Neljännen matkapäivän päätteeksi, on ollut erinomaisen virkistävä asia todeta sen, että tänne kun tulee, niin mittakaavat aikaisemmista kokemuksista pitää laittaa uusiksi – ainakin sen puoleen mitä tulee kokoon ja mittasuhteisiin. Reippaat matkaoppaat Yilin & Yuechen, ovat opastaneet ja perehdyttäneet paikallisiin asioihin paikkakuntalaisen asiantuntemuksella. Paikkakunnalla matkaaminen olisi huomattavasti haastavampaa ilman heidän apujaan, koska käytännössä länsimaiset merkinnät teiden ja katujen nimistä puuttuvat joko kokonaan tai saattavat olla muutoin vaikeasti löydettävissä. Jotain kertoo suunnistamisen vaikeudesta myös se, miten metroverkko toimii. Jopa paikkakuntalaiset ovat olleet metrokarttojen käytössä hieman hakusessa, mutta muutoin metroverkko on todella toimiva ja turvallisesti suunniteltu.
Paikallisten oppaideni mukaan, metrossa on silloin vielä tilaa jäljellä, kun ihmismassa ei vedä poistuessaan muita matkustajia asemalle vaunusta. Onneksemme pääsimme matkustamaan tilavasti ilman, että tätä määritelmää olisi pitänyt todenmukaisesti testata.
Eräs yksi matkan näyttävimmistä kokemuksista lienee vierailu Shanghain ytimessä, eli Bundilla. Kaupunkiahan halkoo Yangtze -joki, joka on Aasian pisin joki ja maailman kolmanneksi pisin joki Amazonin ja Niilin jälkeen. Itse Bund on rantakatu, jonka varrella kohoaa eurooppalaisen porvariston rakentamia ranskalais-, saksalais- ja britannialaisvaikutteisia kivitaloja. Bundin siirtomaarakennukset ovat merkki sosialismia edeltäneeltä ajalta, jolloin Huangpujoki oli vilkas kauppareitti Wikipedian mukaan.
Ohessa muuan kuva, jotka puhukoot puolestaan. Itse en muuta voi todeta kuin että käymisen arvoinen paikka. Mikäli Aasiaan tekee mieli lähteä lomalle, niin tämä nähtävyys (Bund) on vaikeasti ohitettava kohde. New Yorkin Times Squaren valoshow jää kyllä kakkoseksi, mikäli muistikuviini on luottamista vuoden 2000 kokemuksesta.
Kuka muuten uskoisi että tornin sisällä on pieni vuoristorata? Siellä sai melkoisen hurjat kyydit, lisäksi tämä kuului lipun hintaan.
Ikävä kyllä digitaalitekniikan nopeasta kehittymisestä huolimatta, kokemus valokuvan kautta katsellessa tietokoneen ruudulta jää kyllä melkoisen latteaksi.
Lasitasanteelle tornissa ei kannata mennä jos pelottaa korkeat paikat. No, silti menin ja luotin kiinalaisen lasin kestävyyteen. Edelleen hengissä 🙂
Tämä visiitti Shanghain ytimeen oli hieno tervetuliaislahja paikallisilta isänniltä. Seuraavassa kirjoituksessa päästään itse asiaan, eli jakamaan kokemuksia kiinalaisesta koulutusjärjestelmästä jossa tarkastelen yliopiston infrastruktuurin toimivuutta ja kampusaluetta, jolla majailen.