Tulevaisuutta tekemässä

Kevään aikana varsin moni tilaisuus, johon olen osallistunut, on keskittynyt tulevaisuuteen. Tämä on varsin luonnollista, kun koko kansakunta etsii Suomen tulevan nousun reseptiä ja sitä tukevia elementtejä. Huhtikuun Ennakointikamarissa käsiteltiin koulutusta, osaamista ja työelämää. Kantavana ajatuksena oli se, että tulevaisuus pitää tehdä, koska sitä ei vielä ole. Useimmat meistä näkevät teknologian varsin keskeisen roolin tulevaisuudessamme, ja keskustelussa korostettiin eräänlaisen teknologisen itsevarmuuden merkitystä. Teknologiaa ei saa pelätä ja meidän kaikkien tehtävänä on madaltaa teknologian käytön kynnystä sekä henkilö- että yritystasolla. Työn tekemisen uudet muodot myös haastavat meitä, ja esimerkiksi ajan (ja paikan) merkitys työnteossa vähenee. Samalla myös yksittäisten työntekijöiden keskinäiset erot tuottavuudessa ovat voimakkaassa kasvussa. Useimmat näkevät tulevaisuuden myös vahvasti osallistavana. Kaikkia palvelutarpeita tulisi siis aina arvioida käyttäjänäkökulmasta ja perinteisiä toimintatapoja tulee myös haastaa samalta pohjalta.

Korkeakoulutuksen puolella makrotason haasteita löytyy paljon. On koko ajan syytä pitää sormi yhteiskunnan pulssilla ja arvioida muun muassa, miten formaaliseen koulutukseen suhtaudutaan, miten alati muuttuviin koulutustarpeisiin vastataan ja miten elinkeinoelämän ja koulutuksen välistä todellista yhteistyötä lisätään. Yhteiskunnan muutokset etenevät eri väestöryhmissä ja eri toimialoilla varsin erilaisessa tahdissa, mikä entisestään vaikeuttaa korkeakoulujen ennakointityötä. Kaikessa ennakointityössä täytyy opiskelijat pitää vahvasti mukana, sillä varsin erikoista on, jos varsinaiset toimijat pidetään ulkopuolisena tahona.

Vuoden 2016 Millennium Technology -palkinto myönnettiin yhdysvaltalaiselle biokemistille Frances Arnoldille. Hänen tutkimustuloksensa ovat vahvasti kaupallistettavissa, hän on perustanut useita yrityksiä ja hänellä on lukuisia patentteja. Hän edustaakin uudentyyppistä tutkijatyyppiä, joka toiminnallaan pyrkii tekemään maailmasta paremman paikan. Siitä samastahan koulutuksessakin loppujen lopuksi on kysymys.

Koulutuksella ja sen rinnalla tehtävällä tutkimuksella parannetaan maailmaa. Nöyryyttä ei kuitenkaan saa unohtaa.

Palkintojenjaon yhteydessä pitämässään kiitospuheessa Frances Arnold totesi, että ihmiskunnalla olisi paljon oppimista luonnosta – ja tutkimustyöhönsä viitaten vielä tarkemmin entsyymeiltä. Kaikkea meidän ei tarvitse ymmärtää, mutta silmät pitäisi pitää auki. Arnold totesi, että jos entsyymit johtaisivat maailmaa, keskeisimmät globaalit ongelmat olisi jo ratkaistu. Tulevaisuus on tekemisiemme summa, joten meidän on syytä pitää silmämme auki kaikkiin mahdollisiin suuntiin. Tulevaisuuden ratkaisut voivat tulla odottamattomilta tahoilta ja ne voivat olla lähempänä kuin uskommekaan.

 

Teemu Kokko
rehtori

Ohjausta uraan vai uraohjausta – Mitä minusta tulee isona?

Saimme menneellä viikolla lukea hallituksen aloitteista työllisyysasteen nostamiseksi. Työllistämistoiveet kohdistetaan etenkin pienempiin yrityksiin ja itsensä työllistämiseen. Tavoitteena on 110 000 uutta työpaikkaa ja työllisyysasteen nostaminen 72 %:iin. Vaikka hallituksen keinovalikoima on rajoitettu ja onnistuminen riippuu myös monesta ulkoisesta tekijästä, niin yhteiskunnallisesti miltei kaikki yhtyvät hallituksen tavoitelinjauksiin työmarkkinoiden joustavuuden lisäämiseksi. Keinot ovat kuitenkin saaneet ristiriitaisen vastaanoton. Yksilön näkökulmasta tulevaisuudessa on entistä enemmän vaihtoehtoja työllistymiseen ja oman uran rakentamiseen.

Vaihtoehtojen lisääntyessä tarvitaan yhä enemmän ohjausta myös ammattikorkeakouluissa. ”Hyvin toimivat ja tulokselliset ohjauspalvelut takaavat sen, että jokainen opiskelija saa opiskelun eri vaiheissa urakehityksensä kannalta tarvitsemansa tuen…” määrittelee tuore Haaga-Helian julkaisu: Ohjaus Haaga-Heliassa – AVAA OVET TYÖELÄMÄÄN. Haluan kiittää julkaisun toimittajia ja työryhmää erinomaisen selkeästä teoksesta. Se etenee strategisista linjauksista ohjauksen tavoitteisiin ja periaatteisiin, listaa ohjauksen toimijat ja ohjausprosessit sekä ottaa kantaa ohjauksen arviointiin ja kehittämiseen. Me olemme itse asiassa kaikki mukana ohjauksen verkostossa, emme vähiten omalla esimerkillämme.

Haaga-Helian ohjauksen yksi painopisteistä on uraohjaus – Haaga-Helia avaa ovet työelämään. Teemme vahvasti yhteistyötä yritysten ja muiden työelämän toimijoiden kanssa. Opiskelijoille tämä yhteistyö näyttäytyy vahvimmin opetussuunnitelmien kautta. Ne vastaavat työelämän tuleviin osaamistarpeisiin, antavat opiskelijoille mahdollisuuden tutustua erilaisiin uravaihtoehtoihin ja valmentavat valmistuvia muuttuville työmarkkinoille. Uraohjauksella tuetaan opiskelijoiden urasuunnittelutaitoja ja työllistymisvalmiuksia. Tässä työssä on mukana suuri joukko haagahelialaisia osaajia.

Keskitetysti uraohjausta on tarjolla Urapisteessä, Pasilan kampuksen 2. kerroksessa. Viime vuonna ohjauskertoja, joissa annettiin urasuunnitteluun ja työnhakuun liittyvää ohjausta, oli yli 2000 ja Urapiste oli auki vain osan vuodesta. Opiskelijoiden tarpeet ovat hyvin moninaisia, mutta kysyntää on etenkin CV-pajoille ja esimerkiksi LinkedIn-profiilin työstämiseen. Tarjoamme opiskelijoille sähköisiä palveluja MyNetin Urapalvelut -sivustolla. Sieltä löytyy muun muassa Urasuunnittelun työkalupakki. Kannattaa tutustua!

Urapalvelut välittää työantajien tarjoamia harjoittelu- ja työpaikkoja edistäen näin opiskelijoiden työllistymismahdollisuuksia. Alkuvuodesta 2015 Haaga-Helia otti käyttöön Uranuksen LAURA™-rekrytointisivuston. Sen kautta opiskelijoille tarjottiin työpaikkoja, opinnäytetyötoimeksiantoja ja harjoittelupaikkoja vuoden aikana yhteensä 2 706, joista suurin osa oli harjoittelua ja vakituista työtä. Vuoden 2016 alku on ollut erityisen vilkasta aikaa. Kolmen kuukauden aikana LAURAssa oli 1 113 tarjousta. LAURA on erinomainen esimerkki palveluiden digitalisoinnista. Järjestimme työantajille ja opiskelijoille myös ura- ja verkostoitumispäivä DUUNIIN.NETin. Mukana oli Pasilassa 49 ja Haagassa 25 organisaatiota, joista suurin osa koki tapahtuman hyödyllisenä tai erittäin hyödyllisenä.

Selvitämme jatkuvasti toimintamme vaikuttavuutta. Parhaillaan on työn alla restonomien palkka- ja työllisyystutkimus. Siinä ovat mukana lähes kaikki restonomikoulutusta tarjoavat ammattikorkeakoulut ja keskeiset yhteistyötahot. Tavoitteena on selvittää, millaisiin tehtäviin ja vastuisiin, millaisella palkkatasolla ja työsopimuksella restonomit ovat työllistyneet. Vastaavia tutkimuksia on tehty vuosina 2006 ja 2011. Tuloksista voidaan päätellä, olemmeko onnistuneet yhdessä keskeisimmistä tehtävistämme eli siinä, työllistyvätkö Haaga-Heliasta valmistuneet restonomit koulutusta vastaaviin tehtäviin.

Olen saanut oman työurani aikana toimia sekä palkkatyössä että yrittäjänä. Työnantajina on ollut pieniä ja isoja yksityisiä yrityksiä, myös perheyrityksiä ja julkishallinnollisia organisaatioita. Oma yrityksemme työllisti parhaimmillaan yli 50 henkilöä. Työhistoriani näen ja muistan aina vuosittain tulevasta työeläkeotteesta. Olen tehnyt monenlaista työtä ja roolit ovat vaihdelleet harjoittelijasta esimieheen, asiantuntijasta johtajaan ja hallituksen jäsenestä yrittäjään. Jonkinlaista ”ohjausta” uraan olen saanut ja kait olen saanut uraohjaustakin. Edelleen mietin miltei päivittäin tuota ydinkysymystä: Mitä minusta tulee isona?

Mikä sitten ohjasi omaa uraani sen alkuvaiheessa? Palkka tietenkin. Kesätyöstä pankissa olisi maksettu 9 markkaa ja 75 penniä tunnilta, valintani oli mittamiehen apulaisen paikka, josta sai 17 markkaa ja 50 penniä tunnilta. Oliko valinta järkevä? Ainakin siinä hetkessä se mahdollisti paljon: pidemmällä tarkastelulla olisi ehkä kannattanut valita toisin. Uraohjaus on keskeistä, mutta päätöksen valintojen välillä tekee aina yksilö itse.

 

Jouni Ahonen
vararehtori, kaupallinen johtaja

 

 

 

Globaalisen murroksen keskellä

Olen viime päivinä suorastaan ahminut Alec Rossin hienon teoksen ”The Industries of the Future” (2016). Kirjoittaja on toiminut vuosia Hillary Clintonin neuvonantajana ja hän käsittelee varsin kansantajuisesti sitä massiivista globaalia murrosta, jota me kaikki parhaillaan elämme.

Kirjan viimeinen kappale tekee yhteenvedon koko problematiikasta ja käsittelee erityisesti sitä, miten valmistamme nuoriamme ja lapsiamme siihen maailmaan, missä yhä enemmän jylläävät viraalisuus, robotit, big data, geeniteknologia, cyber-uhat, algoritmit sekä kaikenlainen ajallinen ja paikallinen rajattomuus. Nämä ovat kysymyksiä, joita joudumme luonnollisesti jatkuvasti pohtimaan Haaga-Heliassa toimintaamme, käytäntöjämme ja opintosisältöjämme suunniteltaessa.

Ross antaa meille muutaman varsin konkreettisen neuvon: 1) Jotta maailmanmenoa voi ymmärtää, sitä pitää nähdä. Omissa ympyröissä pyöriminen ja riskin ylenmääräinen välttely ei vie meitä kohti uusia ulottuvuuksia. Ross puhuu myös eräänlaisesta monikulttuurisesta sujuvuudesta (multicultural fluency), jonka voi pitkälti ymmärtää suvaitsevuutena ja avarakatseisuutena. 2) Henkilökohtaisella tasolla Ross puhuu vahvasti ennakkoluulottomuuden ja omaan asiaan uskomisen puolesta. Lisäksi hän korostaa moniosaamisen (multidisciplinary approach) merkitystä. Siiloissa olo voi hänen mukaansa tulla yksinäiseksi. 3) Uutena osaamisalueena Ross korostaa koodaus- ja ohjelmointiosaamista. Hänen mukaansa tulevaisuuden kielitaito on kaksitahoinen; normaalin – lingvistisen – kielitaidon tukena pitäisi aina olla jonkin ohjelmointikielen hallinta tai vähintäänkin ymmärrys. Ross perustelee tuota ajatusta sillä, että ohjelmointikielen opetteleminen jo sinänsä kouluttaa oppijaa uudentyypppisen ajatteluun sekä analyyttiseen yksinkertaistamiseen.

Rossin näkemykset kannattaa ottaa tosissaan. Mitään vallankumousta ei varmasti ole järkevää tehdä, mutta kyllä maailman teknologinen murros väistämättä ulottuu myös Haaga-Heliaan. Siilojamme on määrätietoisesti purettava ja sisäistä yhteistyötä on edelleenkin tehostettava. Koko ajan ei oppimissisältöjä voida lisätä, joten joudumme tekemään myös poisvalintoja sekä integrointia.

Kirjan luettuani mietin pitkään, onko kehitys hyväksi vai pahaksi. Me kaikki tiedämme lieveilmiöt ja itsekin seuraan usein hiukan huvittuneena älypuhelimiinsa tuijottavia ”face down”-sukupolven edustajia. Mielipiteemme ei kehitystä kuitenkaan muuta, joten parasta on pyrkiä poimimiaan siitä myönteisimmät elementit. Myönteinen kiinnostus on ehkä elämänasenteena ja suhtautumistapana se kitkattomin ja palkitsevin vaihtoehto.

 

Teemu Kokko
rehtori

Ammattikorkeakoulun opettajuus muuttuu

Ammattikorkeakoulun opettajuuden muutos oli yksi keskustelunaihe, kun ammattikorkeakoulujen koulutuksesta vastaavien johtajien verkosto kokoontui helmikuussa Jyväskylässä. Noin kolmekymmentä koulutuksesta vastaavaa oli paikalla ja loimme käsitystä siitä, mikä on muuttunut opettajuudessa ja miten digitalisaatio voisi näitä muutoksia helpottaa.

Keskustelumme tulos muutoksista ei ole tietenkään kaiken kattava, mutta edustaa kuitenkin melko lailla koko ammattikorkeakoulukentän näkemystä. Ryhmittelimme keskustelumme tuloksia viiteen kategoriaan. Ensimmäiseen kategoriaan menivät huomiot, että perinteisen luokkahuoneopetuksen merkitys vähenee ja opettajista tulee enemmän oppimisen ohjaajia. Tämä on huomio, minkä olemme Haaga-Heliassakin tehneet ja omassa opettajien kehittämisohjelmassakin on ohjausosaaminen ollut keskeisenä teemana.

Toisessa kategoriassa on tekniikan ja tietojärjestelmien merkityksen korostuminen opettajan työssä. Todettiin myös, että opettajan työssä kehitys on mennyt puheesta tekstiin ja sitten edelleen tekstistä kuvaan. Nyt ollaan siinä vaiheessa, että liikkuva kuva on luonnollinen osa opetusmateriaalia.

Opettaja joutuu myös paneutumaan aikaisempaa useampiin asioihin.

Kolmanneksi taloudellisen tehokkuuden ja tuloksellisuuden merkitys on korostunut. Meillä kaikilla on aiempaa niukemmat resurssit ja vähemmällä pitäisi saada aikaan enemmän. Tämä herätti omassa ryhmässäni paljon keskustelua. Vähemmällä enemmän pitäisi korvata ilmaisulla ’eri lailla tekemällä enemmän’ tai ’fiksummin tehden enemmän’. Tästä kaikki olivat yhtä mieltä. On paljon asioita, joita voimme tehdä toisella tavalla. Jostain asioista ja tavoista tehdä täytyy myös osata luopua. Uusia tapoja tehdä täytyy uskaltaa kokeilla. Opettaja joutuu myös paneutumaan aikaisempaa useampiin asioihin. Tässä tiimiopettajuus ja osaamisen jakaminen nähtiin keskeisinä tekijöinä vastaamassa tähän haasteeseen.

Verkostoituminen ja monialainen toiminta ovat myös lisääntyneet. Samoin kansainvälinen yhteistyö, nyt puhutaan globaalista yhteistyöstä. Työelämäyhteydet ovat jo kauan olleet olennainen osa amk-opettajan työnkuvaa. TKI-toiminta ja kaupallinen palveluliiketoiminta ovat osa-alueita, joilla moni opettaja on aktiivinen.

Viidenneksi ja viimeiseksi keskustelimme osaamisen jatkuvasta päivittämisestä. Se ei luonnollisesti ole vain opettajan työn haaste, vaan koske kaikkia työelämän alueita.

Toisaalta opettaminen professiona ei ole kuollut tai poistuvien ammattinimekkeiden joukossa. Siinä on myös elementtejä, jotka ovat pysyneet samoina kautta aikain, kuten interaktion merkitys ja esimerkiksi se, että innostunut opettaja on yhtä kuin innostunut opiskelija.

Miten sitten digitalisaatio voi tuoda helpotusta näihin muutoksiin, se oli osa pohdintaamme? Vastauksemme oli, että monella tavalla. Useita hyviä esimerkkejä esiteltiin. Niiden läpikäynti on kuitenkin toisen blogin paikka.

 

Minna Hiillos, vararehtori, liiketalouden koulutusyksikön johtaja

Monialaisuus lähtee sinusta ja minusta

Yhteiskuntamme dynaaminen kehitys haastaa meitä kovalla kädellä. Vähemmällä täytyy saada enemmän, toimintarytmi kovenee ja samanaikaisesti yleinen julkisuusvaade edellyttää meiltä aktiivista viestintää sekä täydellistä avoimuutta kaikkiin suuntiin. Työelämässä tapahtuu voimakasta toiminnallista integraatiota, mikä käytännössä näkyy monimuotoisina toimenkuvina ja reaaliaikaisina tehtävämäärityksinä. Yksilötasolla moniosaamisen tarve ja uusien osaamisalueiden haltuunotto korostuu.

Perinteinen – voisi jopa sanoa historiallinen – korkeakoulun lähestymistapa on ollut ainelähtöinen ”disciplinäärinen” lähestymistapa. Tähän on ollut monta perustetta, joista suinkaan vähäisin ei ole se, että meillä itse kullakin on disciplinäärinen tiedekorkeakoulutausta. Kun resursseja oli runsaasti, oli varaa erikoistua ja olla oman alueensa kiistaton spesialisti.

Työelämän muutos tulee ottaa vakavasti ja ammattikorkeakoulun tulee pystyä elämään ajassa. Haaga-Heliassa liikkumista monialaisuuden suuntaan on jo runsaasti nähtävissä ja tarjonnassamme on yhä enemmän elementtejä, jotka jo lähtökohtaisesti ovat monialaisia. Tilanteemme on siis suhteellisen hyvä. Paljon on kuitenkin vielä tehtävä.

Aivan uusi mahdollisuus on läheinen yhteistyömme Laurean ja Metropolian kanssa. Voimme tehdä koulutusalat ylittävää aitoa yhteistyötä, opiskelijoiden ristiinoppimismahdollisuudet paranevat ja kaupallisessa toiminnassa markkinamme laajenevat. Myös hanketoiminnassamme voimme tehdä yhä laaja-alaisempia usean eri koulutusalan kattavia avauksia. Uusi yhdessä tekemisen aika on jo alkanut.

Sisäisesti kannustan meitä kaikkia vahvaan yhdessä tekemiseen sekä henkilö- että ryhmätasolla. Nk. älyttömät yhdistelmät voivat tuoda esiin uusia ja innovatiivisia mahdollisuuksia. Osaamisryhmien ja muiden vastaavien ryhmien tulee katsoa muiden ryhmien ja aivan erityisesti yritysten suuntaan. Ammattikorkeakoulun tulee olla työelämän ja ammatillisuuden suunnannäyttäjä. Suunnannäyttäjyys lähtee sinusta ja minusta.

 

Teemu Kokko
rehtori

 

 

 

Sinä ja minä uudistumisen polulla

Korkeakoulukenttä on kovassa muutoksessa. Vain pieni osa tästä muutoksesta johtuu maamme taloudellisista paineista. Suurin paine syntyy väestön keskittymisen, yhteiskunnallisen rakennemuutosten sekä globaalien kehitystrendien kautta. Korkeakouluilta edellytetään yhä laajempaa yhteistyötä ympäröivän yhteiskunnan kanssa. Edellytetään profiloitumista, edellytetään työnjakoa ja edellytetään alati suurempaa tehokkuutta jatkuvasti pienenevillä resursseilla. Muutokset näkyvät myös henkilökohtaisella tasolla ja meiltä kaikilta edellytetään alati parempaa tuottavuutta sekä kehittymistä omissa rooleissamme.

Haaga-Helia on yksi Suomen selkeimmin profiloituneista ammattikorkeakouluista. Meidät tunnetaan laajasta yritysyhteistyöstämme sekä aktiivisesta kansainvälisestä verkostostamme. Toimilupaamme liitetty neuvotteluvelvoite Laurean ja Metropolian kanssa on osoittautunut hyvin myönteiseksi asiaksi. Yhteistyömme kolmen ammattikorkeakoulun kesken on ollut avointa ja ratkaisuhakuista. Olemme yhdessä tunnistaneet seitsemän konkreettista yhteistyön aluetta, joiden kautta lisäämme tehokkuuttamme, vaikuttavuuttamme sekä taloudellisuuttamme. Tämän tyyppinen yhteistyö on usein esiintynyt myös ministeri Grahn-Laasosen puheissa – viimeksi mm. OKM:n ja korkeakoulujohdon seminaarissa Vaasassa 9.-10.12. On äärimmäisen positiivista, että seinien sijaan puhutaan toiminnasta. Vain sillä on merkitystä ja vain sen kautta opiskelijoiden valinnanmahdollisuudet lisääntyvät.

Uudistumisen tiellä kulkiessa on koko ajan muistettava päätoimialueemme – pääkaupunkiseudun – erityispiirteet. Alue on Suomen ainoa varsinainen kasvualue sekä kaikilla mittareilla mitattuna Suomen kasvun moottori. Kaiken uudistustyön tulee parantaa tuon moottorin iskutilavuutta. Suomessa ei ole varaa tehdä mitään sellaisia toimenpiteitä, jotka aiheuttaisivat häiriöitä tuon moottorin toimintaan. Pääkaupunkiseudun nuorilla tulisi olla yhtä hyvät mahdollisuudet päästä koulutukseen kuin muun Suomen nuorilla. Näin ei tällä hetkellä ole.

Haaga-Helia on oman tiensä valinnut. Tuolla tiellä kuljemme eteenpäin itseämme kehittäen, yritysten kanssa yhteistyötä tehden sekä muiden korkeakoulujen kanssa resursseja yhdistäen itse valitsemillamme alueilla. Kansainvälisiä markkinoita lähestymme kaupallinen kulma edellä. Tarkasti sanottuna kulkijana tuolla tiellä ei kuitenkaan ole koko korkeakoulu ikään kuin yhtenä toimijana. Sinä ja minä olemme niitä kulkijoita. Me olemme Haaga-Helia.

 

Teemu Kokko, rehtori

 

Pitkäjänteisyyden ylistys

”Kaikki mulle heti” – väitetään olevan tämän päivän nuoren näkökulma. Toisaalta se kuulostaa nousukauden kvartaalitaloutta elävän yrityksen strategialta. Taantuma on tuonut kuvaan mukaan toisenlaiset haasteet – kenellä kestää pinna sinnitellä pitkään jatkuvan laman yli. Pitkäjänteinen systemaattisuus asioiden hoidossa saa uudenlaista hohtoa, kun tulokset vaativat aikaa kypsyäkseen  – kuin hyvä viini.

Ammattikorkeakoulujärjestelmää on rakennettu yli 20 vuotta. ”It has been a success”, totesivat OECD:n arvioijat jo muutama vuosi sitten. Eli ollaan varsin hyvässä tilanteessa. Kuitenkaan kehitys ei ammattikorkeakoulujenkaan osalta jää tähän, eteenpäin mennään monessakin suhteessa. Koko korkeakoulujärjestelmän osalta tietä tulee varmasti viitoittamaan menossa oleva 3T eli Tampereen kolmen korkeakoulun yhteen liittäminen ja tämän kokeilun perusteella tehtävät muutokset.

Haaga-Heliassa olemme tehneet pitkäjänteistä strategian mukaista systemaattista kehittämistyötä kahdeksan vuotta. Voimme olla kehittämistyön tuloksiin erittäin tyytyväisiä. Meillä on upeat opiskelijat ja henkilöstö, jotka ovat työllään tehneet nämä tulokset. Mutta paikalleen ei voida jäädä täälläkään. Uusi strategia hyväksytään tällä viikolla ja alkaa uusi kehittämisen kausi. Toimintaympäristö ja vaatimukset elävät ja muuttuvat, haasteisiin pitää vastata aina uudelleen. Korkeakoulumaailmassa kehittämistyö on hyvin pitkäjänteistä. ”Tuote ” ottaa valmistuakseen useita vuosia, joten toimintakaan ei voi olla jatkuvasti suuntaansa muuttavaa.

Omalta osaltani on nyt taakse jäämässä 40 vuotta täyspäiväistä työelämää, josta 16 vuotta amk-kentällä. Tämä on ollut erittäin mielenkiintoista pitkäjänteisen kehittämisen aikaa.  Tässä kohtaa katson jälleen kerran eteenpäin toivoen, että terveyttä riittää rakentaa vielä yksi 20 vuoden jakso systemaattisesti jotakin uutta.

Kun katsoo tästä perspektiivistä asioita, kvartaali on olemattoman pieni hetki. Ei sillä rakenneta maailmaa. Toivoa vain voi, että yritysten omistajat ja osakkeenomistajat osaisivat katsoa asioita pidemmällä perspektiivillä. Pitkäjänteisyys voisi luoda parempaa tulosta kuin vaatimus joka kvartaalin huipputuloksesta. Moni perheyrittäjä onkin todennut, että heidän kvartaalinsa on 25 vuotta.

Myös nuorten opiskelijoidemme toivoisin katsovan asioita välillä pidemmälläkin sihdillä eteenpäin, maailma ei ole tässä ja nyt. Tavoitteet voi asettaa aika paljon kauemmaksi. Aika moni teistä tulee elämään 100-vuotiaaksi. Kaikkea ei tarvitse tehdä tänään – huominenkin on olemassa. Itseäni huvittaa, kun siskon poika viettää kohta 50-vuotisjuhlia – ja saa juhliin mukaan vielä hyväkuntoisen mummonsakin! Se antaa perspektiiviä pitkäjänteisyydestä arjesta.

 

Hyvää pitkää elämää teille kaikille
toivottaa aktiivin eläkeläisen rooliin hyppäävä
Ritva Laakso-Manninen