Lukuvuosimaksut muuttavat suomalaista korkeakoulutusta

Ensi vuonna voimaan tulevat lukuvuosimaksut ovat keskusteluttaneet jo pitkään. Nyt kun H-hetki lähenee, on keskustelu tiivistynyt hakijamäärien romahtamisen ympärille. Arvioidaan, että hakijoita EU/ETA-alueen ulkopuolelta voi olla jopa 40% vähemmän. Lukuvuosimaksut koskevat juuri niiden maiden, kuten Venäjän, Kiinan, Nepalin, Vietnamin, jne. opiskelijoita, jotka ovat täyttäneet suomalaisten korkeakoulujen englanninkielisiä ohjelmia. Vaarana on, että oppimisympäristöt ovat tulevaisuudessa vähemmän monikulttuurisia. Lukuvuosimaksut muuttavat kuitenkin laajemmin suomalaista korkeakoulutusta. On pohdittava muun muassa kohdemarkkinoiden valintaa, jakelutieratkaisuja, maksujen suuruutta ja apurahajärjestelmiä, opiskelijoille tarjottavia palveluita. Tulevaisuudessa lukuvuosimaksut muokkaavat myös koulutustarjontaa.

 

Kohdemarkkinoiden osalta on selkeästi tiedossa mistä maista suurin osa maksullisiin ohjelmiin osallistuvista opiskelijoista tulee. Kärkikuusikossa ovat odotetusti Kiina ja Intia, mutta sieltä löytyvät myös Yhdysvallat, Saksa, Saudi-Arabia ja Etelä-Korea. Suomalaisten korkeakoulujen kansainväliset opiskelijat tulevat jo yllä mainittujen Venäjä, Kiina, Nepal ja Vietnam lisäksi Virosta, Intiasta, Pakistanista, Saksasta, Nigeriasta ja Iranista. Mielenkiintoista on, että muiden Pohjoismaiden listat eroavat jonkun verran Suomen vastaavasta. Sieltä löytyvät Yhdysvallat, Iso-Britannia ja Turkki. Mitkä olisivat siis Haaga-Helialle ne oikeat kohdemaat?

 

Jakelutieratkaisut ovat sidoksissa kohdemaiden valintaan. Joissain maissa portaalit toimivat parhaiten, kun taas toisissa myynti tehdään henkilökohtaisella myyntityöllä. Oman lukunsa muodostavat agentit, jotka nekin toimivat hyvin moninaisilla liiketoimintamalleilla. Kaikkien jakelutieratkaisuiden tavoitteena on siirtää hakijaa kohti ostopäätöstä ja sitä kautta opiskelijaksi. Haaga-Helia on tehnyt ensimmäiset palvelusopimukset portaalien, myyntiorganisaatioiden ja agenttien kanssa. Tavoitteena on oppia tulevan vuoden aikana markkinamekanismit eli mikä toimii ja mikä ei. Nämä palvelusopimusten mukaiset palvelut eivät ole ilmaisia – maksu voi perustua klikkauksiin, yhteydenottoihin, hakemuksiin tai opiskelijaksi valittuihin.

 

Oman lukunsa muodostavat ns. opiskelijamessut. Niitä järjestetään ympäri maailmaa oikeastaan kaiken aikaa. Messuilla on tavattavissa oikeat, todelliset hakijat, jotka pohtivat omia tulevaisuuden uraratkaisuja. Monesti pohdinnoissa on mukana maksaja eli hakijan perhe. Heitä kiinnostaa lukuvuosimaksujen ohella muut opiskeluun liittyvät kustannukset ja tarjolla olevat palvelut. Turvallisuus nousee myös esille opiskelupaikkaa valittaessa. Ensimmäiset kokemuksemme ovat osoittaneet, että vielä on tehtävää myös Suomen myynnissä ja vasta sitten pääsemme myymään Haaga-Heliaa.

 

Haaga-Heliassa lukuvuosimaksut ovat kohtuullisia verrattuna kansainvälisiin hintoihin. Uskon, että hinta-laatu -suhteeltaan olemme parhaita maailmassa. Tätä puoltaa viime aikaiset palautteet kansainvälisiltä opiskelijoiltamme. Lukuvuosimaksulla on luonnollisesti katettava toiminnan normaalit kustannukset, mutta myös markkinoinnin, jakelun ja myynnin kustannukset. Haaga-Helia on linjannut, että 10% lukuvuosimaksujen tuotoista ohjataan apurahoiksi stipendijärjestelmän kautta. Ajatuksemme on, että apurahoilla tuemme opinnoissaan hyvin menestyneitä opiskelijoita toisen ja kolmannen opintovuoden aikana.

 

Lukuvuosimaksuissa taisimme olla ainoa korkeakoulu, joilla ne ovat käytössä jo tammikuussa alkavassa koulutuksessa. Aviation Business -koulutusohjelmaan saimme 146 hakijaa, joista 43 ilmoitti että heillä ei ole vapautusta maksuista. Nähtäväksi jää ketkä hakijoista pääsevät opiskelemaan ja miten prosessimme maksujen osalta toimii. Ensi vuonna tähän aikaan olemme paljon viisaampi asian suhteen. Uskon vahvasti Haaga-Helian menestykseen. Tarjoamme kaikille tasa-arvoisesti mahdollisuuden kehittää osaamista ja työllistyä urallaan koulutusta vastaaviin tehtäviin. Siitä meillä on näyttöä nykyisten koulutusohjelmien osalta. Tulevaisuudessa koulutustarjontamme näyttää myös varmasti erilaiselta kuin nyt. Siitä on jo Ruotsissa näyttöä.

 

Jouni Ahonen,
johtaja, vararehtori
Haaga-Helian kaupalliset palvelut

 

Yksituumaisuus kannattaa

Olen kuluneen vuorokauden aikana viettänyt yli kuusi tuntia opetus- ja kulttuuriministeriön tiloissa strategiakautta 2017-2020 koskevissa sopimusneuvotteluissa. Ensin neuvoteltiin Metropolian asioista, sitten omistamme ja tänään Laurean asioista. Syy läsnäolooni kaikissa kolmissa neuvotteluissa oli Haaga-Helian, Laurean ja Metropolian strateginen liittouma, jonka muodostanut liittoumasopimus allekirjoitettiin perjantaina 30.9.

 

On varsin ymmärrettävää, että OKM halusi keskustella liittouman olemuksesta, sen tavoitteista sekä sen kautta saavutettavista käytännön tuloksista. Meitä haastettiin ja edellytettiin tuloksia. Meitä myös varoitettiin siitä, että paperitiikereitä on ennenkin nähty. Pystyimme keskusteluissa kuitenkin osoittamaan – käytännön tekemisistämme kertomalla – että olemme tosissamme ja että kaikilla valituilla toiminta-alueilla on oikeasti edetty. Opiskelijamme ovat jo osallistuneet yhteisille opintojaksototeutuksillemme, koulutuksen vientiin perustettavan yrityksen perustamisasiakirjat ovat olleet hallituksissamme ensimmäisessä lähetekeskustelussa, neuvottelut nivelvaiheiden joustavoittamisesta ammatillisen toisen asteen ja alueen tiedekorkeakoulujen kanssa on aloitettu, …

 

Keskustelu oli kaiken kaikkiaan rakentavaa ja lopputulemana oli, että kaikkien kolmen ammattikorkeakoulun sopimusteksteissä on monia viittauksia liittoumaan ja sen kautta saavutettaviin tuloksiin. OKM on myös rahallisesti valmis tukemaan liittoumaa pienellä vuosittaisella strategiarahalla seuraavan neljän vuoden aikana.

 

Haaga-Helian, Laurean ja Metropolian yhteistyö sekä tässä liittouma-asiassa että muilla alueilla on ollut mutkatonta, se on ollut avointa ja se on ollut tuloshakuista. Asenteenamme on ollut tekeminen – ei hallinnollinen näennäisveivaus. Uskon, että tämä näkyi myös vastauksistamme ja kommenteistamme OKM:lle. Puhuimme samaa kieltä, tuimme toinen toisiamme ja meillä kaikilla oli selkeä visio siitä, mitä liittouman kautta voidaan saavuttaa.

 

Aivan yhtä tärkeätä on se, mitä liittouman kautta ei voida saavuttaa. Sillä alueella Haaga-Helian itsenäisyys, jatkuva itsensä haastamisen kautta syntyvä kehitys sekä oman strategian tinkimätön toteuttaminen ovat avainasemassa. Haaga-Helia on hyvässä vauhdissa ja myös omia toimiamme varten saimme strategiarahaa.

 

Työ jatkuu molemmilla rintamilla – siis yksin tehden ja liittouman kautta tehden. OKM:n kanssa käydyt sopimusneuvottelut osoittivat, että olemme oikealla tiellä ja että teemme oikeita asioita. Yhteisiä nimittäjiäkin löytyy. Teemme asioita yhdessä. Keskitymme saavutuksiin ja tuloksiin. Haaga-Helia, Laurea ja Metropolia edustavat noin neljännestä koko suomalaisesta ammattikorkeakoulu-toiminnasta. Volyymi ja vaikuttavuus ovat kovia juttuja, mutta se kovin juttu on yksituumaisuus ja yhteisen vision eteen tehtävä kova työ. Sitä maanvyöryä on vaikea pysäyttää.

 

Teemu Kokko

 

’Halutaan moniosaaja’ – työelämän näkemyksiä kyvykkyyksistä

Kyvykkyys on sana, joka toistuu erityisesti nyt, kun pohditaan millä Suomi saadaan taas nousuun.  Viime viikolla pohdimme yhdessä yritysten ja muiden koulutuksen tarjoajien kanssa, mitä kyvykkyyksiä työelämä odottaa.   Näkökulmia oli keskustelussa useita.  Kahtena keskeisenä teemana nousi keskusteluun toisaalta mitä kyvykkyyksiä valmistuvilta opiskelijoilta odotetaan ja toisaalta mitä kyvykkyyksiä organisaatiolla täytyy olla pärjätäkseen kovassa kilpailussa.

Keskeisintä työelämässä on tällä hetkellä jatkuva muutos.  Työelämän edustajat korostivat tähän liittyen erityisesti kahta asiaa: moniosaajuutta ja digitaitoja.  Henkilöstöjohtaja Sari Kuusela avasi moniosaajan käsitettä kuvaamalla sitä kolmella vaatimuksella.  Moniosaajuus vaatii ensinnäkin asennetta, toiseksi jatkuvaa oppimista ja kolmanneksi yhteistyötä.  Asenne tarkoittaa kiinnostusta, rohkeutta kokeilla, edellä olemista ja hyötyjen näkemistä. Oppimiseen liittyy poistuminen mukavuusalueelta ja nöyryys muutoksen edessä.  Yhteistyö taas ei suju ellei ole erinomaisia vuorovaikutustaitoja.

Nämä kaikki vaatimukset ovat meille tuttuja opintosuunnitelmien muutosprosesseista, missä olemme ottaneet esimerkiksi metataidot mukaan uudistuksiin.  Olemme tunnistaneet moniosaamisen, jatkuvan oppimisen ja yhteistyön merkityksen opiskelijan opinnoissa.  Olemme miettineet miten nämä näkyvät tutkinto-opetuksessa ja muussa opetustarjonnassamme.

Jäin keskustelun jälkeen pohtimaan, miten nämä työelämän keskeisiksi tunnistamat taidot näkyvät omassa tekemisessämme Haaga-Heliassa.  Koko koulutussektori kulkee läpi suurta muutosta rahoitusmallien muuttuessa ja rahoituksen vähetessä.  Meiltäkin vaaditaan moniosaajuutta ja lisääntyvää digiosaamista.  Opettajilla täytyy olla rohkeutta kehittää ja kokeilla uutta.  Mukavuusalueelta pitää poistua, se vaatii vaivannäköä ja nöyryyttä, välillä tulee epäonnistumisiakin.  Malli, jossa samat opetusmateriaalit olisivat käypää tavaraa useita vuosia, on katoamassa.  Meidän täytyy elää niin kuin opetamme.

Keskustelu päättyi toisen johtajan kommenttiin, missä hän totesi, että kaikkein tärkein kyky työpaikoilla on se, että asiantuntija pystyy jakamaan osaamistaan.   Tämä ajatus sai voimakasta kannatusta.  -Toivon, että meillä tiimiopettajuus johtaa tähän.  Yhä kasvavan tiedon määrän äärellä jokaisen opettajan ei tarvitse osata kaikkea vaikkapa markkinoinnista, yhdestä viime vuosikymmeninä nopeimmin muuttuneista osaamisalueista.  Opetiimeissä voidaan jakaa osaamista ja materiaalia, jolloin Haaga-Helian koko osaamistaso nousee hyödyttäen opiskelijoita ja koko osaavaa yhteisöämme.  Moniosaajan keskeisiä kyvykkyyksiä ovat erinomaiset vuorovaikutustaidot ja kyky osaamisen jakamiseen – avainkyvykkyyksiä kaikilla työpaikoilla.

eMBA in Service Excellence – Kannattava investointi johtamisosaamisen kehittämiseen ja Haaga-Helian tulevaisuuteen

Maailmalla arvostetut MBA –opinnot ovat aina ollut Suomessa jonkinmoinen kummajainen – ”eihän se ole edes tutkinto”. Ylempiä korkeakoulututkintoja (Master of Business Adminstration) ei tule sekoittaa kyseiseen täydennyskoulutus –muotoon. Talouselämä 26/2015 esitteli laajasti MBA-täydennyskoulutusohjelmia, joita on tarjolla pääsääntöisesti yliopistoissa, mutta myös muutamissa ammattikorkeakouluissa, kuten Haaga-Heliassa. Tarjoajien joukkoon mahtuu myös kansainvälisiä toimijoita, joilla ainakin yhdellä on oma toimipiste Suomessa MBA-ohjelmaa varten. Ohjelmien kesto on pääsääntöisesti 2-3 vuotta ja miltei kaikki sisältävät ulkomaan jakson jossain arvostetussa yliopistossa maailmalla.

1990-luvun alussa Suomessa koulutusmarkkinat olivat hyvin erilaiset. Ammattikorkeakoululaitos oli synnytetty ja ensimmäiset toimijat aloittivat tarjoamalla ammatillisesti suunnattuja korkeakoulututkintoja. Ylempiä ammattikorkeakoulututkintoja ei ollut ja tie yliopisto-opintoihin kulki perinteistä polkua valintojen kautta. Samanaikaisesti monella toimialalla toimintaympäristö oli kansainvälistynyt ja oli tarvetta täydennyskouluttaa etenkin yrityksien johto- ja esimiestehtävissä olevia. Tähän huutoon vastasivat sekä Haagan että Helian sen aikaiset ammattikorkeakoulut. Henkilökohtaisesti olin mukana Haagan MBA-ryhmässä numero 1. Se oli huikea paikka verkottua hotelli-, ravintola- ja matkailualan liikkeenjohtajien kanssa. Ohjelmat molemmissa ammattikorkeakouluissa pyörivät menestyksekkäästi vuosikausia. Kiitoksia kaikille niille henkilöille, jotka ovat olleet mukana kehittämässä, suunnittelemassa ja toteuttamassa MBA-ohjelmia vuosien saatossa.

Vuonna 2007 ammattikorkeakoulujen yhdistyessä teimme päätöksen ohjelmien yhdistämisestä. Koulutusmarkkinat olivat muuttuneet, mutta edelleen markkinoilla tuntui olevan kysyntää laadukkaalle johtamiskoulutukselle. Haaga-Helian vahva brändi ja tunnettuus täydennyskouluttajana antoivat erinomaiset mahdollisuudet menestyä kilpailuilla markkinoilla. Olemme vuosien saatossa trimmanneet ohjelman toteutusta, ajantasaistaneet sisältöjä, tarjonnut työkaluja opiskelijoille ja valinneet ohjelmaan huippuopettajat, jotka ovat saaneet aina erinomaiset arviot työstään ja ammattitaidostaan. Nimeksi on vakiintunut strategiamme mukainen eMBA in Service Excellence. Se ilmentää erikoisosaamistamme ja erottaa meidät kilpailijoista. Kaikesta tästä huolimatta joudumme vuosittain miettimään peruskysymystä: Ollako vai eikö olla (markkinoilla siis).

Mitä olemme sitten oppineet? Ensimmäiseksi toimimme erittäin kilpailuilla markkinoilla, joilla nykyisin yli puolet osallistujista maksaa koulutuksensa itse. Tämä jos joku on kaupallista toimintaa parhaimmillaan ja pahimmillaan. Olemme oppineet, että koulutus voi olla maksullista. Perustelut ohjelmaan osallistumiselle tulee ja ovat selkeät. Opinnot kehittävät johtamisosaamista laaja-alaisesti (20 moduulia) ja antavat osallistujalle ajantasaisen työkalupakin (Tools) johto- ja esimiestehtäviin. Myyntiargumenttien tulee olla samalla osaamisperusteisia että taloudellisia. Kaikki kansainväliset tutkimukset osoittavat että yleisesti MBA-opintojen suorittaminen nostaa palkka tuntuvasti tulevina työvuosina. Tutkitusti kannattava investointi pitäisi olla helppoa myydä siis – valitettavasti ei. Haastan kaikki haaga-helialaiset myymään eMBA-tutkintoa tai sen osia ja samalla lupaan provision onnistumisista. Jos olet kiinnostunut, niin ole yhteydessä Airi Granlundiin, Katariina Rönnqvistiin tai allekirjoittaneeseen.

Toiseksi MBA-maailma on akkreditointien ja laadun maailma. Kaikki ohjelmat ovat lähtökohtaisesti rankattu. Esimerkiksi Aalto Executive MBA on Financial Timesin rankingissa Pohjoismaiden paras. Onnittelut. Haaga-Helian oma ohjelma on Koulutus.fi –portaalissa kärjessä mitä tulee opiskelijapalautteisiin. Tuorein BizEd, AACSB julkaisu vilisee ranking –viestejä. SJU Saint Joseph´s Universityn Executive MBA on rankattu maailman 12. parhaaksi U.S News & World Report´s 2016 Edition mukaan sarjassa “Best Graduate Programs”. Monet MBA-ohjelmista ovat AACSB, AMBA ja EQUIS -akkreditoituja. Haaga-Helia on strategisessa tiekartassa linjannut että tulevien vuosien aikana haemme ja saamme kansainvälisen akkreditoinnin. Pystymme oppimaan muilta toimijoilta pelaamalla tätä peliä eli olemalla markkinoilla.

Kolmanneksi eMBA in Service Excellence on menneiden vuosien aikana tukenut yksikköjen rajat ylittävää yhteistyötä Haaga-Heliassa. Opettajat tulevat eri yksiköistä, eMBA Advisory Boardissa on aina ollut edustajia eri toiminnoista ja kampuksilta. Ulkoisessa ohjausryhmässä on eri toimialojen johtoa ja asiantuntijoita. Haluamme jatkossakin edistää yhdessä toimimista. Olemme jo käynnistäneet markkinointi-, myynti- ja palveluprosessien digitalisoinnin. Kaikki halukkaat ovat tervetulleita mukaan kehittämistyöhön. Tehdään yhdessä eMBA in Service Excellence –ohjelmasta kannattava investointi Haaga-Helian tulevaisuuteen.

Jouni Ahonen
vararehtori

 

 

 

Tulevaisuutta tekemässä

Kevään aikana varsin moni tilaisuus, johon olen osallistunut, on keskittynyt tulevaisuuteen. Tämä on varsin luonnollista, kun koko kansakunta etsii Suomen tulevan nousun reseptiä ja sitä tukevia elementtejä. Huhtikuun Ennakointikamarissa käsiteltiin koulutusta, osaamista ja työelämää. Kantavana ajatuksena oli se, että tulevaisuus pitää tehdä, koska sitä ei vielä ole. Useimmat meistä näkevät teknologian varsin keskeisen roolin tulevaisuudessamme, ja keskustelussa korostettiin eräänlaisen teknologisen itsevarmuuden merkitystä. Teknologiaa ei saa pelätä ja meidän kaikkien tehtävänä on madaltaa teknologian käytön kynnystä sekä henkilö- että yritystasolla. Työn tekemisen uudet muodot myös haastavat meitä, ja esimerkiksi ajan (ja paikan) merkitys työnteossa vähenee. Samalla myös yksittäisten työntekijöiden keskinäiset erot tuottavuudessa ovat voimakkaassa kasvussa. Useimmat näkevät tulevaisuuden myös vahvasti osallistavana. Kaikkia palvelutarpeita tulisi siis aina arvioida käyttäjänäkökulmasta ja perinteisiä toimintatapoja tulee myös haastaa samalta pohjalta.

Korkeakoulutuksen puolella makrotason haasteita löytyy paljon. On koko ajan syytä pitää sormi yhteiskunnan pulssilla ja arvioida muun muassa, miten formaaliseen koulutukseen suhtaudutaan, miten alati muuttuviin koulutustarpeisiin vastataan ja miten elinkeinoelämän ja koulutuksen välistä todellista yhteistyötä lisätään. Yhteiskunnan muutokset etenevät eri väestöryhmissä ja eri toimialoilla varsin erilaisessa tahdissa, mikä entisestään vaikeuttaa korkeakoulujen ennakointityötä. Kaikessa ennakointityössä täytyy opiskelijat pitää vahvasti mukana, sillä varsin erikoista on, jos varsinaiset toimijat pidetään ulkopuolisena tahona.

Vuoden 2016 Millennium Technology -palkinto myönnettiin yhdysvaltalaiselle biokemistille Frances Arnoldille. Hänen tutkimustuloksensa ovat vahvasti kaupallistettavissa, hän on perustanut useita yrityksiä ja hänellä on lukuisia patentteja. Hän edustaakin uudentyyppistä tutkijatyyppiä, joka toiminnallaan pyrkii tekemään maailmasta paremman paikan. Siitä samastahan koulutuksessakin loppujen lopuksi on kysymys.

Koulutuksella ja sen rinnalla tehtävällä tutkimuksella parannetaan maailmaa. Nöyryyttä ei kuitenkaan saa unohtaa.

Palkintojenjaon yhteydessä pitämässään kiitospuheessa Frances Arnold totesi, että ihmiskunnalla olisi paljon oppimista luonnosta – ja tutkimustyöhönsä viitaten vielä tarkemmin entsyymeiltä. Kaikkea meidän ei tarvitse ymmärtää, mutta silmät pitäisi pitää auki. Arnold totesi, että jos entsyymit johtaisivat maailmaa, keskeisimmät globaalit ongelmat olisi jo ratkaistu. Tulevaisuus on tekemisiemme summa, joten meidän on syytä pitää silmämme auki kaikkiin mahdollisiin suuntiin. Tulevaisuuden ratkaisut voivat tulla odottamattomilta tahoilta ja ne voivat olla lähempänä kuin uskommekaan.

 

Teemu Kokko
rehtori

Lukutaito vapauttavana voimana

Kun opiskelee, joutuu lukemaan. Ennen puhuttiin pänttäämisestä ja ulkoa opettelusta, mutta nykyään puhutaan oivaltavasta lukemisesta tai ymmärtävästä lukemisesta.  Korkeakoulujen sivuilta löytyy opiskelijalle vinkkejä, miten näitä lukutaitoja oppii ja miten niitä harjoitetaan.  Mutta mitä lukutaito osaamisena ja käsitteenä tarkoittaa? Lukutaitojen kirjoon tutkijat laskevat tänä päivänä esimerkiksi digitaalisen lukutaidon, informaatiolukutaidon, interventiolukutaidon, intertekstuaalisen lukutaidon, kulttuurisen lukutaidon, medialukutaidon, monilukutaidon, televisuaalisen lukutaidon, teknologialukutaidon, tietokonelukutaidon, verkkolukutaidon visuaalisen lukutaidon ja ympäristölukutaidon. Lukutaidon käsite on moninaistunut.  Näitä moninaisia lukutaitoja tarvitaan työelämässä ja niitä tulee myös ammattikorkeakoulussa opettaa.

Lukutaidon tasoja on Linnakylän mukaan kolme: peruslukutaito, toimiva lukutaito sekä reflektiivinen ja vapauttava lukutaito. Toimivalla lukutaidolla tarkoitetaan sitä, että lukeminen vaihtelee eri tekstilajien ja eri tilanteiden mukaan. Reflektiivisellä lukutaidolla tarkoitetaan kykyä käyttää tekstejä siten, että saa selville tekstin merkityksen, osaa arvioida sisältöä kriittisesti ja kykenee käyttämään hankkimaansa tietoa valikoiden ja joustavasti omien tavoitteidensa mukaisesti. Tämä lukutaito linkittyy esimerkiksi opiskeluun ja on aivan keskeinen osa korkeakoulussa opittavia taitoja.

Viimeiseksi lukutaito voidaan nähdä yksilöä vapauttavana ja yhteiskuntaa kriittisesti arvioivana voimana. Lukutaito vapauttavana voimana on hieno kiteytys ja johdattaa ajatukset kaikkiin niihin lukukokemuksiin, joista on saanut nauttia.  Oman sukupolveni nuorille lukutaito tarkoitti ennen kaikkea tekstinlukutaitoa ja visuaalista lukutaitoa.  Varhaislapsuudessani ei ollut kodeissa vielä televisioita.  Isäni mielestä televisio oli ohimenevä muoti-ilmiö. Meille ei ensimmäiseksi televisiota hankittu.  Ehkä siksi lapsuuden luku- ja kuvakirjakokemukset jäivät niin hienoina ja voimakkaina mieleen. Varsinkin kuvallisia ärsykkeitä oli niukasti tarjolla.

Tämän ajan nuorille on tarjolla ääntä, kuvaa ja tekstiä todella monissa kanavissa.  Niitä voi myös itse tuottaa ja käyttää viestintään.  Välineitten tarjooma on huima ja teknologiaa löytyy monessa muodossa.  Haasteena on pikemminkin suuri kuin pieni valikoima.  Mahdollisuudet viestiä ovat aivan upeat, kuvaa ja ääntä voi lähettää toiselle puolella maapalloa vähin kustannuksin.  Kuvaa ja ääntä luetaan ahkerasti ja niiden käyttötaito on tärkeää myös työelämässä.  Erityisesti kuvan merkitys viestinnässä on noussut aivan uudelle tasolle.

Kaikista näistä uusista viestinnän välineistä huolimatta kirja ei ole kuollut, vaikka niin ennustettiin.  Kirjoja myydään yhä ja niillä tehdään rahaa.  Lukeva ystäväni sanoi, että kirja on kiva esine ja kirja tuoksuu hyvältä.   Kirjoilla on ystävänsä edelleen.  Nyt on kohta aika ottaa käteen kesäkirja ja kirjaimellisesti harjoittaa vapauttavaa lukutaitoa.  Hyviä lukuhetkiä kesään!

 

Minna Hiillos
vararehtori
johtaja, liiketalouden koulutusyksikkö

Ohjausta uraan vai uraohjausta – Mitä minusta tulee isona?

Saimme menneellä viikolla lukea hallituksen aloitteista työllisyysasteen nostamiseksi. Työllistämistoiveet kohdistetaan etenkin pienempiin yrityksiin ja itsensä työllistämiseen. Tavoitteena on 110 000 uutta työpaikkaa ja työllisyysasteen nostaminen 72 %:iin. Vaikka hallituksen keinovalikoima on rajoitettu ja onnistuminen riippuu myös monesta ulkoisesta tekijästä, niin yhteiskunnallisesti miltei kaikki yhtyvät hallituksen tavoitelinjauksiin työmarkkinoiden joustavuuden lisäämiseksi. Keinot ovat kuitenkin saaneet ristiriitaisen vastaanoton. Yksilön näkökulmasta tulevaisuudessa on entistä enemmän vaihtoehtoja työllistymiseen ja oman uran rakentamiseen.

Vaihtoehtojen lisääntyessä tarvitaan yhä enemmän ohjausta myös ammattikorkeakouluissa. ”Hyvin toimivat ja tulokselliset ohjauspalvelut takaavat sen, että jokainen opiskelija saa opiskelun eri vaiheissa urakehityksensä kannalta tarvitsemansa tuen…” määrittelee tuore Haaga-Helian julkaisu: Ohjaus Haaga-Heliassa – AVAA OVET TYÖELÄMÄÄN. Haluan kiittää julkaisun toimittajia ja työryhmää erinomaisen selkeästä teoksesta. Se etenee strategisista linjauksista ohjauksen tavoitteisiin ja periaatteisiin, listaa ohjauksen toimijat ja ohjausprosessit sekä ottaa kantaa ohjauksen arviointiin ja kehittämiseen. Me olemme itse asiassa kaikki mukana ohjauksen verkostossa, emme vähiten omalla esimerkillämme.

Haaga-Helian ohjauksen yksi painopisteistä on uraohjaus – Haaga-Helia avaa ovet työelämään. Teemme vahvasti yhteistyötä yritysten ja muiden työelämän toimijoiden kanssa. Opiskelijoille tämä yhteistyö näyttäytyy vahvimmin opetussuunnitelmien kautta. Ne vastaavat työelämän tuleviin osaamistarpeisiin, antavat opiskelijoille mahdollisuuden tutustua erilaisiin uravaihtoehtoihin ja valmentavat valmistuvia muuttuville työmarkkinoille. Uraohjauksella tuetaan opiskelijoiden urasuunnittelutaitoja ja työllistymisvalmiuksia. Tässä työssä on mukana suuri joukko haagahelialaisia osaajia.

Keskitetysti uraohjausta on tarjolla Urapisteessä, Pasilan kampuksen 2. kerroksessa. Viime vuonna ohjauskertoja, joissa annettiin urasuunnitteluun ja työnhakuun liittyvää ohjausta, oli yli 2000 ja Urapiste oli auki vain osan vuodesta. Opiskelijoiden tarpeet ovat hyvin moninaisia, mutta kysyntää on etenkin CV-pajoille ja esimerkiksi LinkedIn-profiilin työstämiseen. Tarjoamme opiskelijoille sähköisiä palveluja MyNetin Urapalvelut -sivustolla. Sieltä löytyy muun muassa Urasuunnittelun työkalupakki. Kannattaa tutustua!

Urapalvelut välittää työantajien tarjoamia harjoittelu- ja työpaikkoja edistäen näin opiskelijoiden työllistymismahdollisuuksia. Alkuvuodesta 2015 Haaga-Helia otti käyttöön Uranuksen LAURA™-rekrytointisivuston. Sen kautta opiskelijoille tarjottiin työpaikkoja, opinnäytetyötoimeksiantoja ja harjoittelupaikkoja vuoden aikana yhteensä 2 706, joista suurin osa oli harjoittelua ja vakituista työtä. Vuoden 2016 alku on ollut erityisen vilkasta aikaa. Kolmen kuukauden aikana LAURAssa oli 1 113 tarjousta. LAURA on erinomainen esimerkki palveluiden digitalisoinnista. Järjestimme työantajille ja opiskelijoille myös ura- ja verkostoitumispäivä DUUNIIN.NETin. Mukana oli Pasilassa 49 ja Haagassa 25 organisaatiota, joista suurin osa koki tapahtuman hyödyllisenä tai erittäin hyödyllisenä.

Selvitämme jatkuvasti toimintamme vaikuttavuutta. Parhaillaan on työn alla restonomien palkka- ja työllisyystutkimus. Siinä ovat mukana lähes kaikki restonomikoulutusta tarjoavat ammattikorkeakoulut ja keskeiset yhteistyötahot. Tavoitteena on selvittää, millaisiin tehtäviin ja vastuisiin, millaisella palkkatasolla ja työsopimuksella restonomit ovat työllistyneet. Vastaavia tutkimuksia on tehty vuosina 2006 ja 2011. Tuloksista voidaan päätellä, olemmeko onnistuneet yhdessä keskeisimmistä tehtävistämme eli siinä, työllistyvätkö Haaga-Heliasta valmistuneet restonomit koulutusta vastaaviin tehtäviin.

Olen saanut oman työurani aikana toimia sekä palkkatyössä että yrittäjänä. Työnantajina on ollut pieniä ja isoja yksityisiä yrityksiä, myös perheyrityksiä ja julkishallinnollisia organisaatioita. Oma yrityksemme työllisti parhaimmillaan yli 50 henkilöä. Työhistoriani näen ja muistan aina vuosittain tulevasta työeläkeotteesta. Olen tehnyt monenlaista työtä ja roolit ovat vaihdelleet harjoittelijasta esimieheen, asiantuntijasta johtajaan ja hallituksen jäsenestä yrittäjään. Jonkinlaista ”ohjausta” uraan olen saanut ja kait olen saanut uraohjaustakin. Edelleen mietin miltei päivittäin tuota ydinkysymystä: Mitä minusta tulee isona?

Mikä sitten ohjasi omaa uraani sen alkuvaiheessa? Palkka tietenkin. Kesätyöstä pankissa olisi maksettu 9 markkaa ja 75 penniä tunnilta, valintani oli mittamiehen apulaisen paikka, josta sai 17 markkaa ja 50 penniä tunnilta. Oliko valinta järkevä? Ainakin siinä hetkessä se mahdollisti paljon: pidemmällä tarkastelulla olisi ehkä kannattanut valita toisin. Uraohjaus on keskeistä, mutta päätöksen valintojen välillä tekee aina yksilö itse.

 

Jouni Ahonen
vararehtori, kaupallinen johtaja

 

 

 

Globaalisen murroksen keskellä

Olen viime päivinä suorastaan ahminut Alec Rossin hienon teoksen ”The Industries of the Future” (2016). Kirjoittaja on toiminut vuosia Hillary Clintonin neuvonantajana ja hän käsittelee varsin kansantajuisesti sitä massiivista globaalia murrosta, jota me kaikki parhaillaan elämme.

Kirjan viimeinen kappale tekee yhteenvedon koko problematiikasta ja käsittelee erityisesti sitä, miten valmistamme nuoriamme ja lapsiamme siihen maailmaan, missä yhä enemmän jylläävät viraalisuus, robotit, big data, geeniteknologia, cyber-uhat, algoritmit sekä kaikenlainen ajallinen ja paikallinen rajattomuus. Nämä ovat kysymyksiä, joita joudumme luonnollisesti jatkuvasti pohtimaan Haaga-Heliassa toimintaamme, käytäntöjämme ja opintosisältöjämme suunniteltaessa.

Ross antaa meille muutaman varsin konkreettisen neuvon: 1) Jotta maailmanmenoa voi ymmärtää, sitä pitää nähdä. Omissa ympyröissä pyöriminen ja riskin ylenmääräinen välttely ei vie meitä kohti uusia ulottuvuuksia. Ross puhuu myös eräänlaisesta monikulttuurisesta sujuvuudesta (multicultural fluency), jonka voi pitkälti ymmärtää suvaitsevuutena ja avarakatseisuutena. 2) Henkilökohtaisella tasolla Ross puhuu vahvasti ennakkoluulottomuuden ja omaan asiaan uskomisen puolesta. Lisäksi hän korostaa moniosaamisen (multidisciplinary approach) merkitystä. Siiloissa olo voi hänen mukaansa tulla yksinäiseksi. 3) Uutena osaamisalueena Ross korostaa koodaus- ja ohjelmointiosaamista. Hänen mukaansa tulevaisuuden kielitaito on kaksitahoinen; normaalin – lingvistisen – kielitaidon tukena pitäisi aina olla jonkin ohjelmointikielen hallinta tai vähintäänkin ymmärrys. Ross perustelee tuota ajatusta sillä, että ohjelmointikielen opetteleminen jo sinänsä kouluttaa oppijaa uudentyypppisen ajatteluun sekä analyyttiseen yksinkertaistamiseen.

Rossin näkemykset kannattaa ottaa tosissaan. Mitään vallankumousta ei varmasti ole järkevää tehdä, mutta kyllä maailman teknologinen murros väistämättä ulottuu myös Haaga-Heliaan. Siilojamme on määrätietoisesti purettava ja sisäistä yhteistyötä on edelleenkin tehostettava. Koko ajan ei oppimissisältöjä voida lisätä, joten joudumme tekemään myös poisvalintoja sekä integrointia.

Kirjan luettuani mietin pitkään, onko kehitys hyväksi vai pahaksi. Me kaikki tiedämme lieveilmiöt ja itsekin seuraan usein hiukan huvittuneena älypuhelimiinsa tuijottavia ”face down”-sukupolven edustajia. Mielipiteemme ei kehitystä kuitenkaan muuta, joten parasta on pyrkiä poimimiaan siitä myönteisimmät elementit. Myönteinen kiinnostus on ehkä elämänasenteena ja suhtautumistapana se kitkattomin ja palkitsevin vaihtoehto.

 

Teemu Kokko
rehtori

Miten oikeaa asennetta voi opettaa ja opiskella?

Parhaillaan on menossa korkeakoulujen yhteishaku. Monen nuoren kodissa on selailtu valintaoppaita ja antaumuksella pohdittu, mitä hakukohteita ja valintoja nuori tekee ja miten ne opintopolkujärjestelmään pitäisi syöttää. Taktikointia mietitään. Hakujärjestyksellä on väliä ja monta muutakin yksityiskohtaa pitää huomioida. Tästä hetkestä alkaa monella polku kohti valintakokeita ja sitä kautta aukeaa mahdollisesti ovi toivottuun opiskelupaikkaan ja tie tavoiteltuun ammattiin.

Muistan itse hyvin ajan, kun ylioppilastutkinnon jälkeen hain omaa opiskelupaikkaa. Minulla ei ollut mitään selkeää unelma-ammattia ja muistan selailleeni hakuoppaita kuin postimyyntikatalogia – mitähän kaikkea täällä on tarjolla? Tuntui kuitenkin hirveän tärkeältä valita juuri minulle sopiva opiskelupaikka, joka sitten johtaisi hyvään työpaikkaan ja -uraan.

Työuriin liittyen luin mielenkiintoisen artikkelin rekrytoinnista ja siinä erittäin kokenut rekrytoija sanoi, ettei ’enää rekrytoi tietynlaista osaamista tai tiettyä suoritettua tutkintoa vaan asennetta’. Hänen kokemuksensa oli, että kaiken voi oppia ja kaikki muuttuu niin nopeata vauhtia, että paras ennuste menestymiselle on ’oikea asenne’. Tämä strategia oli toiminut isossa kansainvälisessä yrityksessä paremmin kuin tietyn osaamisen hakeminen.

Rekrytoijan hakema ’oikea asenne’ haastaa koulutusorganisaatiot miettimään, miten oikeaa asennetta voi opettaa. Uskon, että asennetta oppii tekemällä. Ryhmissä työskentelemällä, esiintymällä, väittelemällä ja yleensäkin oppimalla tuntemaan itseään yhteisön osana ja toimijana oppii eniten. Korkeakoulussa opittavat analyysitaidot ja kriittinen tiedonkäsittelytapa ovat myös todella tärkeitä työelämässä. Asenne on myös oppimisen iloa, tiedonjanoa ja uteliaisuutta sekä halua kokeilla. Kokeilukulttuuriin kuuluu myös epäonnistumiset ja niistä selviäminen.

Edelleen on tärkeää oppia uutta ja perusosaamiset on luonnollisesti oltava kunnossa. Ja on toki ammatteja, joissa osaamisvaatimukset ovat selkeitä kuten vaikka terveydenhuollossa. Sen sijaan luovaa asiantuntijatyötä voi tehdä monella eri koulutuspohjalla. Olisi hyväksi, että vaikeita ongelmia olisi pohtimassa hyvin erilaisilla taustoilla varustettuja asiantuntijoita.

Opiskelin loppujen lopuksi kahdessa eri yliopistossa kahta aivan erilaista oppiainetta, joista toisesta lopulta väittelin tohtoriksi. Jälkikäteen ajatellen olisin voinut opiskella joitain ihan muitakin aineita, jotka varmaan olisivat kohdallani johtaneet nykyiseen ammattipolkuuni. Jos ei nuorelle aukea juuri se koulutuspaikka, jota on ensisijaisesti hakenut, voi omaan toiveammattiinsa päästä monta tietä. Suomalainen koulutusjärjestelmä on hieno ja tarjoaa yhdenkin tutkinnon sisällä monenlaisia polkuja. Joskus se kakkosvaihtoehtokin voi olla erinomainen vaihtoehto opiskelupaikaksi ja tarjota hienoja uramahdollisuuksia – kunhan asenne on kohdallaan.

 

Minna Hiillos
vararehtori
johtaja, liiketalouden yksikkö

 

 

Välillä kannattaa lähteä kauas

Vietin talvilomani kaukana Suomesta – Itä-Karibialla. Etäisyys mahdollistaa tietynlaisen irtioton, mutta se mahdollistaa myös asioiden tarkastelun uudesta näkökulmasta. Tuntui hyvältä jättää vähäksi aikaa taakse Suomessa vallitseva kielteissävytteinen ilmapiiri, siihen liittyvä itseruoskinta sekä median laajalti harjoittama ”kuka mokasi eniten”-kulttuuri. Kävin monilla alueilla, missä köyhyys oli silmiinpistävää, mutta silti elämän virta tuntui vievän päiviä eteenpäin myönteisessä vireessä. Ihmiset olivat ylpeitä maastaan, he kertoivat menneiden vuosikymmenten saavutuksista, he olivat avoimen uteliaita ja heistä paistoi elämän ilo sekä vahva usko tulevaisuuteen. Samaan aikaan kiinnitti kuitenkin myös huomiota nopeasti kasvanut paikallinen keskiluokka, joka lomaili aivan samalla tavalla kuin me suomalaiset. Eri maita arvottaessamme emme useinkaan tiedosta tätä ilmiötä; tapamme on käyttää yksinkertaista köyhä/rikas-luokitusta, vaikka todellisuus on huomattavasti moniotahoisempi. Suomesta ei tiedetty juuri mitään ja jos jotain tiedettiin, niin se oli ilmastomme kylmyys.

Kävin myös monissa palveluyrityksissä. Kaikki sujui, mutta kyllä kai rehellisesti on tunnustettava, että suomalaista palvelutasoa ei päästy edes lähelle. Organisaatiot olivat erittäin hierarkisia, työntekijöitä oli todella paljon – mutta – he olivat pääsääntöisesti yhden osaamisen ammattilaisia. Suomalaisen ammatillisen osaamisen arvo nousi jälleen mielessäni arvoon arvaamattomaan. Asian näennäinen hoitaminen oli lähes poikkeuksetta ykkösprioriteetti ja aito asiakastyytyväisyys vasta toisella sijalla. Myös vieraiden kielten osaaminen näillä ranskankielisillä alueilla oli olematonta.

Suomalaisten keskimäärin korkea peruskoulutustaso on jo sinänsä tae jostain. Kun sen päälle vielä lisätään hyvä yhdistelmä teoriaa ja käytäntöä, on käsillä aitoa helposti hyödynnettävää osaamista. Se on juuri sellaista osaamista, jota yritykset maailmanlaajuisesti tarvitsevat. Ei ole mikään sattuma, että suomalaisista ammattikorkeakouluista valmistuvat näyttävät työllistyvän tiedekorkeakouluista valmistuvia paremmin. Aitoa osaamista arvostetaan ja aito tekeminen on korkeassa kurssissa. On luonnollisesti selvää, että myös analyyttisiä pohdiskelijoita ja perinteisiä teoreetikkoja tarvitaan. Haaga-Helialla on hanketoiminnan puolelta paljon erinomaisia kokemuksia hankeyhteistyöstä tiedekorkeakoulujen kanssa. Kun Helsingin yliopiston ja Aalto yliopiston terävät aivot laitetaan tekemään asioita haagahelialaisten tekijöiden ja innovaattoreiden kanssa, tulokset ovat usein normaalista tiedetraditiosta poikkeavia – erityisesti sovellettavuuden näkökulmasta. Vaikka usein puhunkin ammatillisen osaamisen puolesta, en mitenkään väheksy tieteen tekemistä – koulutusjärjestelmämme molempia pilareita tarvitaan.

Myönteisyyttä, elämän keveyttä ja vähäisempää pilkutusta me ehkä hiukan tarvitsisimme.

Matkani aikana pohdin useasti, minkälaisiin saavutuksiin Karibiallakin päästäisiin, jos heillä olisi käytössä suomalaista ammattikorkeakouluosaamista. Me voimme sitä osaamista nyt lainsäädännön muututtua viedä, mutta jotain olisi kyllä hyvä myös tuoda. Myönteisyyttä, elämän keveyttä ja vähäisempää pilkutusta me ehkä hiukan tarvitsisimme… Toisaalta menomatkan pistelakot Pariisissa ja matkakohteen eri tapahtumien aikataulullinen summittaisuus kyllä ihan rehellisesti sanoen koettelivat. Ehkä sen pitääkin olla niin, että kylässä on kiva käydä, mutta kotiin on aina kiva tulla. Tulipahan vain mieleen muutama ajatus, mutta laitetaan ne aivojen tuulettamisen piikkiin. Etäisyydellä on kuitenkin kiistatta aina terveellinen vaikutus. Siksi välillä kannattaa lähteä kauas, jotta näkee lähelläolevan entistä selkeämmin.

 

Teemu Kokko, rehtori