Lukutaito vapauttavana voimana

Kun opiskelee, joutuu lukemaan. Ennen puhuttiin pänttäämisestä ja ulkoa opettelusta, mutta nykyään puhutaan oivaltavasta lukemisesta tai ymmärtävästä lukemisesta.  Korkeakoulujen sivuilta löytyy opiskelijalle vinkkejä, miten näitä lukutaitoja oppii ja miten niitä harjoitetaan.  Mutta mitä lukutaito osaamisena ja käsitteenä tarkoittaa? Lukutaitojen kirjoon tutkijat laskevat tänä päivänä esimerkiksi digitaalisen lukutaidon, informaatiolukutaidon, interventiolukutaidon, intertekstuaalisen lukutaidon, kulttuurisen lukutaidon, medialukutaidon, monilukutaidon, televisuaalisen lukutaidon, teknologialukutaidon, tietokonelukutaidon, verkkolukutaidon visuaalisen lukutaidon ja ympäristölukutaidon. Lukutaidon käsite on moninaistunut.  Näitä moninaisia lukutaitoja tarvitaan työelämässä ja niitä tulee myös ammattikorkeakoulussa opettaa.

Lukutaidon tasoja on Linnakylän mukaan kolme: peruslukutaito, toimiva lukutaito sekä reflektiivinen ja vapauttava lukutaito. Toimivalla lukutaidolla tarkoitetaan sitä, että lukeminen vaihtelee eri tekstilajien ja eri tilanteiden mukaan. Reflektiivisellä lukutaidolla tarkoitetaan kykyä käyttää tekstejä siten, että saa selville tekstin merkityksen, osaa arvioida sisältöä kriittisesti ja kykenee käyttämään hankkimaansa tietoa valikoiden ja joustavasti omien tavoitteidensa mukaisesti. Tämä lukutaito linkittyy esimerkiksi opiskeluun ja on aivan keskeinen osa korkeakoulussa opittavia taitoja.

Viimeiseksi lukutaito voidaan nähdä yksilöä vapauttavana ja yhteiskuntaa kriittisesti arvioivana voimana. Lukutaito vapauttavana voimana on hieno kiteytys ja johdattaa ajatukset kaikkiin niihin lukukokemuksiin, joista on saanut nauttia.  Oman sukupolveni nuorille lukutaito tarkoitti ennen kaikkea tekstinlukutaitoa ja visuaalista lukutaitoa.  Varhaislapsuudessani ei ollut kodeissa vielä televisioita.  Isäni mielestä televisio oli ohimenevä muoti-ilmiö. Meille ei ensimmäiseksi televisiota hankittu.  Ehkä siksi lapsuuden luku- ja kuvakirjakokemukset jäivät niin hienoina ja voimakkaina mieleen. Varsinkin kuvallisia ärsykkeitä oli niukasti tarjolla.

Tämän ajan nuorille on tarjolla ääntä, kuvaa ja tekstiä todella monissa kanavissa.  Niitä voi myös itse tuottaa ja käyttää viestintään.  Välineitten tarjooma on huima ja teknologiaa löytyy monessa muodossa.  Haasteena on pikemminkin suuri kuin pieni valikoima.  Mahdollisuudet viestiä ovat aivan upeat, kuvaa ja ääntä voi lähettää toiselle puolella maapalloa vähin kustannuksin.  Kuvaa ja ääntä luetaan ahkerasti ja niiden käyttötaito on tärkeää myös työelämässä.  Erityisesti kuvan merkitys viestinnässä on noussut aivan uudelle tasolle.

Kaikista näistä uusista viestinnän välineistä huolimatta kirja ei ole kuollut, vaikka niin ennustettiin.  Kirjoja myydään yhä ja niillä tehdään rahaa.  Lukeva ystäväni sanoi, että kirja on kiva esine ja kirja tuoksuu hyvältä.   Kirjoilla on ystävänsä edelleen.  Nyt on kohta aika ottaa käteen kesäkirja ja kirjaimellisesti harjoittaa vapauttavaa lukutaitoa.  Hyviä lukuhetkiä kesään!

 

Minna Hiillos
vararehtori
johtaja, liiketalouden koulutusyksikkö

Miten oikeaa asennetta voi opettaa ja opiskella?

Parhaillaan on menossa korkeakoulujen yhteishaku. Monen nuoren kodissa on selailtu valintaoppaita ja antaumuksella pohdittu, mitä hakukohteita ja valintoja nuori tekee ja miten ne opintopolkujärjestelmään pitäisi syöttää. Taktikointia mietitään. Hakujärjestyksellä on väliä ja monta muutakin yksityiskohtaa pitää huomioida. Tästä hetkestä alkaa monella polku kohti valintakokeita ja sitä kautta aukeaa mahdollisesti ovi toivottuun opiskelupaikkaan ja tie tavoiteltuun ammattiin.

Muistan itse hyvin ajan, kun ylioppilastutkinnon jälkeen hain omaa opiskelupaikkaa. Minulla ei ollut mitään selkeää unelma-ammattia ja muistan selailleeni hakuoppaita kuin postimyyntikatalogia – mitähän kaikkea täällä on tarjolla? Tuntui kuitenkin hirveän tärkeältä valita juuri minulle sopiva opiskelupaikka, joka sitten johtaisi hyvään työpaikkaan ja -uraan.

Työuriin liittyen luin mielenkiintoisen artikkelin rekrytoinnista ja siinä erittäin kokenut rekrytoija sanoi, ettei ’enää rekrytoi tietynlaista osaamista tai tiettyä suoritettua tutkintoa vaan asennetta’. Hänen kokemuksensa oli, että kaiken voi oppia ja kaikki muuttuu niin nopeata vauhtia, että paras ennuste menestymiselle on ’oikea asenne’. Tämä strategia oli toiminut isossa kansainvälisessä yrityksessä paremmin kuin tietyn osaamisen hakeminen.

Rekrytoijan hakema ’oikea asenne’ haastaa koulutusorganisaatiot miettimään, miten oikeaa asennetta voi opettaa. Uskon, että asennetta oppii tekemällä. Ryhmissä työskentelemällä, esiintymällä, väittelemällä ja yleensäkin oppimalla tuntemaan itseään yhteisön osana ja toimijana oppii eniten. Korkeakoulussa opittavat analyysitaidot ja kriittinen tiedonkäsittelytapa ovat myös todella tärkeitä työelämässä. Asenne on myös oppimisen iloa, tiedonjanoa ja uteliaisuutta sekä halua kokeilla. Kokeilukulttuuriin kuuluu myös epäonnistumiset ja niistä selviäminen.

Edelleen on tärkeää oppia uutta ja perusosaamiset on luonnollisesti oltava kunnossa. Ja on toki ammatteja, joissa osaamisvaatimukset ovat selkeitä kuten vaikka terveydenhuollossa. Sen sijaan luovaa asiantuntijatyötä voi tehdä monella eri koulutuspohjalla. Olisi hyväksi, että vaikeita ongelmia olisi pohtimassa hyvin erilaisilla taustoilla varustettuja asiantuntijoita.

Opiskelin loppujen lopuksi kahdessa eri yliopistossa kahta aivan erilaista oppiainetta, joista toisesta lopulta väittelin tohtoriksi. Jälkikäteen ajatellen olisin voinut opiskella joitain ihan muitakin aineita, jotka varmaan olisivat kohdallani johtaneet nykyiseen ammattipolkuuni. Jos ei nuorelle aukea juuri se koulutuspaikka, jota on ensisijaisesti hakenut, voi omaan toiveammattiinsa päästä monta tietä. Suomalainen koulutusjärjestelmä on hieno ja tarjoaa yhdenkin tutkinnon sisällä monenlaisia polkuja. Joskus se kakkosvaihtoehtokin voi olla erinomainen vaihtoehto opiskelupaikaksi ja tarjota hienoja uramahdollisuuksia – kunhan asenne on kohdallaan.

 

Minna Hiillos
vararehtori
johtaja, liiketalouden yksikkö

 

 

Ammattikorkeakoulun opettajuus muuttuu

Ammattikorkeakoulun opettajuuden muutos oli yksi keskustelunaihe, kun ammattikorkeakoulujen koulutuksesta vastaavien johtajien verkosto kokoontui helmikuussa Jyväskylässä. Noin kolmekymmentä koulutuksesta vastaavaa oli paikalla ja loimme käsitystä siitä, mikä on muuttunut opettajuudessa ja miten digitalisaatio voisi näitä muutoksia helpottaa.

Keskustelumme tulos muutoksista ei ole tietenkään kaiken kattava, mutta edustaa kuitenkin melko lailla koko ammattikorkeakoulukentän näkemystä. Ryhmittelimme keskustelumme tuloksia viiteen kategoriaan. Ensimmäiseen kategoriaan menivät huomiot, että perinteisen luokkahuoneopetuksen merkitys vähenee ja opettajista tulee enemmän oppimisen ohjaajia. Tämä on huomio, minkä olemme Haaga-Heliassakin tehneet ja omassa opettajien kehittämisohjelmassakin on ohjausosaaminen ollut keskeisenä teemana.

Toisessa kategoriassa on tekniikan ja tietojärjestelmien merkityksen korostuminen opettajan työssä. Todettiin myös, että opettajan työssä kehitys on mennyt puheesta tekstiin ja sitten edelleen tekstistä kuvaan. Nyt ollaan siinä vaiheessa, että liikkuva kuva on luonnollinen osa opetusmateriaalia.

Opettaja joutuu myös paneutumaan aikaisempaa useampiin asioihin.

Kolmanneksi taloudellisen tehokkuuden ja tuloksellisuuden merkitys on korostunut. Meillä kaikilla on aiempaa niukemmat resurssit ja vähemmällä pitäisi saada aikaan enemmän. Tämä herätti omassa ryhmässäni paljon keskustelua. Vähemmällä enemmän pitäisi korvata ilmaisulla ’eri lailla tekemällä enemmän’ tai ’fiksummin tehden enemmän’. Tästä kaikki olivat yhtä mieltä. On paljon asioita, joita voimme tehdä toisella tavalla. Jostain asioista ja tavoista tehdä täytyy myös osata luopua. Uusia tapoja tehdä täytyy uskaltaa kokeilla. Opettaja joutuu myös paneutumaan aikaisempaa useampiin asioihin. Tässä tiimiopettajuus ja osaamisen jakaminen nähtiin keskeisinä tekijöinä vastaamassa tähän haasteeseen.

Verkostoituminen ja monialainen toiminta ovat myös lisääntyneet. Samoin kansainvälinen yhteistyö, nyt puhutaan globaalista yhteistyöstä. Työelämäyhteydet ovat jo kauan olleet olennainen osa amk-opettajan työnkuvaa. TKI-toiminta ja kaupallinen palveluliiketoiminta ovat osa-alueita, joilla moni opettaja on aktiivinen.

Viidenneksi ja viimeiseksi keskustelimme osaamisen jatkuvasta päivittämisestä. Se ei luonnollisesti ole vain opettajan työn haaste, vaan koske kaikkia työelämän alueita.

Toisaalta opettaminen professiona ei ole kuollut tai poistuvien ammattinimekkeiden joukossa. Siinä on myös elementtejä, jotka ovat pysyneet samoina kautta aikain, kuten interaktion merkitys ja esimerkiksi se, että innostunut opettaja on yhtä kuin innostunut opiskelija.

Miten sitten digitalisaatio voi tuoda helpotusta näihin muutoksiin, se oli osa pohdintaamme? Vastauksemme oli, että monella tavalla. Useita hyviä esimerkkejä esiteltiin. Niiden läpikäynti on kuitenkin toisen blogin paikka.

 

Minna Hiillos, vararehtori, liiketalouden koulutusyksikön johtaja