Välillä kannattaa lähteä kauas

Vietin talvilomani kaukana Suomesta – Itä-Karibialla. Etäisyys mahdollistaa tietynlaisen irtioton, mutta se mahdollistaa myös asioiden tarkastelun uudesta näkökulmasta. Tuntui hyvältä jättää vähäksi aikaa taakse Suomessa vallitseva kielteissävytteinen ilmapiiri, siihen liittyvä itseruoskinta sekä median laajalti harjoittama ”kuka mokasi eniten”-kulttuuri. Kävin monilla alueilla, missä köyhyys oli silmiinpistävää, mutta silti elämän virta tuntui vievän päiviä eteenpäin myönteisessä vireessä. Ihmiset olivat ylpeitä maastaan, he kertoivat menneiden vuosikymmenten saavutuksista, he olivat avoimen uteliaita ja heistä paistoi elämän ilo sekä vahva usko tulevaisuuteen. Samaan aikaan kiinnitti kuitenkin myös huomiota nopeasti kasvanut paikallinen keskiluokka, joka lomaili aivan samalla tavalla kuin me suomalaiset. Eri maita arvottaessamme emme useinkaan tiedosta tätä ilmiötä; tapamme on käyttää yksinkertaista köyhä/rikas-luokitusta, vaikka todellisuus on huomattavasti moniotahoisempi. Suomesta ei tiedetty juuri mitään ja jos jotain tiedettiin, niin se oli ilmastomme kylmyys.

Kävin myös monissa palveluyrityksissä. Kaikki sujui, mutta kyllä kai rehellisesti on tunnustettava, että suomalaista palvelutasoa ei päästy edes lähelle. Organisaatiot olivat erittäin hierarkisia, työntekijöitä oli todella paljon – mutta – he olivat pääsääntöisesti yhden osaamisen ammattilaisia. Suomalaisen ammatillisen osaamisen arvo nousi jälleen mielessäni arvoon arvaamattomaan. Asian näennäinen hoitaminen oli lähes poikkeuksetta ykkösprioriteetti ja aito asiakastyytyväisyys vasta toisella sijalla. Myös vieraiden kielten osaaminen näillä ranskankielisillä alueilla oli olematonta.

Suomalaisten keskimäärin korkea peruskoulutustaso on jo sinänsä tae jostain. Kun sen päälle vielä lisätään hyvä yhdistelmä teoriaa ja käytäntöä, on käsillä aitoa helposti hyödynnettävää osaamista. Se on juuri sellaista osaamista, jota yritykset maailmanlaajuisesti tarvitsevat. Ei ole mikään sattuma, että suomalaisista ammattikorkeakouluista valmistuvat näyttävät työllistyvän tiedekorkeakouluista valmistuvia paremmin. Aitoa osaamista arvostetaan ja aito tekeminen on korkeassa kurssissa. On luonnollisesti selvää, että myös analyyttisiä pohdiskelijoita ja perinteisiä teoreetikkoja tarvitaan. Haaga-Helialla on hanketoiminnan puolelta paljon erinomaisia kokemuksia hankeyhteistyöstä tiedekorkeakoulujen kanssa. Kun Helsingin yliopiston ja Aalto yliopiston terävät aivot laitetaan tekemään asioita haagahelialaisten tekijöiden ja innovaattoreiden kanssa, tulokset ovat usein normaalista tiedetraditiosta poikkeavia – erityisesti sovellettavuuden näkökulmasta. Vaikka usein puhunkin ammatillisen osaamisen puolesta, en mitenkään väheksy tieteen tekemistä – koulutusjärjestelmämme molempia pilareita tarvitaan.

Myönteisyyttä, elämän keveyttä ja vähäisempää pilkutusta me ehkä hiukan tarvitsisimme.

Matkani aikana pohdin useasti, minkälaisiin saavutuksiin Karibiallakin päästäisiin, jos heillä olisi käytössä suomalaista ammattikorkeakouluosaamista. Me voimme sitä osaamista nyt lainsäädännön muututtua viedä, mutta jotain olisi kyllä hyvä myös tuoda. Myönteisyyttä, elämän keveyttä ja vähäisempää pilkutusta me ehkä hiukan tarvitsisimme… Toisaalta menomatkan pistelakot Pariisissa ja matkakohteen eri tapahtumien aikataulullinen summittaisuus kyllä ihan rehellisesti sanoen koettelivat. Ehkä sen pitääkin olla niin, että kylässä on kiva käydä, mutta kotiin on aina kiva tulla. Tulipahan vain mieleen muutama ajatus, mutta laitetaan ne aivojen tuulettamisen piikkiin. Etäisyydellä on kuitenkin kiistatta aina terveellinen vaikutus. Siksi välillä kannattaa lähteä kauas, jotta näkee lähelläolevan entistä selkeämmin.

 

Teemu Kokko, rehtori