Kun opiskelee, joutuu lukemaan. Ennen puhuttiin pänttäämisestä ja ulkoa opettelusta, mutta nykyään puhutaan oivaltavasta lukemisesta tai ymmärtävästä lukemisesta. Korkeakoulujen sivuilta löytyy opiskelijalle vinkkejä, miten näitä lukutaitoja oppii ja miten niitä harjoitetaan. Mutta mitä lukutaito osaamisena ja käsitteenä tarkoittaa? Lukutaitojen kirjoon tutkijat laskevat tänä päivänä esimerkiksi digitaalisen lukutaidon, informaatiolukutaidon, interventiolukutaidon, intertekstuaalisen lukutaidon, kulttuurisen lukutaidon, medialukutaidon, monilukutaidon, televisuaalisen lukutaidon, teknologialukutaidon, tietokonelukutaidon, verkkolukutaidon visuaalisen lukutaidon ja ympäristölukutaidon. Lukutaidon käsite on moninaistunut. Näitä moninaisia lukutaitoja tarvitaan työelämässä ja niitä tulee myös ammattikorkeakoulussa opettaa.
Lukutaidon tasoja on Linnakylän mukaan kolme: peruslukutaito, toimiva lukutaito sekä reflektiivinen ja vapauttava lukutaito. Toimivalla lukutaidolla tarkoitetaan sitä, että lukeminen vaihtelee eri tekstilajien ja eri tilanteiden mukaan. Reflektiivisellä lukutaidolla tarkoitetaan kykyä käyttää tekstejä siten, että saa selville tekstin merkityksen, osaa arvioida sisältöä kriittisesti ja kykenee käyttämään hankkimaansa tietoa valikoiden ja joustavasti omien tavoitteidensa mukaisesti. Tämä lukutaito linkittyy esimerkiksi opiskeluun ja on aivan keskeinen osa korkeakoulussa opittavia taitoja.
Viimeiseksi lukutaito voidaan nähdä yksilöä vapauttavana ja yhteiskuntaa kriittisesti arvioivana voimana. Lukutaito vapauttavana voimana on hieno kiteytys ja johdattaa ajatukset kaikkiin niihin lukukokemuksiin, joista on saanut nauttia. Oman sukupolveni nuorille lukutaito tarkoitti ennen kaikkea tekstinlukutaitoa ja visuaalista lukutaitoa. Varhaislapsuudessani ei ollut kodeissa vielä televisioita. Isäni mielestä televisio oli ohimenevä muoti-ilmiö. Meille ei ensimmäiseksi televisiota hankittu. Ehkä siksi lapsuuden luku- ja kuvakirjakokemukset jäivät niin hienoina ja voimakkaina mieleen. Varsinkin kuvallisia ärsykkeitä oli niukasti tarjolla.
Tämän ajan nuorille on tarjolla ääntä, kuvaa ja tekstiä todella monissa kanavissa. Niitä voi myös itse tuottaa ja käyttää viestintään. Välineitten tarjooma on huima ja teknologiaa löytyy monessa muodossa. Haasteena on pikemminkin suuri kuin pieni valikoima. Mahdollisuudet viestiä ovat aivan upeat, kuvaa ja ääntä voi lähettää toiselle puolella maapalloa vähin kustannuksin. Kuvaa ja ääntä luetaan ahkerasti ja niiden käyttötaito on tärkeää myös työelämässä. Erityisesti kuvan merkitys viestinnässä on noussut aivan uudelle tasolle.
Kaikista näistä uusista viestinnän välineistä huolimatta kirja ei ole kuollut, vaikka niin ennustettiin. Kirjoja myydään yhä ja niillä tehdään rahaa. Lukeva ystäväni sanoi, että kirja on kiva esine ja kirja tuoksuu hyvältä. Kirjoilla on ystävänsä edelleen. Nyt on kohta aika ottaa käteen kesäkirja ja kirjaimellisesti harjoittaa vapauttavaa lukutaitoa. Hyviä lukuhetkiä kesään!
Minna Hiillos
vararehtori
johtaja, liiketalouden koulutusyksikkö
