Osallistuin huhtikuun alussa AACSB:n (The Association to Advance the Collegiate Schools of Business) vuosikonferenssiiin Chicagossa. HAAGA-HELIA on vuodesta 2010 ollut kyseisen organisaation jäsen. Yksi konferenssin pääpuhujista oli professori Sheena Iyengar Columbian yliopistosta. Sheena on palkittu tietokirjailija erityisalueenaan leadership, ja hän on syntymäsokea.
Esityksessään Sheena pohti varsin ajatuksia herättävästi menestystä ja menestykseen johtavia polkuja. Hänen mielestään tie menestykseen voi pohjautua kohtaloon, se voi pohjautua sattumaan, mutta ennen kaikkea se pohjautuu omaan valintaan. Avaimet ovat siis omissa käsissä. Valitseminen onkin Sheenan mukaan mahdollistamista ja ideaalitilanteessa valitseminen on luonteeltaan ennakoivaa.
Käytännön ongelmaksi muodostuu lähes aina valinnanvaran määrä. Amazonissa löytyy yli 40 miljoonaa kirjavaihtoehtoa ja Yhdysvaltain tunnetuimmalla deittisaitillakin on yli 17 miljoonaa potentiaalista ystäväkandidaattia. Sheenan tekemän tutkimuksen mukaan keskiverto-yhdysvaltalainen toimitusjohtaja tekee työpäivänsä aikana runsaat 130 päätöstä. Näistä yli puoleen käytetään aikaa alle minuutti. Valintoja tehdään siis jatkuvasti, niitä tehdään nopeasti ja niitä tehdään usein vaillinaisin tiedoin. Lohdullisesti ajatellen ehkä tärkeintä kuitenkin on, että päätöksiä tehdään ja että joskus ajanlaskun lopussa voidaan todeta onnistumisprosentin olleen yli 50…
Sheenan mukaan tie menestykseen edellyttää aitoa osaamista, verkostojen luomista, viestintätaitoja sekä itsensä johtamista. Hän huomautti kuitenkin toistuvasti, että mikään ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että kaiken takana on harjoittelu, harjoittelu ja harjoittelu. Oikoteitä ei ole ja julkisuuden retoriikassa lähes aina unohdetaan ”the story behind” – esimerkiksi se, että teknologian kehittämiseen oli käytetty 15 vuotta tai että suurvoiton saanut nettipokeripelaaja oli hävinnyt saman summan asiaa harjoitellessaan.
Paluulennollani Suomeen samassa koneessa oli Suomen maailmanmestaruuskultaa voittanut muodostelmaluistelujoukkue. Pääsin matkan aikana keskustelemaan näiden loistavien urheilijoiden kanssa, joiden joukossa oli myös yksi haagahelialainen, Laura Valli. HAAGA-HELIA on häntä jo muistanut, mutta esitän vielä kerran lämpimät onnittelut Lauralle! Kun kysyin harjoittelumääristä, en ollut uskoa korviani, kun kuulin viikoittaisten tuntimäärien pyörivän 24 tunnin hujakoilla. Siinä moni jääkiekkoilija tai jalkapalloilija kalpenee. Maailman parhaat sen tietävät: No pain, no gain.
Teemu Kokko
