Kevään aikana varsin moni tilaisuus, johon olen osallistunut, on keskittynyt tulevaisuuteen. Tämä on varsin luonnollista, kun koko kansakunta etsii Suomen tulevan nousun reseptiä ja sitä tukevia elementtejä. Huhtikuun Ennakointikamarissa käsiteltiin koulutusta, osaamista ja työelämää. Kantavana ajatuksena oli se, että tulevaisuus pitää tehdä, koska sitä ei vielä ole. Useimmat meistä näkevät teknologian varsin keskeisen roolin tulevaisuudessamme, ja keskustelussa korostettiin eräänlaisen teknologisen itsevarmuuden merkitystä. Teknologiaa ei saa pelätä ja meidän kaikkien tehtävänä on madaltaa teknologian käytön kynnystä sekä henkilö- että yritystasolla. Työn tekemisen uudet muodot myös haastavat meitä, ja esimerkiksi ajan (ja paikan) merkitys työnteossa vähenee. Samalla myös yksittäisten työntekijöiden keskinäiset erot tuottavuudessa ovat voimakkaassa kasvussa. Useimmat näkevät tulevaisuuden myös vahvasti osallistavana. Kaikkia palvelutarpeita tulisi siis aina arvioida käyttäjänäkökulmasta ja perinteisiä toimintatapoja tulee myös haastaa samalta pohjalta.
Korkeakoulutuksen puolella makrotason haasteita löytyy paljon. On koko ajan syytä pitää sormi yhteiskunnan pulssilla ja arvioida muun muassa, miten formaaliseen koulutukseen suhtaudutaan, miten alati muuttuviin koulutustarpeisiin vastataan ja miten elinkeinoelämän ja koulutuksen välistä todellista yhteistyötä lisätään. Yhteiskunnan muutokset etenevät eri väestöryhmissä ja eri toimialoilla varsin erilaisessa tahdissa, mikä entisestään vaikeuttaa korkeakoulujen ennakointityötä. Kaikessa ennakointityössä täytyy opiskelijat pitää vahvasti mukana, sillä varsin erikoista on, jos varsinaiset toimijat pidetään ulkopuolisena tahona.
Vuoden 2016 Millennium Technology -palkinto myönnettiin yhdysvaltalaiselle biokemistille Frances Arnoldille. Hänen tutkimustuloksensa ovat vahvasti kaupallistettavissa, hän on perustanut useita yrityksiä ja hänellä on lukuisia patentteja. Hän edustaakin uudentyyppistä tutkijatyyppiä, joka toiminnallaan pyrkii tekemään maailmasta paremman paikan. Siitä samastahan koulutuksessakin loppujen lopuksi on kysymys.
Koulutuksella ja sen rinnalla tehtävällä tutkimuksella parannetaan maailmaa. Nöyryyttä ei kuitenkaan saa unohtaa.
Palkintojenjaon yhteydessä pitämässään kiitospuheessa Frances Arnold totesi, että ihmiskunnalla olisi paljon oppimista luonnosta – ja tutkimustyöhönsä viitaten vielä tarkemmin entsyymeiltä. Kaikkea meidän ei tarvitse ymmärtää, mutta silmät pitäisi pitää auki. Arnold totesi, että jos entsyymit johtaisivat maailmaa, keskeisimmät globaalit ongelmat olisi jo ratkaistu. Tulevaisuus on tekemisiemme summa, joten meidän on syytä pitää silmämme auki kaikkiin mahdollisiin suuntiin. Tulevaisuuden ratkaisut voivat tulla odottamattomilta tahoilta ja ne voivat olla lähempänä kuin uskommekaan.
Teemu Kokko
rehtori
