Matti Apunen kirjoitti Helsingin Sanomissa 6.11., että perinteisille suomalaisille yliopistoille voi käydä köpelösti, jos ne eivät ajoissa havahdu online-opiskelun tarjoamaan haasteeseen ja uudista opetustaan. Internet on hänen mukaansa valtava mahdollisuus tai se voi romahduttaa korkeakoulut. (http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Maalaisyliopiston+loppu/a1352096921791)
Joko tai ajattelun sijaan voi nähdä tulevaisuuden Suomessa rakentuvan erilaisten korkeakoulujen varaan. Vertailukohtaa voi hakea vaikka pankkimaailmasta. Pankkitoiminnan säätelyn vapautuminen ja sähköisten palveluiden luominen ei poistanut pankkeja Suomesta. Sen sijaan meillä on erilaisia pankkeja: pieniä paikallisia ja suuria kansainvälisiä. Niillä on omat asiakaskuntansa erilaisine tarpeineen.
Asioita voi sinänsä opiskella vaikka yksin netissä. Jo nyt kuka tahansa löytää kaiken mahdollisen tiedon netistä ja voi tulla itseoppineeksi osaajaksi jossakin asiassa. Hyvin harvalle riittää intoa ja energiaa tällaisen opiskeluun. Ilman opetusta puuttuvat oppimista eteenpäin vievät kokonaisorientaatiot ja valmiit oppimisen polut sekä välineet olennaisen ja epäolennaisen tiedon erottamiseen. Tulevaisuudessakin tarvitaan oppimista helpottavia järjestäytyneitä opiskelun muotoja. Myös toimiva yhteiskunta edellyttää rakenteita, joilla osaaminen voidaan osoittaa. Kouluilla ja korkeakouluilla on siten edelleen vankka sijansa ja tehtävänsä tässä. Myös uuden tiedon tuottajana korkeakouluilla on erityinen roolinsa.
Voisiko tämän tehtävän hoitaa sitten kokonaan muualla maailmalla toimiva korkeakoulu Internetin kautta, kuten Apunen kuvaa? Yksi merkittävä elementti jää häneltä huomioimatta. Se on ihmisen sosiaalisuus. Opiskelija tarvitsee lähelleen yhteisön, toisten tuen ja huomion, keskustelukumppanin ja kannustajan. Toki keskustella voi netissäkin, mutta kokemuksemme verkko-opetuksesta vahvasti osoittavat, että vain hyvin harva on halukas opiskelemaan pelkästään verkossa olevia kursseja. Yhä edelleen moni haluaa tulla kurssille, jossa on mahdollisuus kohtaamiseen ja vuorovaikutukseen. Verkon antamat mahdollisuudet toimivat ennen kaikkea lisänä opetuksessa.
Eivät korkeakoulut katoa Suomesta, mutta varmasti erilaistuvat entisestään. Meillä tulee olemaan yhä selkeämmin profiloituneita tiede-, taide – ja ammattikorkeakouluja. Kaikki toimivat yhä useammin yhteistyössä kv-kumppaniensa kanssa. Verkon yli toiminnan organisoija onkin usein korkeakoulu eikä suoraan yksittäinen opiskelija. Korkeakoulu voi rakentaa hyvin kansainvälisen tarjonnan omille opiskelijoilleen. HAAGA-HELIAssa olemme tehneet pitkään yhteistyötä kansainvälisten korkeakoulukumppaniemme kanssa ja yhteisten verkkokurssien toteutuksesta on jo hyviä käytännön kokemuksia.
Tulevaisuuden malli onkin sekä-että –malli, ”global & local”. Mutta Apusen kanssa on helppo olla samaa mieltä siitä, että tulevaisuus edellyttää laatua, jota tehdään opetuksen intohimolla.
Ritva Laakso-Manninen
rehtori
