Mediassa käy vauhdikas keskustelu tulevaisuuden korkeakouluista ja korkeakoulujärjestelmästä Suomessa. Miksi keskustelua käydään juuri nyt, kun uusi yliopistolaki tuli voimaan muutama vuosi sitten ja ammattikorkeakoululain muutokset tämän vuoden alusta? Taustalla on luonnollisesti edessä olevat kevään eduskuntavaalit ja niiden jälkeen käytävät neuvottelut hallitusohjelmasta. Monet tahot ovat asialla vaikuttaakseen tuleviin hallituslinjauksiin.
Keskustelussa on esiin nostettu ennen kaikkea kahden korkeakoulupilarin mallin tulevaisuus.
Helsingin Sanomien artikkelin 30.1.2015 mukaan yliopistot ja ammattikorkeakoulut voitaisiin yhdistää. Ihan tällaista kaiken kattavaa yhdistämistä ei kukaan ilmeisesti ole kuitenkaan esittänyt. Varsin mielenkiintoinen on niin sanottu Tampere 3 -hanke, jossa kahden yliopiston ja Tampereen ammattikorkeakoulun kesken etsitään hyvin pitkälle meneviä rakenteellisia muutoksia. Erilaisissa keskusteluissa tämä T3-malli on nähty pilottina, jonka puitteissa voitaisiin kokeilla vahvan alueellisen korkeakoulun mallin toimivuutta. Yksi korkeakoulu voisi tarjota sekä tieteellisen että ammatillisen korkeakoulutuksen. Saman suuntaisia toiveita pitkälle viedystä yhteistyöstä on Lappeenrannassa. Samalla kampuksella sijaitsevien yliopiston ja ammattikorkeakoulun kesken kaivataan yhteistyön mahdollistavia lakimuutoksia.
Muutama yliopistorehtori (muun muassa Helsingin Sanomat, Vieraskynä 14.2.2015) on esittänyt mallia, jossa joillakin aloilla voitaisiin yliopistoissa luopua kandidaattitason koulutuksesta ja siirtyä pelkästään maisteri- ja tohtoritason koulutuksiin. Esimerkkinä on usein käytetty liiketalouden koulutusta, koska sitä annetaan 10 yliopistossa ja noin 20 ammattikorkeakoulussa. Tämä ehdotus koskettaa meitä Haaga-Heliassa kovastikin, kun olemme suurin liiketalouden kouluttaja. Meidän kannalta tällainen ehdotus ei ole hyvä. Ensinnäkin siinä on vaara, että joutuisimme luopumaan ylemmistä amk-tutkinnoista.
Ilman master-tason koulutustarjontaa emme kansainvälisillä markkinoilla olisi varteenotettava yhteistyökumppani. Riski olisi tällöin myös TKI-toiminnan supistumisesta, ja korkeakoulu ilman tutkimus- ja kehittämistoimintaa ei kyllä millään mittarilla ole oikea korkeakoulu. Kolmanneksi on syytä huomioida se, että meidän tuottama liiketalouden koulutus ei ole samanlaista kuin Aalto-yliopiston kauppatieteellinen koulutus. Meidän opetussuunnitelmamme on rakennettu hyvin vahvasti yritysten tarpeista hyvin tiiviissä yhteistyössä työelämän edustajien kanssa ja yritysten osaamistarpeiden pohjalta. Opettajien pedagoginen pätevyys ja työelämäkokemus sekä opetukseen kytketty TKI-toiminta vahvistavat profiiliamme. Opetusta ei rakenneta teoriakärki edellä. Hyvät työllistymisluvut ja todella runsas yrityskumppaniemme määrä kertovat selvästi, että olemme onnistuneet hyvin tehtävässämme. Me koulutamme käytännön ja teorian tuntevia asiantuntijoita.
Jos olisimme määrällisesti merkittävästi nykyistä suurempi kandidaattitason kouluttaja ja valmistuneet opiskelijamme sitten kilpailisivat siitä, kuka pääsee maisteritason opintoihin yliopistoon, olisi vaara, että tutkintomme painopiste siirtyisi ”ylioppilaskirjoitusten” suuntaan. Tällöin tavoiteltaisiin valmistumisen jälkeisiä yliopisto-opintoja sen sijaan, että tavoittelemme sitä, kuinka hyvin meiltä työllistyy työelämään. Painopiste muuttuisi vääjäämättä tällaisessa college-mallissa.
Yhtenä näkökulmana korkeakoulukeskusteluun (Huttula, Helsingin Sanomat 19.2.2015) on heitetty ehdotus ammatillisten tohtorien kouluttamisesta ammattikorkeakouluissa. Tätä OECD esitti jatkokehittämiskohteena arviointiraportissaan jo useita vuosia sitten. Kun katsoo pidemmälle tulevaisuuteen, voi todeta, että miksi ei. Seuraavaan hallitusohjelmaan ei tällaista kehittämishanketta varmastikaan saada, mutta toivottavasti pitkässä juoksussa Suomessakin on mahdollisuus päästä Norjan mallin suuntaan, jossa yksi korkeakoululaki mahdollistaa erilaiset korkeakoulut ja korkeakoulun nousemisen ”hierarkiassa” ylöspäin sen mukaan kuin osaaminen ja näytöt antavat siihen oikeutuksen.
Ammattikorkeakoulut ovat tehneet jättimäisen kehittämistyön yli 20-vuotisen historiansa aikana. Se on työtä, josta mm. OECD:n arviointiraportissa todetaan ”It has been a success”. Varmaa on, että kehitys ei pysähdy tähän päivään. Meidän tulee tältä vahvalta ammatillisen korkeakoulutuksen osaamisen ja kokemuksen pohjalta olla rakentamassa uutta tulevaisuutta, ei palata vanhoihin tiedeyliopiston tuntemiin malleihin.
rehtori Ritva Laakso-Manninen
