Älypuhelimet ja mobiili-internet ovat olleet yksi suurimmista muutoksista, mitä on tapahtunut kuluttajalle tietotekniikassa internetin ja world wide webin yleistymisen jälkeen. Tämä kehitys on luonut mobiilin infrastruktuurin päätelaitteineen, joka tarjoaa käyttäjilleen välittömän jakelukanavan digitaalisten palveluiden kuluttamiseen. Internetin mobiili käyttömahdollisuus eri päätelaitteiden kautta tarkoittaa tietotekniikan ja digitaalisten palveluiden jatkuvaa läsnäoloa sen käyttäjille. Tässä kehityksessä kuluttajista on tullut tiedon tuottaja, joka päätelaitetta käyttäessään luovuttaa tietoa digitaalisten palveluiden tuottajille mm. profiilistaan, sijainnistaan, yhteystiedoistaan ja käyttötottumuksistaan.
Tietotekniikan jatkuva läsnäolo mobiilin internetin käyttäjälle on asia, joka ei muuta pelkästään palveluiden tuotantoa, jakelua ja niiden kulutusta. Sillä on ollut myös vaikutusta siihen kuinka viestimme, kulutamme aikaamme ja käyttäydymme niin yksilönä kuin ryhmässä. On suorastaan hämmentävää ollut havaita se murros, mitä on tapahtunut kulttuurissa ja ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa älylaitteiden yleistyessä.
“Puhelimen kilahdus katkaisee aikuisellakin kaikki toimet, eikä siitä voi irrottaa silmiään edes vessassa.”
Sari Helin YLE, 4.11.2015. Älypuhelin tuli ja kansan äly katosi
Ensimmäisen havainnon tästä asiasta tein vieraillessani Shanghaissa luentomatkalla joulukuussa 2014, jossa käytin paikallisten tapaan metroa liikkuessani paikasta toiseen. Vertailukohtana oli vuosi 1998, jolloin olin Shanghaissa vaihto-opiskelijana ja kuten myös 2014 niin silloin käytin myös metroa muutamaan kertaan. Vuonna 2014 matkalla ollessani, minulla ei ollut mahdollisuutta Kiinan roaming-maksujen hintatason vuoksi käyttää älypuhelinta joten siinä oli hyvin aikaa tarkkailla ympäristöä ja ympärillä olevia ilmiöitä. Havaitsin, että käytännössä jokainen matkustaja kaivoi älypuhelimensa tai tablettinsa esiin välittömästi metron lähdettyä liikkeelle. Tunnelma oli epätodellinen, koska käytännössä jokainen matkustaja vaunussa (muutama sata ihmistä) oli syventynyt likipitäen täydellisesti laitteeseensa. Minkäänlaista vuorovaikutusta (kuten katsekontaktia esimerkiksi), ei esiintynyt matkustajien keskuudessa tänä aikana.
Samanlaisen havainnoin tein hiljattain matkalla Tanskassa, jossa menin junalla Kööpenhaminasta Odenseen. Junan lähdettyä liikkeelle, käytännössä jokainen junan matkustaja kaivoi välittömästi päätelaitteensa esiin irrottamatta siitä otettaan ennen kuin matka oli päätöksessä. Vastaava poissaoleva tunne oli havaittavissa myös tanskalaisessa junavaunussa, jossa matkustajien vuorovaikutus oli hyvin minimaalista. Tällä matkalla ja näiden kokemusten ansiosta tunnistin oman vastaavan kulutustottumuksen, jossa aloin käyttämään älypuhelinta välittömästi tilanteessa jossa ei ollut muuta tekemistä. Ja vaikka tekemistä olikin, niin ajatukset olivat useinkin älypuhelimessa, sen käytössä – lukuisia mielenkiintoisia appseja unohtamatta. Havainnon tehtyäni, nousi kysymyksiä esiin älypuhelimen ja mobiilin internetin vaikutuksesta arkeen, työn tuottavuuteen ja myös hyvinvointiin.
Nämä edellä mainitut seikat mobiilin internetin läsnäolosta antoivat ajatuksen lähteä kokeilemaan käytännönläheistä ja omakohtaista selvitystä siitä, mitä mobiilin internetin käytön lopettaminen sen suurkuluttajalle merkitsee ja millaisia asioita tämä on tuonut eteen ratkaistaviksi. Koe alkoi Näissä merkeissä tulen tästä aiheesta kirjoittamaan blogia. Erittäin mielelläni otan palautetta vastaan etenkin tapauksissa, jotka ovat kutakuinkin vertailukelpoisia kirjaamiini tilanteisiin.
“Kuukausi ilman mobiilinettiä ja älypuhelinta” kertoo havaintoja älypuhelimen käytön lopettamisesta. Tunnistatko itsesi?
Tuomo Ryynänen
Lehtori, Haaga-Helia.
Ps. Sattumalta tämän blogikirjoituksen aikoihin myös Sari Helin Yleisradiosta julkaisi kriittisen jutun älylaitteista. Rohkaisevaa tietää, etten ole havaintojeni kanssa yksin =)
