Tämän artikkelin uudelleen julkaisemiksi, ovat nostaneet esille lähinnä kaksi uutista koskien muutaman edellisen päivän uutisvirtaa. Meneillään olevat paljastukset tietotekniikan hyödyntämisestä laajamittaisessa vakoilussa, jota myös seurannaksi kutsutaan, huolestuttavat. Tarkoitusperät systemaattiselle tietojen keräämiselle eivät ole täysin selvillä, ja toiminta on äärimmäisen laajamittaista.
– http://yle.fi/uutiset/poliisi_haluaa_matkustajaluettelot_kuka_matkustaa_milla_mista_mihin/7495191
http://www.tekniikkatalous.fi/Liikenne/liikennevirasto+aloittaa+tienkayttajien+seuraamisen+keraamalla+tietoa+puhelimista/a1015444
Käytännössä tämän mahdollistavat teknologiat, jotka jakavat informaatiota joko käyttäjien tietoisesti tekemänä valintana – tai mikä ikävintä, käyttäjien tietämättä. Tältä kukaan ei ole turvassa, eivät edes valtioiden johtajat tai hallinto, joista esimerkkeinä ovat Saksan liittokansleri, Brasilian presidentti tai Suomen eduskunta, kuten Helsingin Sanomat (Sunnuntai 23. 2.) asiasta kirjoitti Nokian Lumia-mallien tapauksessa.
Tietojen keräämisen, säilyttämisen ja analysoimisen ongelma realisoituu silloin, kun yhteiskunnallinen ilmapiiri ja arvot muuttuvat. Kukaan ei tiedä, millaiset arvot ja olosuhteet vallitsevat esimeriksi 2030-luvulla, jolloin kerättyä informaatiota ihmisten kontakteista, sijanneista, kulutuskäyttämisestä tai viesteistä voidaan käyttää takautuvasti vuosikymmentenkin jälkeen.
Ääriesimerkkejä voidaan hakea esimerkiksi natsi-Saksasta tai jostain toisesta diktatorisesta yhteiskuntamallista, joka harjoittaa valtioterroria milloin milläkin syyllä.
Syyt tilanteeseen johtuvat nykyisistä teknologioiden hankintamalleista. Ne suosivat teknologioita, joiden arvoketjuun käyttäjät eivät pääse vaikuttamaan tai sitä ei voida valvoa. Esimerkiksi ulkomaiset pilvipalvelut eivät pysty turvaamaan yksityisyyttä ja toiminnallisuutta poikkeustilanteissa, koska käyttäjä ei voi johtaa sitä.
Mitä seurauksia voikaan olla kriisitilanteissa tekniikalla, jonka turvallisuus perustuu tiedon sijasta uskoon ja luottamukseen teknologioissa, joiden koodi ei ole julkista?
Väittäisin tietoyhteiskunnan olevan rikki. Tämä johtuu osaksi huolimattomuudesta ja välinpitämättömyydestä hankittavia teknologioita kohtaan.
Voisimmeko korjata rikkinäistä tietoyhteiskuntaa hankkimalla teknologioita, joiden arvoketjut ovat paikallisia? Suositaan teknologioita, joiden arvoketjut ovat turvallisia, ja sitä, että teknologiat ovat avoimia.
Vaihtamalla strategiaa ja kehittämällä prosesseja, jotka ohjaavat hankkimaan turvallisia ratkaisuja päästään tilanteeseen, jossa teknologiaa voidaan valvoa sekä johtaa. Oikein menetellen voidaan synnyttää uusia yrityksiä, jotka luovat työpaikkoja.
Ei anneta George Orwellin olla oikeassa.
Tuomo Ryynänen
lehtori, tietotekniikan
koulutusohjelma
Haaga-Helia ammattikorkeakoulu
