Kuluneen kesän alkupuoliskoa leimasi jalkapallon MM-kisat. Katsottuani lähes kaikki pelit, minulle on herännyt monenlaisia ajatuksia sekä itse pelistä että sen yhtäläisyyksistä työelämään. Päällimmäisenä niistä ehkä on ajatus siitä, että pelit ovat aina yllätyksellisiä ja hyväkään käsikirjoittaja ei olisi pystynyt rakentamaan sellaista draaman kaarta kuin mitä kisoissa taas nähtiin. Pallo on siis edelleenkin pyöreä. Sama pätee työelämäänkin. Seuraavassa muutama huomio, jotka toivottavasti herättävät ajatuksia – lukijan jalkapallokiinnostuksesta riippumatta.
Voittanut joukkue Saksa oli joukkue isolla J:llä. Ennen jokaista peliä se kokoontui pukukopissaan rinkiin ”Unser Kreis” ja joku ei-aloituskokoonpanossa ollut pelaaja piti kaikille kannustuspuheen. Kentällä jokainen teki tehtävänsä ja kaveria kannustettiin. Joukkueen pelinrakentajana toimi vaatimattomuuden perikuva Philip Lahm ja maalia vartioi kisojen paras maalivahti Manuel Neuer. Hyväkin joukkue tarvitsee yksittäisiä vastuunkantajia ja sisäisiä esikuvia.
Toiseksi tullut Argentiina pelasi uudella, eurooppalaistyyppisellä, pelisysteemillä ja se riitti varsin pitkälle. Tähtipelaaja Messi oli hyvä, mutta ei erinomainen. Joukkue kasvoi turnauksen aikana, mutta jäi yhtenäisyydessä mestareiden varjoon.
Pronssia voittanut Hollanti pelasi erinomaista jalkapalloa. Pienten marginaalien pelissä joukkueen tähtipelaajan Arjen Robbenin teatraaliset kaatumiset veivät kuitenkin uskottavuutta koko joukkueen suorituksesta. Jalkapallon historiaan tulee kuitenkin ikuisesti jäämään maalivahdin vaihto neljännesvälierässä vain pari minuuttia ennen rangaistuslaukauskilpailua. Joukkueen kapteeni todella tunsi joukkueensa ja osasi hyödyntää kunkin ominaisuuksia optimaalisesti.
Neljänneksi tullut joukkue oli isäntämaa Brasilia, jolta odotettiin paljon enemmän. Pelistä paistoi vahva paineen alla pelaaminen eivätkä huippulahjakkaat yksilöt missään vaiheessa muodostaneet joukkuetta. Yksin vain ei joukkuelajissa pärjää. Nöyryys siis unohtui ja historian menestys ei takaa mitään tulevaisuudessa. Sodan ei pitäisi yhtä miestä kaivata, mutta Brasilia lähes lamaantui Neymarin loukkaannuttua. Osaamisen pitää organisaatiossa olla leveämmällä pohjalla kuin mitä tässä tapauksessa oli.
Suurta taistelumieltä osoittivat sekä Yhdysvallat että Costa Rica. Taidollisesti ne eivät kaikilta osin yltäneet kärkijoukkoihin, mutta pyyteetön taistelumieli, kanssapelaajien virheiden paikkaaminen sekä joukkueen tasaisuus veivät molemmat joukkueet varsin pitkälle. Kun on tahtoa, taito (ja vähän onnikin) seuraa perässä.
Reilu anteeksipyyntö on aina paikallaan, kun tekee tahallisen tai tahattoman virheen. Jos Luís Suárez oli välittömästi puremisepisodin jälkeen osoittanut aitoa katumusta, koko episodi olisi kuivunut kasaan. Nyt ylimielisyys ja asian vähättely toimi juuri toiseen suuntaan ja tuloksena oli peräti neljän kuukauden pituinen pakkoero jalkapallotoiminnasta. Rapatessa roiskuu, mutta vastuu on aina kannettava.
Kaiken kaikkiaan elämä ja työnteko ovat monilta osin peliä. Siinä pelissä HAAGA-HELIAn joukkue haluaa olla sarjataulukoiden kärjessä. Teknistä taitoa löytyy, strategia on kunnossa, eri pelipaikoilla on hyvät pelaajat ja joukkueella on hyvä imago. Nyt täytyy vain entisestään tehostaa yhteispeliä, osoittaa tahtoa ja voittaa ne ratkaisevat kaksinkamppailut. Rangaistuslaukauskilpailuun emme halua, koska haluamme pitää voiton avaimet omissa käsissä. Palava tahto ja kova työnteko vievät pitkälle. Näine ajatuksine toivotan hyvää työvuotta itse kullekin!
vararehtori Teemu Kokko
