä viihde, viestintä ja palvelut ovat saavutettavissa muutamassa sekunneissa laitteen kautta. On mielenkiintoista nähdä, miten tämä tilanne vaikuttaa tulevaisuudessa ihmiskuntaan lajina, joka on pärjännyt tähän saakka pitkäjännitteisyydellä ja kärsivällisyydellä.

Asiat jotka ovat saavutettavissa älypuhelimen kautta, tarkoittaa sitä että asiat voidaan saavuttaa mikäli niihin liittyvät käyttökynnykset ovat täytetty. Käytännössä käyttökynnyksiä on muutama, mitä ei niin sanotussa analogisessa maailmassa esiinny:

Laitteen akussa on virtaa jäljellä ja virtaa on myös saatavissa, mikäli palveluita halutaan käyttää älypuhelimella

Tietoverkkoyhteydet toimivat, jotka mahdollistavat älypuhelinten kautta palveluiden käytön

Ohjelmisto- ja laiteriippuvuudet täyttyvät (vrt. jatkuvat versiopäivitykset)

Palveluntarjoajan käyttöehtosopimus on hyväksytty ja asioita kulutetaan palveluna omistuksen sijasta

Palveluntarjoajan jatkuva läsnäolo sekä tietoisuus siitä mitä kuluttaja tekee ja viestii sekä missä kuluttaja on. Tästä muodostuu kauppatavaraa kerätyn datan muodossa

Lopuksi on pakko miettiä mitä tapahtuu Internet of Things ilmiön yleistyessä. Onkohan sekin yhtä kokonaisvaltaisesti mukaansa ottava ilmiö kuin mitä älypuhelimet ovat? Siinähän laite tunnistaa käyttäjänsä ja voi keräämänsä informaation avulla tehdä päätöksiä käyttäjän puolesta.

Share on RedditPin on PinterestShare on LinkedInPrint this pageEmail this to someoneShare on FacebookTweet about this on Twitter
Posted in älypuhelin, digitalous, tietotekniikan käyttö | Comments Off on Vuosi ilman älypuhelinta

Digitaalista yliopistoa rakentamassa

Digital University.FI on palvelukonsepti, joka tuottaa ja jakaa koulutukseen liittyviä resursseja, sisältöä sekä luo käyttäjilleen verkostoja ajasta ja paikasta riippumatta.

Digitaalinen yliopisto tarjoaa mahdollisuuden jakaa sisältöä, järjestelmiä sekä rakentaa yhteisöjä Digitaalisen yliopiston käyttäjille. Kehitteillä oleva Digital University.FI -palvelu lähestyy digitaalisuutta koulutuksen jakelun ja sen hankinnan kautta, jossa digiloikka tarkoittaa prosessien tehostumista jakeluun ja opiskelijan integroitumiseen osaksi tutkinto-ohjelmaa jo hakuvaiheessa.

Screenshot at 2016-10-19 00:42:42

Esimerkki kurssikuvauksesta ja palveluista, joilla Digitaalisen yliopiston kursseille voi hakeutua.

Digitaalisen yliopiston projektissa tutkitaan ja toteutetaan sitä, mitä Digitaalinen yliopisto voisi olla, miten se voisi toimia ja millaisia käytännön mahdollisuuksia sillä olisi. Opiskelijalle Digitaalinen yliopisto edustaa palvelua, jonka kautta voidaan hankkia koulutukseen liittyvää sisältöä, kapasiteettia, resursseja ja vaadittavia tukipalveluita. Koulutuspalveluiden tuottajalle Digitaalinen yliopisto tarjoaa mahdollisuuden jakaa sisältöä, järjestelmiä sekä rakentaa yhteisöjä Digitaalisen yliopiston käyttäjille. Kehitteillä oleva Digital University.FI -palvelu lähestyy digitaalisuutta koulutuksen jakelun ja sen hankinnan kautta, jossa digiloikka tarkoittaa prosessien tehostumista jakeluun ja opiskelijan integroitumiseen osaksi tutkinto-ohjelmaa jo hakuvaiheessa.

Hankkeen ensimmäisessä vaiheessa on ollut tavoitteena rakentaa pilotti, jossa loppukäyttäjä (opiskelija) pystyy luomaan tunnukset oppimisympäristöön. Tunnukset saatuaan, loppukäyttäjä vastaanottaa viestin, jossa hänen hakemuksensa auditoidaan ja informoidaan häntä mahdollisista jatkotoimenpiteistä. Tässä vaiheessa tämä prosessi toteutetaan ilman automaatiota, koska tarkoituksena on pilotoida prosessia. Tietojärjestelmän kehitystä pidemmälle katsottaessa, tässä vaiheessa automaatiolle luodaan kuitenkin puitteet tulevaisuudessa. Suunnittelun lähtökohtana on mahdollisimman tehokas tiedon hallinta koska data tallennetaan kantaan määrämuotoisena. Tämä mahdollistaa käyttäjätietojen jatkokehittämisen myöhemmissä vaiheissa.

Tällä hetkellä opiskelija saa käyttöoikeudet hakemaansa palveluun, joka voi olla sähköinen oppimisympäristö, tietojärjestelmäpalvelu tai muu koulutukseen tarvittava tukipalvelu. Mikä tärkeintä, hänelle syntyy samalla oikeudet liittyä Digitaalisen yliopiston yhteisöön myöhemmissä kehitysvaiheissa niin halutessaan.

Koulutuspalveluiden järjestäjät voivat tarjota Digitaalisen yliopiston kautta resursseja koulutuksen järjestämiseen. Tämän palvelun tarkoituksena on rikastuttaa sisältöä ja tarjota resursseja Digitaalisen yliopiston tarjoaman palveluväylän kautta. Nämä resurssit voivat olla alkuvaiheessa esimerkiksi tietojärjestelmiä, levytilaa tai vaikka ulkoisen viestinnän työkalu jolla voidaan tavoittaa Digitaalisen yliopiston yhteisöjä.

Digitaalisen yliopiston pilotti suoritetaan maaliskuussa 2016 viikolla 12 kurssilla Customer Relationship Management, Haaga-Helian ammattikorkeakoulussa Business Information Technology -koulutusohjelmassa. Tässä tapauksessa testataan miten palveluun liittyvä sähköinen tilaus-toimitusketju toimii käytännössä ja samalla selvitetään, millaisia kokemuksia tällainen toimitustapa herättää palveluiden käyttäjien (opiskelijoiden) keskuudessa. Tuloksena opiskelijat täyttävät hakemuksen, jossa saavat tietojärjestelmän käyttöönsä koko kurssin ajaksi.

Konsepti tällä hetkellä esittää perustoiminnallisuutta siitä miten palvelu toimisi. Niinpä paljon on työtä edessä, mikäli konseptista saadaan siihen liittyvät tavoitteet täytettyä. Kaikkein haastavin työ teknisesti on laatia hakemistopalvelu käyttäjätiedoille, jonka kautta voidaan keskitetysti tarjota single-sign on -tyyppisiä palveluita. Sisältöön tarvitaan myös tekijöitä, mutta kovin käyttäjäystävällinen portaali ei ole vielä sisällön luomiseksi. Asiaa työstetään lähitulevaisuudessa käyttäjäkokemusten avulla. Vaikka konsepti ei ole valmis, se kuitenkin on tarpeeksi valmis, jotta voidaan pilotoida toiminallisuuksia tuotantoympäristössä.

Tätä hanketta on tukenut mm. Fuug ry myöntämällä tuhat euroa kapasiteetin hankkimiseksi.

Lisätietoa Digitaalisesta yliopistosta voi kysyä sähköpostilla osoitteesta tuomo.ryynanen@haaga-helia.fi

KTM Tuomo Ryynänen
Haaga-Helia AMK
Lehtori
Business Information Technology Programmes
24.3.2016, Helsinki

Share on RedditPin on PinterestShare on LinkedInPrint this pageEmail this to someoneShare on FacebookTweet about this on Twitter
Posted in Digital University | Comments Off on Digitaalista yliopistoa rakentamassa

Internet of things selkokielellä

Internet of Things (IoT) -käsitteen suora käännös suomeksi tarkoittaa asioiden Internetiä tai vaihtoehtoisesti esineiden Internetiä. Itsessään tämä käännös ei vielä avaa sen merkitystä tai määritelmää. Sitä voidaan kylläkin tulkita sen perusteella kun tiedetään mitä siihen kuuluu. Tämän avulla voidaan ennakoida, miltä tulevaisuus voi näyttää kun esineiden Internet yleistyy. Tämä kirjoitus tarjoaa erään määritelmän siitä mitä on esineiden Internet (IoT) ja miltä tulevaisuus voisi näyttää kun IoT yleistyy.

Jotta esineiden Internetiä voi ymmärtää, siihen liittyviä elementtejä on määriteltävä ensin. Eräs keskeinen elementti on infrastruktuuri, joka mahdollistaa esineiden Internetiin liittyvän tiedon keräämisen, tallentamisen ja jakamisen. Käytännössä tämä tarkoittanee mobiiliverkkoa, joka mahdollistaa IoT:n tuoman kapasiteettitarpeen kasvattamisen. Tämä on asia mihin myös Nokian toimitusjohtaja Rajeev Suri viittasi esityksessään. Jatkuva nettiyhteys ja esineiden Internetiin liittyvät pilvipalvelut ovat oleellinen osa kokonaisuutta, koska kerättävä data on tallennettava paikkaan josta se voidaan edelleen jakaa muille laitteille. Esineiden internetiin liittyviä laitteita voivat olla käytännössä ihan mitkä tahansa ja missä tahansa, mikäli ne täyttävät vaatimukset. Televisiot, jääkaapit, valvontakamerat, jäätelöautomaatit, robotit, itseohjautuvat autot tai vaikkapa aseet ovat tästä käypiä esimerkkejä. Käytännössä mikä tahansa laite, joka täyttää vaatimukset laskentatehon, verkkoyhteyden, datan käsittelyn ja ohjelmiston osalta, voi kuulua esineiden Internetiin.

Se mikä on oleellista, niin esineiden Internetiin liittyy siellä olevien esineiden tunnistustarve käyttäjiä kohtaan, jota esineiden Internetissä voidaan tehdä monin eri keinoin. Käyttäjän tunnistustarve tarkoittaa käyttäjän profiilia ja siihen liitettävää käyttäjädataa, jota syntyy monista eri lähteistä. Käyttäjädataa keräävät profiiliin esimerkiksi nettisivustot, älypuhelimet, esineet tai vaikkapa liikkuminen kaupassa, jossa kasvontunnistusohjelman perusteella voidaan liittää asiakas hänen käyttäjäprofiiliinsa. Käytännössä esineiden Internetissä olevat esineet voivat tunnistaa käyttäjänsä useilla eri tavoilla kuten biometrisillä tunnisteilla (esimerkiksi sormenjälki), kasvontunnistuksella, käyttäjätunnuksella sekä salasanalla tai vaikkapa henkilökohtaisella varmenteella mikä voi olla kännykässä. Käytännössä esineiden internetissä ei ole oleellista kuka seuraa käyttäjää, vaan se että mikä seuraa käyttäjää. Uskoisin, että esimerkiksi gmail -käyttäjäprofiili saa aivan uuden merkityksen, kun esineeseen liittyy käyttäjäprofiilin tunnistusmahdollisuus.

On otaksuttavaa, että esineiden Internet tulee tekemään useille eri kulutushyödykkeille muutoksen. Tämä muutos on verrattavissa siihen, mikä on tapahtunut aikaisemmin tuotteille joiden fyysinen olomuoto ja kulutustottumus muuttui Internetin kehittymisen myötä. Siinähän esimerkiksi CD -levyt muuttuivat musiikkipalveluiden kautta ladattaviksi tiedostoiksi, jonka jälkeen tulivat musiikin suoratoistopalvelut. Toisin sanoen aikaisemmin kaupasta ostetut tuotteet muuttuivat palveluiksi, jonka jakelua ja käyttöä hallitsee palveluntarjoaja. Kuluttaja ei omista tässä tapauksessa fyysistä kopiota, kuluttajan rooli on kuluttaa palvelua tiettyä korvausta vastaan.

Esineiden Internet tulee mitä ilmeisemmin muuttamaan fyysisten tuotteiden kulutuskäyttäytymistä, koska sinne liittyneet fyysiset tuotteet voivat olla jatkuvasti yhteydessä palveluntarjoajaan ja välittää tietoa eri paikkoihin.  IoT -maailmassa asiakkaat eivät enää välttämättä osta tuotteita omakseen. Omistamisen sijasta asiakkaat ovat muuttuvat palveluiden käyttäjäksi ja he saavat tuotteet käyttöönsä palvelusopimuksia ja niiden toimitusehtoja vastaan. Esineet voivat raportoida käyttöasteensa suoraan palvelutarjoajalle, joka voi laskuttaa esineiden internetin käyttäjää.

Tässä mallissa kuluttaja ei omista esimerkiksi autoa, vaan maksaa autoon liittyvästä palvelun käyttöasteesta. Palveluntarjoaja voi halutessaan konfiguroida palvelun toimimaan alueellisesti, esimerkiksi käyttäjä voi käyttää autoaan vain maantieteellisesti rajatulla alueella. Toisaalta voidaan hinnoitella esineiden internetissä palvelut niiden käytön mukaan. Palveluntarjoaja voi olla läsnä käytännössä jokaisessa palvelutapahtumassa ja seurata käyttäjien tottumuksia. Alkeellisena esineiden Internet -tuotteena voidaan pitää älytelevisioita ja sen kautta jaettavia suoratoistopalveluita.

Käytännössä jokaisella palveluntarjoajalla ja esineellä. joka on kytketty esineiden Internetiin, on mahdollisuus päästä käyttäjän tietoihin ja muodostaa siihen liittyvällä tehdyllä älyllä1 tulkintoja käyttäjästä. Tässä yhtälössä käyttäjän asiaksi jää miettiä se, että “mitähän tuo esine minusta ajattelee”, koska käyttäjän profiililla voi olla vaikutusta esineen käyttöön. Ongelmaksi tämä asia muuttuu silloin, kun esine voi aiheuttaa vahinkoa (esim. droidi, ase tai molemmat yhdessä). Sekin on käyttäjälleen haaste kun esineiden internetissä oleva esine vikaantuu. Esineiden Internetissä ovat ongelmallisia vastuukysymykset, koska miten IoT -esineen käyttäjä voi ottaa vastuuta tuotteesta, jonka toiminnasta vastaa sen palveluntarjoaja.

Yksi asia lienee varma: esineiden Internet nostaa riippuvuuden tietotekniikasta aivan uudelle tasolle. Riippuvuuden toisena puolena on se, että mitä enemmän on riippuvainen niin sitä enemmän on haavoittuvainen – olipa kyse sitten yksilöstä, yrityksestä tai yhteiskunnasta.

KTM Tuomo Ryynänen
Lehtori
Haaga-Helia AMK  Digitalouden koulutusyksikkö

etunimi.sukunimi@haaga-helia.fi

1 = Käytin tarkoituksella termiä “tehty äly” tuttavallisen tekoälyn sijasta. Jokainen äly joka perustuu algoritmeihin ja joka voidaan laskea, on tehtyä älyä jolla on kehittäjän luoma logiikka. Tekoälyyn liittyy mielestäni piirre, jossa äly on keinotekoisesti luotu ja sen käyttäytymistä ei voida ennakoida, se ei myöskään perustu ennalta laadittuihin algoritmeihin.

Share on RedditPin on PinterestShare on LinkedInPrint this pageEmail this to someoneShare on FacebookTweet about this on Twitter
Posted in digitalous, tietotekniikan käyttö | Comments Off on Internet of things selkokielellä

Rahamarkkinoilla tapahtuva viitekorkojen kehityssuunta on saattamamassa tunnettuja reaalitalouden oletuksia uuteen tilanteeseen negatiivisen korkokehityksen vuoksi. Tarkastelemalla käsitettä ”korko”, se tarkoittaa sijoitetulle rahalle maksettavaa hintaa. Vieraan pääoman yhteydessä, se tarkoittaa lainakustannukseen liittyvää rahan hintaa, mutta vastaavasti oman pääoman tapauksessa se tarkoittaa rahaan liittyvää tuottoa, jota maksetaan oman pääoman haltijalle.

Jos pankki lainaa rahaa asiakaalleen, niin pankki saa asiakkaalta korkotuoton. Vastaavasti asiakas tallettaa rahaa, josta hänelle maksetaan korkoa. Tämä on asia, johon olemme tottuneet positiivisten viitekorkojen aikakaudella. Se on tehnyt mahdollisesksi rahan säilyttämisen sähköisessä muodossa pankkitileillä, koska positiiviset korot tai nollakorot eivät ole aiheuttaneet rahan säiltyksestä johtuvia talletustappioita.

Negatiivisista koroista voi syntyä tilanne, jossa korko aiheuttaa korkokustannuksia pääoman tallettajalle. Tästä voi olla seurauksena se, että talletuksesta saa vähemmän rahaa takaisin verratuna siihen summaan mitä oli talletushetkellä. Esimerkiksi nykyisellä 6kk viitekorolla (-0,5%) tuhannen euron talletuksesta saa takaisin viisi euroa vähemmän kuin talletushetkellä, eikä mukana ole rahan säilytykseen liittyviä palvelumaksuja (tarkasteluväli 12kk). Summa ei ole vielä tässä vaiheessa suuri, mutta entä mitä sitten jos negatiivinen viitekorko olisi -2,5% ja summana vaikkapa 100 000€ vastaavassa tilanteessa 12kk aikavälillä?  Talletuksen arvo 12kk päästä olisi vain 97 500€.  Mikäli negatiivinen korkokierre jatkuu, varallisuuden arvo jatkaa putoamistaan. Näin lienee otaksuttavaa, rahan arvon muuttuminen vaikuttaa siihen muotoon, jossa rahaa halutaan säilyttää.

Kovin moni ei halua pitää rahaa siinä talletusmuodossa, jossa talletusmuoto syö talletuksen pääoman arvoa.

Mikä sitten olisi vaihtoehto talletusmuodolle tilanteessa, jossa rahan säilyttäminen vähentää pääoman arvoa? Yhtenä vaihtoehtona on tilanne, jossa rahaan liittyy fyysinen, kiinteä muoto ja siihen ei liity negatiivisen koron riskiä. Käytännössä tämä muoto tarkoittaa käteistä rahaa, jossa rahan korko on nolla ja sen säilytyksestä vastaa rahalaitoksen sijasta rahan haltija. Tässä tilanteessa rahan arvo käteisenä säilyy, mutta sähköisen rahan muoto voi vähentää varallisuutta negatiivisen talletuskoron muodossa. Niinpä tähän tilanteeseen liittyy mielenkiintoisia kysymyksiä.

  1. Mikä on se negatiivinen talletuskorkoprosentti, joka synnyttää käteisestä todellisen vaihtoehdon rahan säiltykseen ja vaihdantaan?
  2. Jos käteinen raha tarjoaa paremmat ehdot talletusten arvon säilymiseen, niin mitä negatiivnen korkoprosentti tarkoittaa talouteen, jossa maksuliikenteen infrastruktuuri perustuu rahan sähköiseen muotoon?
  3. Mitä tämä merkitsee kaupankäynnille verkossa, jossa tilaus-toimitusketjut ja maksuliikenne ovat sähköistettyjä, mutta asiakkaat suosivat negatiivisten korkojen vuoksi käteistä.
  4. Näemmekö käteisen uuden tulemisen ja suosion nousun maksuvälineenä?
  5. Erkaantuuko talous siiloihin, jonka erottavana tekijänä on rahan muoto ja sen hallinta?

Tässä kirjoituksessa mainittujen seikkojen perusteella, käteinen raha tarkoittaa varallisuuden yhtä muotoa sekä yhtä vaihdantavälinettä. Mikäli skenaariot negatiivisen koron vaikutuksesta rahan arvoon toteutuvat, niin käteistä tullaan tarvitsemaan jatkossakin varallisuuden arvon säilyttäjänä.

KTM Tuomo Ryynänen

04.12.2015

Share on RedditPin on PinterestShare on LinkedInPrint this pageEmail this to someoneShare on FacebookTweet about this on Twitter
Posted on by Tuomo Ryynänen | Comments Off on Negatiivinen korko voi yllättää digitaloudessa

Kuukausi ilman älypuhelinta ja mobiilinettiä

Kuukausi on mennyt päätöksestäni jättää käytöstä pois mobiili-internet sekä älypuhelin. Olen tehnyt tästä luopumisprosessista muutamia havaintoja sekä kirjannut kokemuksia siitä, mitä päätöksestä on seurannut. Havainnot ovat henkilökohtaisia, ja niitä ei pidä yleistää. Joku muu voi kokea asian toisin kuin tämän blogin kirjoittaja.

  • Käytön lopettamisen seurauksena jatkuvan multitaskaamisen, eli monen asian samanaikaisen tekemisten sijasta tulee tehtyä asioita eri tavalla. Koska tietotekniikka ja sen tuomat palvelut eivät ole läsnä, niin ne eivät vaadi myöskään huomiota. Tämä on mahdollistanut sen että voi keskityttyä tekemään yhdestä kahteen asiaa samanaikaisesti, koska ei ole laitetta joka vaatisi jatkuvaa huomiota. Mikäli puhelin hälyttää kesken rutiinien, niin se on joko SMS-tekstiviesti tai puhelinsoitto. Tuottamani Pahkasian -joukkorahoitusprojektissa viestejä tuli noin 2500 kappaletta kolmessa kuukaudessa, joten ei ole aivan tavatonta että puhelimen käyttö ylikuormitti arkea.
  • Älypuhelimesta luopuminen näyttää jossain määrin merkinneen muistin ja havainnointikyvyn parantumista. Uskoisin tämän asian johtuvan siitä, ettei tule enää ulkoistettua muistamista vaativia asioita älypuhelimelle, kuten esimerkiksi kalenteritietoja, hoidettavia asioita, jne. Aikaisemman käyttötottumukseni perusteella luotin, että muistamista vaativat asiat tarkistan älypuhelimella paikan päällä ilman ennakkosuunnittelua. Samalla on kertynyt näkemys siitä, että älypuhelimen seuraaminen vie huomiota keskustelusta tai jostain, joka edellyttää keskittymistä tai kanssakäymistä. Tosin tämä ei vieläkään täydellistä ole kohdallani, mutta se lieneekin kirjoittajan henkilökohtainen ominaisuus.
  • Keskittymisen parantumisen huomaa esimerkiksi television katselussa, lehden lukemisessa tai  työasioiden hoitamisessa. Epäilen tämän johtuvan vähentyneestä sosiaalisen median huomiotarpeesta, eri uutisvirtojen ja sähköpostien seuraamisen siirtymisestä tietokoneelle kännykän sijasta ja tietotekniikkaan liittyvän käytön ajan eriytymisestä muusta ajasta. Tästä on seurannut se, että monen asian samanaikainen huomioiminen on vähentynyt, ellei jopa loppunut kokonaan. Katsoisin tämän parantavan laadullista tuottavuutta, jossa keskitytään vähempiin asioihin kiinnittämällä paremmin niihin huomiota.
  • Muuttunut ajankäyttö on ollut myös eräs havainto. Silloin kun tulee hetki jolloin on vapaata aikaa (esimerkiksi odotellessa), niin älypuhelimen käytön lopettaminen on myös tarkoittanut sitä ettei ole ensimmäisenä mielessä tarkastella älypuhelinta. Tällä on ollut merkitystä myös kärsivällisyyden paranemiseen, koska kaikkea haluamaansa tietoa tai viestintää ei tarvitse saada heti ulottuville. Jatkuvasti mukana olevat palvelut ja viestintämahdollisuudet älypuhelimen avulla näyttää olevan korvike ajankäytölle. Tästä voi syntyä palveluihin ja niiden käyttöön huomaamaton riippuvuussuhde.
  • Käyttötottumukset ovat muuttuneet, koska jatkuvaa tarvetta älypuhelimen mahdollistamiin palveluihin ei ole olemassa. Koska tarvetta palveluille ei, niin silloin ei ole myöskään pakonomaista tarvetta käyttää aikaansa latailuun tai latauspaikan hakemiseen. Nykyinen, noin viikon kestävä latausaika on luksusta. Saatavilla olevien palveluiden ja tiedon määrä ei korvaa laatua.

Enää ei tunnu maailmanlopulta, mikäli ole nettiä saatavilla tai kännykässä on vain alle 5% virtaa.

  • Liikenneturvallisuus on parantunut, kun tarve älypuhelimien käyttöön on kadonnut. Tämä on varmasti tärkein yksittäinen pointti, jolla on välitön vaikutus ympäristöön: muiden sekä oman liikenneturvallisuuden parantaminen. Liikenteessä laittaa nyttemmin helposti merkille sen, että monet autoilijoista valitsevat mieluummin älypuhelimen käytön liikenneturvallisuuden kustannuksella. Onko sosiaalinen media tai sähköposti tärkeämpi kuin etäisyys edellä menevään ajoneuvoon tai siihen kuljettajan huomioon, jonka ihmiset tarvitsevat suojateillä?
  • Yhteiskunnallinen ja sosiaalisen kanssakäymisen kulttuuri on muuttunut nopeasti. Tämä tarkoittaa havaintoja siitä miten ihmiset käyttävät aikaansa tilanteissa, jossa ihmiset kohtaavat toisiaan. Ei ole mitenkään harvinaista, että kohdataan ja sen jälkeen ovat vietetään ruutuaikaa omissa päätelaitteissa puhumatta toisilleen mitään. Samassa yhteydessä on syntynyt tulkinta että älypuhelimen tai tabletin käyttö ylittää normaalit sosiaaliset käytösstandardit ja sen käyttö etuoikeuttaa olla kuuntelematta ja seuraamatta kanssaihmisiä tilanteissa missä on. Tästä vertaishavaintona tuli esiin esimerkiksi Anne Bernerin käytös tänään 17.11.2015 eduskuntakeskustelussa, jossa älylaitteen käyttö voitti keskustelun asiasisällön opposition puheenvuoroissa, joissa käsitellään kansakuntaa koskevia kysymyksiä. Ikävä, että älylaitteen sisältö on tärkeämpää.
  • Älypuhelimen käytön lopettamisen aikana olen tehnyt havainnon eräänlaisesta riippuvuudesta koskien on-line tietotarpeita, jossa jokin ärsyke synnyttää tarpeen hakea ja lukea tietoa välittömästi. Se tarve voi olla mikä tahansa ja se voi tulla milloin tahansa. Sen käyttö ei katso aikaa ja paikkaa. Eräitä esimerkkejä ovat älypuhelimen käyttö vessassa, ravintolassa tai vaikka havaitessa televisiossa näyttelijän, jonka kuulumisia voi käydä katsomassa internet movie databasesta. Tämän jatkuvan tietotarpeen tyydyttäminen lienee jotenkin yhteydessä ajankäytön hallintaan ja toiminnan suunnitteluun.
  • Koska älypuhelimen käytön lopettaminen on merkinnyt myöskin tietotarpeiden käsittelyn muuttumista, välittömien on-line tietotarpeiden tyydyttäminen ei enää ole kiinnostava asia. Ainoastaan GPS-navigoinnissa on esiintynyt ajoittaista tarvetta, jonka auton oma erillislaite on kyllä pystynyt hoitamaan. Spotifyn käyttö on ollut lievä haaste, mutta tämä oli ratkaistu kohdallani jo aikaisemmin koska päätin korvata Spotifyn nettiradioilla. Yllättävänä seurauksena musiikin kulutus nousi merkittävästi, kun ei ollut käyttötottumustensa kanssa jumissa jatkuvasti samoissa soittolistoissa.
  • Netin käyttöaika ja aika ilman internetiä ovat kaksi erillään olevaa osaa. Kun internet ei ole saatavilla  jatkuvasti, niin sen käyttöaika on rajoittunut omaan lokeroonsa. Internetin käyttö  tarkoittaa aikaa perinteisen tietokoneen kanssa, jolloin keskitytään vain tietokoneen käyttöön siinä paikassa, eikä juuri muuta. Tästä on seurannut se että sosiaaliseen mediaan, uutisiin tai sähköposteihin liittyvät ajatukset ovat rajoittuneet pelkästään tietokoneella tehtävään toimintaan.
  • Kun internet -käyttömahdollisuus ei ole taskussa mukana, niin ajatukset eivät pyöri “jonkin tsekkauksessa” tai jatkuvan läsnäolon tunteessa. Tämän seurauksena voi olla läsnä omassa hetkessä ilman tunnetta siitä että “koskahan sitä älylaitetta pääsisi taas räpläämään”. Tämä kommentti tulee siis käyttäjältä, joka käytti päivän aikana 50-100 kertaa älypuhelinta. Tästä arvioisin olevan 90% tarpeetonta ja hyödytöntä älypuhelimen käyttöä. Koska tämä ajankäyttö on tehostunut älypuhelimen käytön lopettamisen myötä, niin tunne henkilökohtaisen tuottavuuden paranemisesta on olemassa.
  • Henkilökohtainen tietosuoja on parantunut.  Yleisesti tiedetään älypuhelimien sovellusten ja käyttöjärjestelmien keräävän jatkuvasti tietoa käyttäjistään. Älypuhelimen käytön lopetuksen seurauksena, tämä usein käyttäjän kannalta hyödytön tiedonkeruu on loppunut. Sovellukset eivät vaadi enää pääsyä yhteystietoihin, valokuviin, sijaintiin, hakutietoihin tai muuhun vastaavaan henkilökohtaiseen tietooni, koska tietoja kerääviä sovelluksia ei enää puhelimessani ole.

Tämän kokemuksen perusteella voisi kysyä, että tyhmentääköhän nuo älylaitteet ja tietotekniikka käyttäjiään? Näyttää siltä, että ne voivat laiskistuttaa käyttäjäänsä ja aiheuttaa riippuvuutta. Käsittääkseni ihmiskunnan menestys lajien kirjossa on perustunut ponnisteluihin, ja näitä tarpeita ponnisteluille tietotekniikka näyttää vähentävän yhä kiihtyvän digitalisaation myötä. Minkähänlainen sukupolvi meille syntyy tulevaisuudessa, joka on riippuvainen internetin jatkuvasta läsnäolosta?

Eli ihan kivoja kokemuksia on ollut, voittopuolisesti tunne on positiivinen tässä kokeessa. Ymmärrän, jos kaikki eivät hoksaa sitä mitä kivaa on olla ilman netin jatkuvaa läsnäoloa.  Tosin itse ihan heti en taida palata mobiilinetin jatkuvaan läsnäoloon, koska havaintoni perusteella haitat ylittävät toistaiseksi hyödyt.

KTM Tuomo Ryynänen

Lehtori, tietotekniikan johtaminen ja hyödyntäminen
tuomo.ryynanen@haaga-helia.fi

Ps 1. Tuntuuko, että lisääntynyt tietotekniikka aiheuttaa haasteita? Aiheesta on tuotettu korkeakoulun aikuispedagogiikkaa hyödyntävä koulutuspaketti. Tavoitteena on parantaa organisaation tuottavuutta, joka tapahtuu kehittämällä ihmisen ja tietotekniikan keskinäistä suhdetta.

Ps 2. Käyttämäni puhelin on fyysisesti älypuhelin, mutta “ultra stamina” virransäästötilan ansiosta puhelimessa on optio jolloin puhelimella ei voi muuta kuin soittaa, lähettää ja vastaanottaa SMS-viestejä, käyttää kameraa, katsella valokuvia sekä hyödyntää kellotoimintoja. Toisin sanoen puhelimen ominaisuudet ultra stamina -tilassa vastaa perinteistä matkapuhelinta.

Share on RedditPin on PinterestShare on LinkedInPrint this pageEmail this to someoneShare on FacebookTweet about this on Twitter
Posted in digitalous, mobiili internet, tietotekniikan käyttö | Comments Off on Kuukausi ilman älypuhelinta ja mobiilinettiä

Koe älypuhelimen ja mobiilinetin käytön lopettamisesta

Älypuhelimet ja mobiili-internet ovat olleet yksi suurimmista muutoksista, mitä on tapahtunut kuluttajalle tietotekniikassa internetin ja world wide webin yleistymisen jälkeen. Tämä kehitys on luonut mobiilin infrastruktuurin päätelaitteineen, joka tarjoaa käyttäjilleen välittömän jakelukanavan digitaalisten palveluiden kuluttamiseen. Internetin mobiili käyttömahdollisuus eri päätelaitteiden kautta tarkoittaa tietotekniikan ja digitaalisten palveluiden jatkuvaa läsnäoloa sen käyttäjille. Tässä kehityksessä kuluttajista on tullut tiedon tuottaja, joka päätelaitetta käyttäessään luovuttaa tietoa digitaalisten palveluiden tuottajille mm. profiilistaan, sijainnistaan, yhteystiedoistaan ja käyttötottumuksistaan.

Tietotekniikan jatkuva läsnäolo mobiilin internetin käyttäjälle on asia, joka ei muuta pelkästään palveluiden tuotantoa, jakelua ja niiden kulutusta. Sillä on ollut myös vaikutusta siihen kuinka viestimme, kulutamme aikaamme ja käyttäydymme niin yksilönä kuin ryhmässä. On suorastaan hämmentävää ollut havaita se murros, mitä on tapahtunut kulttuurissa ja ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa älylaitteiden yleistyessä.

“Puhelimen kilahdus katkaisee aikuisellakin kaikki toimet, eikä siitä voi irrottaa silmiään edes vessassa.”

Sari Helin YLE, 4.11.2015. Älypuhelin tuli ja kansan äly katosi

Ensimmäisen havainnon tästä asiasta tein vieraillessani Shanghaissa luentomatkalla joulukuussa 2014, jossa käytin paikallisten tapaan metroa liikkuessani paikasta toiseen. Vertailukohtana oli vuosi 1998, jolloin olin Shanghaissa vaihto-opiskelijana ja kuten myös 2014 niin silloin käytin myös metroa muutamaan kertaan. Vuonna 2014 matkalla ollessani, minulla ei ollut mahdollisuutta Kiinan roaming-maksujen hintatason vuoksi käyttää älypuhelinta joten siinä oli hyvin aikaa tarkkailla ympäristöä ja ympärillä olevia ilmiöitä. Havaitsin, että käytännössä jokainen matkustaja kaivoi älypuhelimensa tai tablettinsa esiin välittömästi metron lähdettyä liikkeelle. Tunnelma oli epätodellinen, koska käytännössä jokainen matkustaja vaunussa (muutama sata ihmistä) oli syventynyt likipitäen täydellisesti laitteeseensa. Minkäänlaista vuorovaikutusta (kuten katsekontaktia esimerkiksi), ei esiintynyt matkustajien keskuudessa tänä aikana.

Samanlaisen havainnoin tein hiljattain matkalla Tanskassa, jossa menin junalla Kööpenhaminasta Odenseen. Junan lähdettyä liikkeelle, käytännössä jokainen junan matkustaja kaivoi välittömästi päätelaitteensa esiin irrottamatta siitä otettaan ennen kuin matka oli päätöksessä. Vastaava poissaoleva tunne oli havaittavissa myös tanskalaisessa junavaunussa, jossa matkustajien vuorovaikutus oli hyvin minimaalista. Tällä matkalla ja näiden kokemusten ansiosta tunnistin oman vastaavan kulutustottumuksen, jossa aloin käyttämään älypuhelinta välittömästi tilanteessa jossa ei ollut muuta tekemistä. Ja vaikka tekemistä olikin, niin ajatukset olivat useinkin älypuhelimessa, sen käytössä – lukuisia mielenkiintoisia appseja unohtamatta. Havainnon tehtyäni, nousi kysymyksiä esiin älypuhelimen ja mobiilin internetin vaikutuksesta arkeen, työn tuottavuuteen ja myös hyvinvointiin.

Nämä edellä mainitut seikat mobiilin internetin läsnäolosta antoivat ajatuksen lähteä kokeilemaan käytännönläheistä ja omakohtaista selvitystä siitä, mitä mobiilin internetin käytön lopettaminen sen suurkuluttajalle merkitsee ja millaisia asioita tämä on tuonut eteen ratkaistaviksi. Koe alkoi  Näissä merkeissä tulen tästä aiheesta kirjoittamaan blogia. Erittäin mielelläni otan palautetta vastaan etenkin tapauksissa, jotka ovat kutakuinkin vertailukelpoisia kirjaamiini tilanteisiin.

“Kuukausi ilman mobiilinettiä ja älypuhelinta” kertoo havaintoja älypuhelimen käytön lopettamisesta. Tunnistatko itsesi?

Tuomo Ryynänen

Lehtori, Haaga-Helia.

Ps. Sattumalta tämän blogikirjoituksen aikoihin myös Sari Helin Yleisradiosta julkaisi kriittisen jutun älylaitteista. Rohkaisevaa tietää, etten ole havaintojeni kanssa yksin =)

 

 

Share on RedditPin on PinterestShare on LinkedInPrint this pageEmail this to someoneShare on FacebookTweet about this on Twitter
Posted in mobiili internet, tietotekniikan käyttö, Uncategorized | Comments Off on Koe älypuhelimen ja mobiilinetin käytön lopettamisesta